Rintatreeni ja -rankajupinaa, osa 256473

Jalkatreeni toissailtana oli jotenkin plaaaaaaah, kuten toisaalla jo marisinkin. Viime viikonlopun jäljiltä jäänyt uupumus jatkui vielä eiliseen, ja nukuin käytännössä koko illan pätkissä töistä tullessani viidestä eteenpäin. Puoli yhdeksän aikaan heräsin ja vaihdoin salikamat päälle, mutta totesin, ettei tästä mitään tule ja painuin takaisin nukkumaan.

Klo 23 aikaan heräsin pidemmäksi aikaa viemään koiria lenkille, mutta muuten torkuin sohvalla ja sängyssä paikkaa vaihdellen. Välillä aina havahduin siihen, että joku koirista tai kissoista tuli kainaloon tai lähti siitä pois. Näin kummallisia unia, joihin sekoittui ulkoa kantautuvat helteisen illan äänet, kun ikkuna oli auki. 

Eilisen selkä-rintatreeni siirtyi siis tälle aamulle ja herättyäni tunsinkin olevani aivan iskussa. Harmi vaan, että tunne ei siirtynyt mieleni sopukoista suoraan lihaksiin ja treeni oli pääosin melkoista takkuamista. Paitsi leuanvetojen osalta! Viime meilissäni pt:lle kerroin, että negatiivisten leuanvetojen jarrutukset menevät nyt jo 12-17 sekuntiin, joten hän ohjeisti, että nyt yrittämään vaan suoraan ylös ilman hyppyjä, maksimimäärä toistoja. Ja jos jää alle viiden, niin ne loput sitten jarrutuksilla alas. Aamulla unohdin kuitenkin ohjeen loppuosan (koska olin huolimattomasti lukenut, mitä teen aina, kun uskon palaavani ohjeeseen vielä ennen sen käyttöönottoa) ja tein vain maksimimäärän toistoja, tänään se oli kolme. Tein siis neljä kolmen sarjaa leukoja vastaotteella ja vasaraotteella. Vaihtelin vähän otetta, mutta en huomannut merkittäviä eroja niiden välillä.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että vielä pari kuukautta sitten roikuin tangossa avuttomana kuin kevättuulen heiluttelema viime syksyn puunlehti. Ja nyt vedän neljä sarjaa leukoja, olkoonkin toistomäärät vain kolme ja vastaotteella, eli meikäläisen tapauksessa hauikset tekevät varmaan 95% työstä ja selkä vaan peesaa. Viimeisen sarjan viimeinen toisto ei rehellisesti sanoen ollut aivan puhdas, eli jäi pari senttiä vajaaksi.

Toinen päivän treenin positiivinen seikka oli se, että hiffasin tehdä ylätaljaa leveämmällä otteella. Luulisi tämänkin olleen päivänselvä asia, mutta tällaiselle hahmotusvammaiselle nämä hoksaukset tulevat aina hieman jälkijunassa. Kas kun tuntuma siirtyikin hauiksista enemmän selkäpuolelle ja nyt tässä kirjoittaessani tunnen jo hienoista arkuutta selässä.

Penkin sijaan aloitin rintatreenin tänään prässissä. Ensimmäiset kolme sarjaa menivätkin 30 kilolla, mutta viimeiseen sarjaan ei enää riittäneet paukut, joten oli pakko pudottaa jopa 25 kiloon (kun ei se 27,5 kiloakaan liikkunut mihinkään). Mutta tuntuma säilyi kyllä rintalihaksissa koko ajan. Tuolla salilla on Life Fitnessin laitteet, ja tuo prässi ei mielestäni ole niin hyvä kuin siellä ennen omistajanvaihdosta ollut vähän karumpi malli. Jotenkin tuo on liian pehmeästi liikkuva tai jotain. Treenatessa haluan, että rauta kalisee ilman mitään liikettä pehmentäviä ilmapumppuvirityksiä.

