Klo 23 aikaan heräsin pidemmäksi aikaa viemään koiria lenkille, mutta muuten torkuin sohvalla ja sängyssä paikkaa vaihdellen. Välillä aina havahduin siihen, että joku koirista tai kissoista tuli kainaloon tai lähti siitä pois. Näin kummallisia unia, joihin sekoittui ulkoa kantautuvat helteisen illan äänet, kun ikkuna oli auki.
Eilisen selkä-rintatreeni siirtyi siis tälle aamulle ja herättyäni tunsinkin olevani aivan iskussa. Harmi vaan, että tunne ei siirtynyt mieleni sopukoista suoraan lihaksiin ja treeni oli pääosin melkoista takkuamista. Paitsi leuanvetojen osalta! Viime meilissäni pt:lle kerroin, että negatiivisten leuanvetojen jarrutukset menevät nyt jo 12-17 sekuntiin, joten hän ohjeisti, että nyt yrittämään vaan suoraan ylös ilman hyppyjä, maksimimäärä toistoja. Ja jos jää alle viiden, niin ne loput sitten jarrutuksilla alas. Aamulla unohdin kuitenkin ohjeen loppuosan (koska olin huolimattomasti lukenut, mitä teen aina, kun uskon palaavani ohjeeseen vielä ennen sen käyttöönottoa) ja tein vain maksimimäärän toistoja, tänään se oli kolme. Tein siis neljä kolmen sarjaa leukoja vastaotteella ja vasaraotteella. Vaihtelin vähän otetta, mutta en huomannut merkittäviä eroja niiden välillä.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että vielä pari kuukautta sitten roikuin tangossa avuttomana kuin kevättuulen heiluttelema viime syksyn puunlehti. Ja nyt vedän neljä sarjaa leukoja, olkoonkin toistomäärät vain kolme ja vastaotteella, eli meikäläisen tapauksessa hauikset tekevät varmaan 95% työstä ja selkä vaan peesaa. Viimeisen sarjan viimeinen toisto ei rehellisesti sanoen ollut aivan puhdas, eli jäi pari senttiä vajaaksi.
Toinen päivän treenin positiivinen seikka oli se, että hiffasin tehdä ylätaljaa leveämmällä otteella. Luulisi tämänkin olleen päivänselvä asia, mutta tällaiselle hahmotusvammaiselle nämä hoksaukset tulevat aina hieman jälkijunassa. Kas kun tuntuma siirtyikin hauiksista enemmän selkäpuolelle ja nyt tässä kirjoittaessani tunnen jo hienoista arkuutta selässä.
Penkin sijaan aloitin rintatreenin tänään prässissä. Ensimmäiset kolme sarjaa menivätkin 30 kilolla, mutta viimeiseen sarjaan ei enää riittäneet paukut, joten oli pakko pudottaa jopa 25 kiloon (kun ei se 27,5 kiloakaan liikkunut mihinkään). Mutta tuntuma säilyi kyllä rintalihaksissa koko ajan. Tuolla salilla on Life Fitnessin laitteet, ja tuo prässi ei mielestäni ole niin hyvä kuin siellä ennen omistajanvaihdosta ollut vähän karumpi malli. Jotenkin tuo on liian pehmeästi liikkuva tai jotain. Treenatessa haluan, että rauta kalisee ilman mitään liikettä pehmentäviä ilmapumppuvirityksiä.
Muissa liikkeissä rintatreeni oli samaa takkuamista kuin ennenkin. Olkapäät ja kädet tuntuvat tekevän kaiken työn ristitaljassa ja vinopenkissä. Kauhukseni huomasin eilen lattialla maatessani, että kun laitan kädet pään yli vartalon jatkeeksi (siis näin __o_ ), niin kämmeneni eivät enää yletä koskettamaan lattiaa, koska rintaranka on niin jäykkä. Toki sitten ylettävät, jos annan alaselän nousta lattiasta kunnon notkolle, mutta ei muuten. Pari vuotta sitten vielä onnistui, eli tässä on aika vauhdilla jäykistytty. Välittömästi aloin suunnitella palaavani ohjatun pilateksen pariin jo nyt kesän aikana. Siellä ehkä saisin harjoitettua tuon rintarangan liikkuvuutta säännöllisemmin kuin näillä kotitreeneilläni. Somatic Studiolla on kesäkortteja, joilla voi käydä niin monella tunnilla kuin ehtii ja jaksaa 29 euroa/viikko hintaan. Voi tuntua arvokkaalta, mutta tuolla saa oikeasti todella tasokasta ohjausta.
Koska yksi ennakoimaton lepopäivä tuli tälle viikolle, niin modasin vähän tämän viikon ohjelmaa ja sunnuntaina teen aamulla jalkatreenin ja illalla palauttavan lenkin.
Loppuun kuva tämän viikon ankeimmasta ateriastani so far. Tätä se on, kun nälkäinen vegaani tulee töistä kotiin, ruoanlaittohalut ja -jaksaminen nollassa ja päivän hiilarit on about käytetty. Kurkkua, tomaattia, valkoisia papuja. Mmm...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti