tiistai 9. joulukuuta 2014

Äkillinen suru

Bloggaan ensimmäistä kertaa puhelimella. Tulin vain kertomaan, että koiran vointi meni huonompaan suuntaan ja se tutkittiin Hattulan eläinsairaala Univetissä kauttaaltaan. Matkustin sinne varhain aamulla junalla ja taksilla. Minut nähdessään koira nousi seisomaan ja heilutti hiljaa häntää hetken, ennen kuin kävi takaisin makuulle.
Pernassa oli useita kasvaimia, munuais- ja maksa-arvot koholla, ei voitu poissulkea etäpesäkkeitä sydämessäkään ja vielä lisäksi veren hyytymistekijä koholla, niin leikkaus olisi ollut hurjan suuri riski, ja ennuste huono. Koira ei ollut vuorokauden tehohoidon aikana piristynyt yhtään.
Jos se olisi selvinnyt leikkauksesta, niin kotona olisi vielä voinut tietysti tulla komplikaatioita ja pahimmassa tapauksessa koira olisi vuotanut kuiviin. Isä päätti, ettei koiraa lähdetä leikkaamaan. Istuin Luton vieressä häkissä, pää sylissäni se nukkui pois. Kerroin sille, että rakastan sitä, ja Janne (mies) rakastaa ja sisko ja luettelin kaikki läheiset koirat ja kissat nimillä. Se kuunteli selvästi, mutta oli niin kovin uupunut :(.
Alle viikossa terve ja elinvoimainen 6,5- vuotias koira romahti, en pysty käsittelemään tätä ollenkaan.
Luto 7.5.2008 - 9.12.2014

6 kommenttia:

  1. Sydän särkyy, itkettää, eikä sanoja oikein ole. Ihan käsittämätöntä, enkä voi melkein uskoa.
    Voimia vielä tätäkin kautta.

    VastaaPoista
  2. Voi ei, onpa ikäviä uutisia! Liian nuorena joutui lähtemään. :( Hirmeisesti voimia suruun ja halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joutui, ja liian äkkiä. Ei pysy oma pää mukana ollenkaan. Kiitos.

      Poista
  3. Voi ei, olen todella pahoillani. Alkoi itkettää tätä lukiessa ja voin vain arvailla, miten suuri suru ruudun sillä puolen vallitsee. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni, ihan valtava suru on. En ollut vielä toipunut kunnolla edellisestäkään menetyksestä.

      Poista