Muissa liikkeissä rintatreeni oli samaa takkuamista kuin ennenkin. Olkapäät ja kädet tuntuvat tekevän kaiken työn ristitaljassa ja vinopenkissä. Kauhukseni huomasin eilen lattialla maatessani, että kun laitan kädet pään yli vartalon jatkeeksi (siis näin __o_ ), niin kämmeneni eivät enää yletä koskettamaan lattiaa, koska rintaranka on niin jäykkä. Toki sitten ylettävät, jos annan alaselän nousta lattiasta kunnon notkolle, mutta ei muuten. Pari vuotta sitten vielä onnistui, eli tässä on aika vauhdilla jäykistytty. Välittömästi aloin suunnitella palaavani ohjatun pilateksen pariin jo nyt kesän aikana. Siellä ehkä saisin harjoitettua tuon rintarangan liikkuvuutta säännöllisemmin kuin näillä kotitreeneilläni. Somatic Studiolla on kesäkortteja, joilla voi käydä niin monella tunnilla kuin ehtii ja jaksaa 29 euroa/viikko hintaan. Voi tuntua arvokkaalta, mutta tuolla saa oikeasti todella tasokasta ohjausta.

Koska yksi ennakoimaton lepopäivä tuli tälle viikolle, niin modasin vähän tämän viikon ohjelmaa ja sunnuntaina teen aamulla jalkatreenin ja illalla palauttavan lenkin.

Loppuun kuva tämän viikon ankeimmasta ateriastani so far. Tätä se on, kun nälkäinen vegaani tulee töistä kotiin, ruoanlaittohalut ja -jaksaminen nollassa ja päivän hiilarit on about käytetty. Kurkkua, tomaattia, valkoisia papuja. Mmm...

Ottaa pattiin

Huh, kulunut viikonloppu olikin henkisesti yllättävän rankka, kun jouduin olemaan osana ikävää lastensuojeluasiaa. Sunnuntain saliin sain siitä melkoiset aggressiopiikit ja tein käsi-olkapäätreenin sellaisella vihalla, että hyvä, ettei mitään revähtänyt. Nyt aggressiot ovat väistyneet ja jäljelle on jäänyt vain surullinen uupumus, jonka hälveneminen ottanee aikansa.

Sarjapainoja en viime käsitreenissä kasvattanut, mutta laitoin kyllä ylös, että seuraavalla kerralla vauhtipunnerrukseen voisi lisätä pikkukiekot tangon päihin. Jos ei mene kolme sarjaa, niin ainakin ensimmäinen kuitenkin pitäisi mennä. Taljassa painot ovat ojentajille ja hauiksille jo niin isot, että on vähän siinä ja siinä, onko tekniikka vain rumaa vai pettääkö kokonaan. Kickback taljassa köydellä on yksi inhottavimpia liikkeitä salilla. En vaan tykkää yhtään. Ojentajarutistus ja kickback vaikka käsipainoilla ovat paljon mukavampia. Tykkään myös ranskalaisesta punnerruksesta ja dipeistä. Dipeissä tekemiseni vaan tahtoo siirtyä aika paljon olkapäille, joten pitää olla varovainen niiden kanssa. Oli miten oli, nyt on ojentajat kosketusarat, kun väänsin kickbackia köydellä. Sitä tehdessä mulle tulee jostain syystä aina mielikuva Volgan lauttureista. Johtunee etukenossa olevasta asennosta ja fiiliksestä, että nyt raadetaan.

Pt:n kanssa käytiin kirjeenvaihtoa, laitoin vähän raporttia menemään tästä uudesta ohjelmasta. Kerroin turhautumisestani penkkipunnerruksen kanssa ja sovittiin, että vaihdan nyt hetkeksi prässiin. Arvelen saavani siinä paremman tuntuman rintalihaksiin, kun ei ole ns. allejäämispelkoa, joten uskallan tehdä isommilla painoilla puhtaalla tekniikalla. Pt arvelee, että penkin heikkoon kehittymiseen syyllinen nro 1 on rintarangan jäykkyys. Liikkuvuutta pitää vaan lisätä. Mietin tässä nyt kirjoittaessani, että smithissä en olekaan koskaan penkannut, sitähän voisi myös kokeilla.

