Nyt kun kesä mennyt on

Pikkuisen on valoisampi mieli kuin edellisen postauksen aikaan. Kissalta jätettiin opiaatti pois, ja se alkoi taas olla oma itsensä. Ei se siis tietenkään parantunut ole, syö hyvin vähän ja on koko ajan ihan miinuksilla, joten laihtuminen tulee jatkumaan. Sillä on ruokahalua kyllä, koska pyytää ruokaa yhtä aktiivisesti kuin ennenkin, mutta kuitenkaan ei sitten syö kerrallaan kuin joku kymmenisen sekuntia. Vielä sillä kuitenkin on elämänhalua ja iloa; se kiipeää syliin ja kotiin tullessa kipittää keittiöön odottamaan ruokaa, raapii kiipeilypuuta jne.

Tajusin vasta eilen katsoa tarkemmin sen muita labra-arvoja ja siellä oli fosforikin sen verran koholla, että kävin heti ostamassa fosforinsitojaa. Lueskelin eilen paljon kissojen munuaisten vajaatoiminnasta. Tähän asti olin vältellyt tiedonhakua, kun olin ajatellut, että lopunaikaa eletään anyway. Mutta nyt kun kissa on  reipastunut, niin tajusin lukemani perusteella, että näistä lopunajoistakin ("end state") voi tehdä vielä paljon siedettävämmät. Ja samalla olen tällä viikolla vähitellen hyväksynyt sen lähestyvän poismenon ja luotan siihen, että tunnistan, koska on oikea aika. Tunnistin sen hetken vanhan koirani kanssakin, niin miksi en nyt?

Sunnuntaina ja maanantaina olin ihan varma, että tällä viikolla ei treeneistä tule mitään, ja olin jo asennoitunut siihen, että tulee taukoa. Töissäkin vain nieleskelin kyyneleitä. Kissan tilan kohentuessa sitten oma mielikin keveni hieman ja jo tiistaina menin salille. Oli ollut tarkoitus käydä juoksemassa koiran kanssa, mutta vettä satoi kaatamalla, ja menin sitten salin juoksumatolle. Hölkkäilin ja juoksentelin kevyesti, välillä kävelin. Lopuksi kävin vielä venyttelemässä huolellisesti alaraajat, ja mikään paikka ei onneksi turhia aristellut.

Keskiviikkona tein yläkropalle treenin ja torstaina alakropalle. Yläkropassa keskityin selkään ja hauiksiin, mutta tein yhden liikkeen myös ojentajille ja pari olkapäille. Ja ojentajat ovat vielä tänäänkin aristelleet, ihan naurettavaa. Alakropalle tein samanlaisen treenin kuin edellisellä kerralla:

- 3 x 20 takakyykky / 3 x 12/puoli jalan ojennus taakse (vuorosarja, 30-40 s. palautus välissä)
- askelkyykky taakse (kahvakuulat käsissä) 3 x 12/puoli
- maastaveto 3 x 10
- lantionnosto 3 x 15
- vaakaprässi 3 x 20

Aika pitkiä sarjoja siis enimmäkseen, mutta tällä hetkellä mieli tekee enemmän tehdä niitä alakropalle. Mennään tällaisella lihaskuntoa ylläpitävällä treenillä nyt jonkun aikaa. Tuntuu siltä, että murheita pitää olla vähemmän, jotta jaksaa edes ajatella isompien rautojen liikuttelua ja lyhyitä sarjoja. Ruokakaan ei ole viime aikoina ihan älyttömän hyvin maistunut ja jouduin taas ottamaan vyön farkkujen kanssa käyttöön.

Keskiviikkona oli sillä tavalla hyvä päivä, että kun olin viikonlopun ja alkuviikon syönyt huonosti, ja kun kissan vointi koheni, niin nälkä palasi karmealla rytinällä. Satuin olemaan normaalista poikkeavissa työtehtävissä ja kävin hakemassa lounasta Fabianinkadun Zucchinista. Se on siis kasvisravintola, joka on auki vain arkisin klo 11-16, eli lounaspaikka. Jokaisen suomalaisen kasvisruokaa rakastavan must-kohde! Paikalla ei ole nettisivuja, ja joskus joku ruoka kuulostaa tylsältä, mutta en ole ikinä, ikinä, pettynyt. Annokset ovat isoja, herkullisia ja rakkaudella tehtyjä :). Keskiviikkona siellä sattui olemaan falafeleja, ja jono ulottui kadulle saakka. Palvelu on onneksi nopeaa, ja kaikki eteni vikkelästi. Pyysin ilman jogurttikastiketta, mutta heillä sattui olemaan vegaanivaihtoehtona soijajogurttikastike! Hyvä, etten laulamaan puhjennut, kun tuota ruokaa nälissäni toimistolle palattuani söin.

Eilen lauantaina sali oli viimeistä päivää auki ja kävin sitten vain tekemässä kuntopyörällä intervallitreenin. Hassua, miten tuo aamu tuntui joskus keväällä/kesän alussa tuolla salilla vähän pelottavalta, nuo isot naamajulisteet (joita oli joka huoneessa) ja se, että oli vaan yksin siellä isossa hämärässä tilassa.. Nyt se on näin loppukesästä/alkusyksystä tuntunut vaan jotenkin rauhoittavalta olla siellä ihan yksin, eikä ole haitannut soittolistalla pauhaava Kirkakaan.

Ensi viikolla aloitan treenit sitten Ryhdin salilla. Huomenna en välttämättä vielä ehdi (ainakaan aamusta, kun pitää olla töissä mahdottoman aikaisin), mutta tiistaina viimeistään kipitän sinne.