Voimailutuumailuja

Eilen käytiin pt:n kanssa läpi kulunut kolmen kuukauden projekti ja mietittiin tulevaisuutta. Olen itse tosi tyytyväinen siihen, miten olen oppinut suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä tänä aikana, enkä enää sählää sitä sun tätä. Tiedän treeniohjelman tarkoituksen ja mihin sillä tähtään, paikkansa on lyhyillä ja pitkillä sarjoilla, voimaliikkeillä ja eristävillä liikkeillä jne. Hoidan tunnollisesti alkuverryttelyt ja palkkarit, koska uskon niiden merkitykseen.

Eilen vielä otettiin vähän loppumittauksia. Vaikka kalorit nostettiinkin energiatasapainoa tavoitellen, niin hieman oli rasvaprosentti vielä tullut alaspäin, eli kaikki lisäenergia on mennyt käytännössä katsoen lihaskasvuun. Mitat olivat pysyneet samoina, paitsi tuo alempi vyötärönmitta oli vielä hieman kutistunut. Nyt lisätään vielä jonkin verran hiilareita, ja ajattelinkin siihen tarkoitukseen kokeilla Heidin banaanipannaria, kun kaapissa seisoo lähes käyttämätön No Egg-paketti.

Aiemmin tosiaan olin toivonut, että lähdetään viemään treeniä siihen suuntaan, että saisin lisää lihasmassaa. Eilen kuitenkin vielä vähän palloteltiin näitä ajatuksia Timpan kanssa, ja kyllä se raaka voima on kuitenkin se, mikä kiinnostaa enemmän. Miten vahvaksi voi tällaisen vegaanirimpulan saada? Toki voiman kylkiäisenä tulee sitä kaivattua lihasmassaa, mutta pääpointti ei olekaan yrittää kehittää mahdollisimman symmetrisiä ja "oikean muotoisia" lihaksia, vaan saada nimenomaan vahvuutta kroppaan. Sitä ajatusta jalostettiin vielä vähän lisää; mitkä lihakset erityisesti kaipaavat vahvistusta (rinta, selkä, pakarat, takareidet) ja testattiin paria liikettä. Takakyykky oli tuttu entuudestaan, mutta oli hyvä katsoa sen tekniikka kohdilleen. Eilen 40 kiloa ja kolme kasin sarjaa tuntui jopa aavistuksen helpolta, mutta veikkaan, että kun menen tuohon kotisalille, niin fiilis on toinen. Ohjelmassa on kyykyn lisäksi myös perinteistä mavea, sumo-mave jää nyt pois (olen salaa iloinen).

Mutta sitten takareidet. Ohjelmaan tuli sitten takareisinostot, "glute ham raise". Ideana on mennä mahdollisimman hitaasti alas, ja kyllähän tuo tuntuikin aika muikealta takaosastossa. Vähän muistutti jopa kramppia, niin tiukasti tuntuma kohdistui takareisiin. Tuon hitaan alasmenon vuoksi liike täytyy tehdä jalat tuettuna, eli vaikka taljapenkillä niin, että nilkat ovat jalkatuen alla. Täytyy vähän katsella salilta erilaisia mahdollisuuksia suorittaa tuo. Kohta on takareiskat rautaa!

Uudessa ohjelmassa on aika paljon 5x5-meininkiä, ja minähän tykkään, kun ei tarvitse nitkutella viidentoista toiston sarjoja :). Kolme eri päivää on laadittu ja treenejä tulee kolmesti viikossa + pari aerobista päälle. Pääsee taas hölköttelemään ja tiukat intervallit unohdetaan nyt hetkeksi. Vauhtileikittelyä tuossakin on, mutta se on tällaiselle kaappihipille vain mukavaa.

Vielä ensi viikon treenaan tällä nykyisellä ohjelmalla, eli sille tulee kaiken kaikkiaan kahdeksan viikon elinikä, mikä on ihan passeli aika, jotta kehitystä pystyy seuraamaan ja siitä saa jotain irti. Maanantaina 8.7. starttaan sitten uudella voimaohjelmalla. Se ensimmäinen viikko on tarkoitus ottaa kevyehkösti ja hakea tuntumaa painoihin ja suoritustekniikkaan. Kuun puolivälissä treenataankin jo totisesti. Kevyt viikkokin on jo merkitty valmiiksi ohjelmaan, ei tarvitse miettiä sitäkään sitten kun palautuminen alkaa jo töksähdellä.