Loppuviikosta voin tankata muutamana päivänä hieman lisää hiilaria, jejee. Huomaan, että vireystaso on alkanutkin jo laskea, kun lihasten hiilarivarastot ovat aika minimissä.

Tänään en päässyt aamulla salille, joten se on vielä edessä. Aiemmista kokemuksista viisastuneena lykkään menoani kuitenkin nyt näiden ruuhkatuntien yli, eli päikkärit odottavat!

Hiiren rintafileet ja rautakanget takareiskoina

Eilen oli heikkopäivä. Niitä on aina silloin tällöin; salilla treenatessa olo on voimaton ja heikko. Yleensä syynä on liian kevyet syömiset, kuinkas muutenkaan. Tuntuu siltä, että etenkin rinta- ja selkälihakset vaatisivat kunnolla murkinaa alle kehittyäkseen, ainakin omalla kohdallani. Penkkipunnerrus ei etene mihinkään, eikä ristikkäistalja. Painot tuntuvat niin raskailta, että tekniikka pettää viimeisissä toistossa, mutta silti juuri minkäänlaista arkuutta ei rintalihaksissa tunnu seuraavana päivänä.

En suostunut eilen heti myöntämään itselleni, että nyt on heikko olo, vaan taistelin vastaan ja ärräpäillä nostin neljä kutosen sarjaa penkkiä. Vitutushan siitä oli vaan seurauksena, kun jokainen toisto nousi haparoiden. Uhmakkaasti otin vinopenaan 12 kilon käsipainot, mutta eiväthän ne nousseet mihinkään, joten vaihdoin saman tien kymppeihin. Olkapääkin vähän reistaili taas, ihan omaa syytäni, kun venyttelyt ovat jääneet väliin.

Rintalihasten heikkoon kehitykseen yhtenä syynä on varmasti siis vähäiset kalorit (paino on taas hieman pudonnut). Mutta mitä muita syitä voisi olla? Näitä olen miettinyt:

• tekniikka: aina välillä iskee epävarmuus, että penkkaanko kuitenkin jollain tapaa väärin. Valmentaja sanoi, että tekniikka on ihan siisti, eikä siinä ole muuta korjattavaa kuin vain muistaa tuoda tanko rinnalle joka toistolla. Nyt kun lueskelin pakkista, niin siellä on kaiken maailman neuvoja "kyynerpäiden" viemisestä ala- ja yläasennossa sinne sun tänne. Mitä jos työntävä liikeratani vaan nyt ei ole ihan optimaalinen?
• jäykkä rintaranka ja kiero olkapää: jospa tuntuma ei mene rintalihaksiin saakka, koska liikkuvuus estää?
• suhteessa vahvemmat ojentajat: penkkaus menee väärillä lihaksilla? 

Tässä sitä vielä 12 kilon painojen uskottiin nousevan

Tuo rintarankani jäykkyys tuntuu olevan ongelmana myös selkäliikkeissä. Leuanvedot kun tuntuvat menevän enimmäkseen hauiksilla, eikä ylätaljassa sarjapainot meinaa millään nousta. Alatalja ja kulmasoutu käsipainoilla menevät paremmin perille.

Olen muutenkin kyllä läpeensä jäykin ihminen, jonka tiedän: mukaanlukien kaikki suomalaiset rekkakuskit. Kun teen vatsalihaksille jalkojen nostoa dippitelineessä, jalat eivät missään vaiheessa liikettä ole suorana, tai selkä irtoaa telineestä. Yhdeksänkymmenen asteen kulmassa istuminen on minulle täysin mahdotonta, koska takareisissä ei ole venyvyyttä juuri lainkaan. Pari vuotta sitten fysiatrin tutkimuspöydällä maatessa kuulin ensimmäisen kerran ammattilaisen sanovan "oho", kun lääkäri nosti jalkaani suorana ylöspäin ja se taisi pysähtyä hieman aiemmin kuin mitä hän odotti. Hänpä siinä sitten heti alkoi paikkailla, että "no mutta paljon parempi näin kuin yliliikkuvuus" ja piti pienen luennon yliliikkuvuuden haitoista. Ei lohduttanut. Keväällä työpaikan osteopaatti-hieroja testasi myös samaa, eli nosti jalkaani ylöspäin ollessani selinmakuulla ja aivan sama reaktio: "oho?!".

Venyttely auttaisi, mutta se on tyyyyyylsää! Liikkuvuuden ja venyvyyden kehitys on ainakin minulla niin toivottoman hidasta, että se ei motivoi ollenkaan, päinvastoin. Se toimii negatiivisena motivaattorina, kun mitään ei tunnu tapahtuvan. On ollut sellaisia 2-3 viikon rupeamia, että olen venytellyt suhteellisen aktiivisesti ja huomannut, että jokin venytys sujuu ehkä aavistuksen helpommin kuin aiemmin. Ja siihen se venyttely sitten jääkin. Sillä joskus positiivinen kehitys toimii sekin myös epämotivoivana jatkoa ajatellen; jotenkin se ajatusmalli menee ehkä hieman tähän tapaan "nyt voin vähän höllätä, kun tämähän sujuu jo oikein mallikkaasti". Vähän ehkä samanlainen olo on niillä, jotka syövät viikolla todella kurinalaisesti ja viikonloppuna sitten mättävät herkkuja kaksin käsin, kun "pitäähän sitä välillä ottaa rennommin, kun nyt on oltu niin tunnollisia".

Tilaisin siis universumilta: liikkuvamman kropan (ilman tarvetta venytellä) ja kehitystä rintalihaksiin (voin penkata, jos tarttee). Vähän lisää henkistä sitkeyttä ei sekään olisi pahitteeksi.

Haaste: viikon menu

.. tai "viikohkon".. (Wagner sanoi joskus Viiville sarjakuvastripissä, että "olet kauniihko". Pääte on jäänyt elämään muissakin käyttämissäni sanoissa melko laveasti.)

Sain haasteen Heidiltä ikuisuus sitten. Kuvia tuossa äsken muokkailin sopivaan kokoon ja totesin, että meitsistä ei ole ruokakuvaajaksi ja onneksi pöperöitäni joutuu syömään vain minä itse.

Chocochilin bataatti-kookoskeitto on lempiruokiani. Tein sitä ison kattilallisen toissalauantaina (10.5.) ja pakastin valmiiksi rasioihin töihin vietäväksi. Keitto on yksinään aika kevyttä kamaa, joten sen seurana söin palan realia hummuksella päällystettynä, tomaattia ja protskuna puolikas paketti kylmäsavutofua.

Keittolounas töissä

Sunnuntaina tein kasvis-papu -tortilloja, joihin tusasin "guacamolenkin" itse ohjeen mukaan kurkusta ja avokadosta. Oli muuten ensimmäinen kerta elämässäni, kun tein avokadosta yhtään mitään. Jouduin googlaamaan "avokadon kuoriminen", että edes osasin lähteä sitä työstämään. Oi tätä uusavuttomuutta.

Nuo isot valkoiset pavut ovat kyllä niin suurta herkkua, oijoi. Käyttämäni tortillan kuoret ovat kyllä jotain täysjyvä-rainbowta eivätkä Pirkan tomaattikuoria, niin kuin ohjeessa.

Useamman päivän söin töissä keittoa ja sitten tein peruna-kikherne-tofu-salaattia, jota olen aiemminkin tehnyt. Ihan kelvollista, mutta tuota tuli taas aika iso satsi ja sitäkin jouduin sitten pupeltamaan useammalla aterialla, kun se tuskin pakastimesta kovin paljon diggaa.

Tässä sitä ei ehkä vielä ole hoksannut, mutta kohta huomaatte,
että kaikki mun ruoat näyttää samalta reseptistä riippumatta.