Kuntosalista

Tässä kesän saliruuhkia kiukutellessani ihmetellessäni ajattelin kertoa vähän kuntosalista/ -keskuksesta, jossa käyn, eli Tikkurilan Elixia. Ennen varsinaista saliesittelyä myönnän aina välillä haaveilevani kotikuntosalista. Toteuttaisin sen silmänräpäyksessä, jos meillä olisi ylimääräistä tilaa. Asumme kolmiossa, mutta yksi huone on "kirjasto"/työhuone, eli pakattu täyteen kirjoja ja miehen tietokoneita. Siellä viihtyvät myös kissamme; joko piilossa kirjahyllyssä kirjojen takana tai vaatekaapissa. Avoimempi köllöttelypaikka on aivan ikkunan edessä olevalla pöydällä, johon on asetettu houkuttelevasti isohko tyyny. Siitä paikasta on välillä ollut jopa pientä matsintynkää.

Toinen huoneista on makuuhuone ja olohuoneen valtaakin sitten levykokoelma sekä äänentoistolaitteet. Jos olisi yksi tai kaksi lisähuonetta olisi, niin toiseen hommaisin pianon ja toisesta tekisin kotisalin.

Tämä haave omasta yksityissalista pyöri taas päässäni eilen, kun illalla seitsemän aikaan lähdin tekemään rinta&selkä-treeniä. Elixia sijaitsee 3-4 minuutin kävelymatkan päässä kotoani, joten sinne kipittää huonommallakin säällä varsin helposti. Näin kesäaikaan illalla treenaaminenkaan ei näytä olevan aivan myrkkyä, tai sitten eiliseen virkeään olooni oli syynä juuri päättynyt loma. Salille kirjautuessani näytti lupaavan hiljaiselta ja olinkin toiveikas, että pääsen tekemään supersarjani kerrankin kunnolla. Mutta pah, niinpä vain lämmittelyt tehtyäni koko yläkerta alkoi pakkautua täyteen porukkaa ja se siitä rauhallisuudesta.

Tikkurilan Elixiassa on useita treenaustiloja erilaisilla välineillä varustettuna. Aloitan aina treenini yläkerrassa, jossa on melkoinen määrä erilaisia lämmittelylaitteita; juoksumattoja, crossareita, kuntopyöriä ja soutulaitteita. Näitä kaikkia on varmaan yhteensä kolmisenkymmentä. Niiden lisäksi tuossa yläkerran tilassa on taljat, käsipainoja, levypainoja, smith, kaksi kyykkypaikkaa, kaksi penkkipunnerruspaikkaa ja vinopenkkejä. Seinän takana on TRX-ryhmäliikuntatila, jossa on tunteja vain pari kertaa viikossa ja kaksi muuta ryhmäliikuntatilaa, joissa on myöskin lähes aina tilaa tehdä alkuverryttelyt. 

TRX-tila, jossa teen lämmittelyt ja vatsalihasliikkeitä matolla

Alakerrassa on kaksi salia ja kaksi ryhmäliikuntatilaa. Toisessa ryhmäliikuntatilassa on spinning-pyöriä ja toinen on sitten erilaisia jumppia varten. Se on todella avara tila, josta löytyy jumppapalloja, kahvakuulia, bodypumpissa käytettäviä tankoja ja levypainoja, steppilautoja ja mattoja. Tässä tilassa teen yleensä askelkyykkykävelyjä kahvakuulat kourassa ja satunnaisesti sählään jumppapallon kanssa.

Saleista toisessa on LifeFitnessin pakkalaitteet, joista itse käytän tällä hetkellä reidenojennus ja -koukistuslaitetta, vaakasoutulaitetta ja "ylätaljaa". Ylätaljan teen pakkalaitteessa siksi, että se on vaakasoutulaitteen vieressä, ja ohjelmassa on nämä kaksi superina. Muuten joutuisin ramppaamaan yläkerrasta alakertaan vaihtaakseni liikettä, ja siinäpä se superin idea sitten menisikin. Reidenkoukistuslaite on harmikseni sellainen, missä istutaan. Aiemmin, kun sali oli vielä Finnbody-ketjua, laitteessa oltiin vatsamakuulla, josta pidän enemmän.

Aurinkoisena päivänä välillä turhankin kuuma tila

Pakkalaitteita molemmin puolin seiniä

Toisessa alasalissa on toiminnalliseen harjoitteluun varattua tilaa ja välineitä sekä levypainolaitteita, joista käytän jalka- ja rintaprässiä. Siellä on myös dippi/leuanvetoteline ja selänojennus-penkkejä, joita tulee käytettyä.