Sitten oli taas lauantai, ja oli ravintolapäivä! Vegaaniset ravintolat ovat olleet ravintolapäivissä hyvin edustettuja ja toista kertaa tuli asioitua Forumiin pystytetyssä My Veggie Wayssa. Sieltä ostettiin kaksi täysjyvä-ciabattaa, jotka syötiin miehen kanssa vanhan linja-autoaseman pihalla Lasipalatsin aukiolla ihanassa auringonpaisteessa. Täytteenä oli:

- vegaanista luomu raakabasilikapestoa
- vegaanista tomaattisalsaa artisokalla
- luomutomaatteja
- luomu-aurinkokuivattuja tomaatteja
- vegaanista juustoa
- villirucolaa
- luomusinappia
- luomumaustekurkkua
- vegaaninen raaka-cashew juusto
- tammenlehtisalaatti

Kyllä! Melkein itku tuli, kun se oli niiiiin hyvää. Onko kuvaa? No ei ole. Siinä mitään kuvaamista ehdi miettiä, kun mättää maailman parasta leipää poskeensa. 

Mutta ostettiin samasta kojusta myös mukaan gluteenitonta vegaanista lasagnea ja siitäpä onkin kuva, tadaa! Se sisälsi:

Kurkkua ja tomaattia kyytipojaksi. Niistäkin olin ehtinyt
jo puolet tuhota, ennen kuin muistin kameran.

- soijarouhe
- ripaus tuoretta chiliä
- raaka basilikapesto
- luomu artisokka, sipuli ja tomaatti
- luomu auringonkuivattuja tomaatteja ja neitsyt oliiviöljyä
- luomu riisikermaa
- villirucolaa
- vegaaninen lasagnejuusto
- paljon erilaisia yrttejä
- luomusinappi
- agave-siirappi
- merisuola
- mustapippuri


Joo, haasteessa oli, että "kaikki tekemäsi" ruoka. Tyypillisenä alisuorittajana tyydyn toteamaan, että tuunasin sentään tuota lasagnea noilla kasviksilla. Ciabattan kohdalla en edes yritä selitellä mitään.

Lauantain herkuttelujen jälkeen paluu arkeen oli ankea. Oheisessa kuvassa on salaattikeko (varhaiskaalia, kevätsipulia, hmp:tä, tomaattia, kurkkua), ja se on peitetty hyvin paistetuilla tofukuutioilla.

Söin tuota salaattia kahtena päivänä putkeen, itse salaattia oli yli puoli kiloa per lautasellinen ja siihen vielä tofut päälle. Oli aikamoiset vatsanväänteet kolmantena päivänä moisesta tuorepläjäyksestä, kun siihen päälle tuli vielä muut päivän aikana syödyt kasvikset ja hedelmät. Katsoin, että kolme kiloa kasviksia, hedelmiä ja marjoja tuli vedettyä kahden päivän aikana..

Ja tällaisia kokkailuja tulee harrastettua yhtenään: jokin pakastevihannessekoitus pannulle ja kuutioitua tofua sen kanssa. Tässä on Toscana-kasviksia ja Taifunin manteli-seesaminsiemen -savutofua.

On se eri ruokaa kuin noissa aiemmissa kuvissa

Seitsemän ruokaa siis, yhdestä ei kuvaa. Viikon vinkkinä piti vielä antaa linkki johonkin helppoon jälkkäriin. Ei oikein tule jälkkäreitä tehtyä, ja silloin kun tulee, niin ovat suuritöisempiä tyyliin sacher-kakku. Mies tykkää leipoa pullaa ja suklaa-cookieita. Mutta tätä Chocochilin piirakkaa olen aina silloin tällöin tehnyt (tosin viimeksi joskus viime vuonna), yleensä kyllä mustikoilla. Helppo ja herkullinen!

Yhteenvetona todettakoon, että tofua tulee syötyä paljon, jos se jäi jollekin epäselväksi. Ihan suurkuluttaja olen, ostan erilaisia tofuja esim. Ruohonjuuresta tai muista hippikaupoista. Tavallisista marketeista sitten tulee ostettua Alpron ja Soyan tofuja, yleensä tuota kylmäsavutofua. Papuja tulee syötyä myös, etenkin wokeissa, mutta nyt repäisin ja tein ihan tortilloja (eli käärin sen wokatun mössön leipäkuoreen, eh..).

Lähiaikoina kokeiluun menee kyllä parsakaalit ja kukkakaalit uunissa, niistäkin idean sain Heidin blogista.

Sääntöihin lukeutui vielä, että pitäisi haastaa viisi bloggaria tekemään tämä sama, mutta jospa haastan nyt vain kolme. Tämä taitaa olla kierrellyt aika monissa blogeissa jo. Ensimmäinen on laiskasti bloggaava pikkusiskoni (vauvabloggari, joten alhainen päivitystahti selittyy arjen kiireillä) ja toinen on kisoihin valmistautuva Nana, jonka kanssa jaan saman personal trainerin. Kolmanneksi haastan Keppijumppaa ja Porkkanaa -blogia kirjoittavan Elinan. Onkohan ihan tuhoon tuomittu idea haastaa bloggari, joka kirjoittaa ehkä Suomen suosituinta vegaaniruokablogia..?

Edit: ei hemmetti! Ne säännöt siis:

1. Kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata, niin mainitse päivän kohdalla mitä teit).
2. Jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin, niin hyvä juttu.
3. Seitsemän ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin; "Viikon vinkki".
4. Kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
5. Laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu.

HO2CCH(NH2)CH2CH(CH3)2

Oli ilmeisen kannattavaa koota edelliseen postaukseen kehitystä. Uskon, että sillä oli merkitystä eilisessä käsi-/olkapäätreenissä, jossa ensimmäistä kertaa vipareita 6 kg:n painoilla. Vauhtipunnerrukseen otin tangon penkkipunnerruspaikalta, eli 20 kilon tankoa tuli heiluteltua edelliskerran 17,5 kg:n sijaan. Jälkimmäisessä tosin toistui mielestäni se ilmiö, minkä olen aiemminkin huomannut, että kun tekee jotain liikettä ensimmäistä kertaa, niin voimatasoista osa ikään kuin "katoaa" siihen liikeradan opetteluun. Toisella kerralla liike on jo tuttu, niin omat voimansa pystyy paremmin hapuilematta hyödyntämään.

Mutta viparit ei ole mikään tuntematon liike ja kutosen painot tuntuvat todelliselta kehitykseltä, kun ei ole pitkäkään aika siitä, kun olen tehnyt niitä 4 kg:n painoilla. Hirmuisen pieniltähän nuo painot tuntuvat edelleen, mutta ajatuksissa siintää jo se päivä, kun teen vipareita kympeillä.

En tiedä, mikä merkitys kreatiinilla ja BCAA:lla on ollut kehitykseeni, mutta mahdollisesti jotain vaikutusta on. Ainakin Lihastohtori ja oma valmentajani ovat sitä mieltä, että vegaani hyötyy näistä sekaravintoa nauttivaa enemmän. Taannoin kirjoittelinkin Fastin BCAA:sta, kun sain tietää heiltä, että se ei ole vegaanista, vaan valmistetaan ankan höyhenistä. Nyt kun ostamani purkki alkaa olla jo kohta lopuillaan, etsiskelin vegaanista versiota. Löysin Allmaxin leusiinin, jonka laitoin nyt tilaukseen Bodybuilding.comista. Allmaxin sivuilla kerrotaan (kohtuullisen yököttävää):

BEWARE OF YOUR LEUCINE SOURCE: While ALLMAX Essentials provides you with the ultimate in high-grade ingredients, there are other cheaper ways to get your LEUCINE. Most LEUCINE, frequently of Chinese origin, comes to you from a source of HUMAN HAIR (typically from barber shop floor waste), DUCK feathers – or both!

Ajatuskin siitä, että ravinnossani olisi jotain jonkun hiusten jäänteistä, saa pienen kuvotuksen tunteen. Brrh. No, tuo Allmax lupaa muuta:

Our pure, German Source, Pharmaceutical Grade LEUCINE crystalline powder is a 100% Animal-Free source! Derived from a pure vegetable (corn), the complex fermentation process yields a clean, white crystalline LEUCINE powder. There are zero binders, excipients, additives or preservatives in our LEUCINE product.

Tuo tuli paljon edullisemmaksi postikuluineenkin kuin suomalaisten verkkokauppojen leusiinit, joista yhdestäkään ei selvinnyt, ovatko synteettisiä vai jotain parturikamaa.