Plussaa koko kuntokeskuksessa on se, että siellä on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia suorittaa treeni. Miinusta on se, että ainakin nykyisessä saliohjelmassani joudun pomppimaan edestakaisin, etenkin rinta&selkäpäivänä. Kädet ja jalat hoituvat aika mutkattomasti. Jalkatreenipäivinäkin vaihdan tilaa pariin otteeseen; ylhäällä kyykkään, ryhmäliikuntatilassa askelkyykkykävelyt, toiminnallisessa tilassa on jalkaprässi ja laitetilassa koukistus- ja ojennuslaitteet. Silloin kun suunnittelen itse saliohjelmani, niin voin tietysti paremmin vaikuttaa siihen, mitkä liikkeet teen. Kuitenkin hieman kismittää, että salin fyysiset puitteet määrittävät ohjelmaa niin tiukasti. Vaikka niinhän se olisi, oli sali mikä hyvänsä ja kotisalissakin olisi tietenkin omat rajoitteensa ja puutteensa.

Kotisalissa houkuttaisikin eniten juuri se, että siellä ei ole muita ihmisiä ja voisin treenata tismalleen siihen kellonlyömään kuin huvittaa ja tehdä sarjani odottelematta eri paikkojen vapautumisia. Eilenkin jäi ristikkäistalja tekemättä, koska niissä oli aivan koko ajan joku ja lopuksi sen valtasi neljän miehen joukko. Vaihdoin ristitaljan fly-laitteeseen , ja se olikin ihan tervetullutta vaihtelua rintalihaksille.

Tänään kävin polkemassa intervallitreenin ja oli oikeasti vähällä, etten liukastunut omaan hikeeni noustessani pois pyörän satulasta :D. Täällä on ollut tänään todella hiostava ja kuuma ilma, enkä ole salilla ollut noin ympärimärkänä pitkään aikaan. Lopussa alkoi jo hieman krampata varpaissa, vaikka olen nauttinut nyt mankkaakin (sekä sitraattia että kloridia) runsaasti eri muodoissa.

Huomenna onkin sitten ne yhteistreenit pt:n kanssa, jes!

Edit: Unohtui mainita, että Elixia ja SATS ovat nykyisin samalla omistajalla (tai kilpailuviranomaiset eivät kai vielä ole hyväksyneet kauppaa), joten odotan kyllä mielenkiinnolla, avautuuko tässä jossain vaiheessa pääsy myös Tikkurilan SATS:iin.

Matkailu avartaa (vyötäröä)

Hmph, pikkuloma ohi ja huomenna töihin. Tukholmassa käyty ja todettu jälleen kerran, että ruotsinlautoilla ei ole vegaanille murkinaa. Ellei sitten halua käydä buffetissa popsimassa kuulemma pahanmakuista papusalaattia (sisko kertoi) ja vaaleaa leipää + ranskalaisia perunoita.

Onneksi Tukholmassa on kuitenkin Nikolain pitämä O Mamma Mia -niminen sympaattinen pizzeria, josta saa vegaanisia pizzoja. Juustona pizzoissa on Cheezlyn mozzarellaa, joka oli oikein passelia tavaraa tuollaiseen syntiseen nautintoon. On se ehkä hyvä, että Suomessa ei vegaanisia pizzoja saa mistään. Tuollaisen kun eilen vedin, niin eipä tarvinnut koko loppupäivänä mitään muuta sitten syödäkään. Ja vaikka pizzastani nautinkin, niin melko pian sen syötyäni aloin jo odottaa normaaleja, tuttuja ja turvallisia ruokailurutiinejani.

Tällä kertaa vierailukohteena oli Fotografiska Museet, jossa oli Helmut Newtonin valokuvanäyttely. Myymälät ovat yleensä museoiden hauskinta antia ja minut saa varmasti tuhlaamaan kolikon tai kaksi, jos löydän jonkun hauskan (koira-aiheisen) magneetin tai postikortin jääkaapin ovea koristamaan. Tällä kertaa mukaan tarttui Elliot Erwittin kuvaama veikeä pikkurekku -kortti.

Tänään saavuttiin kotiin, ja koko päivä on ollut juoksemista edestakaisin. Haetaan koiria, palautetaan lainassa ollutta autoa, lenkkeilytetään koiria, viedään unohtuneita tuliaisia, hoidetaan pankkiasioita, kävin ystäväni järjestämässä muutaman tunnin mittaisessa palaverissa ja jossain vaiheessa juoksin pää kolmantena jalkana salille. Salitreeni typistyi neljän liikkeen tynkätreeniksi, eli lopun eristävät hapotukset jäivät tekemättä, mikä hieman harmittaa, mutta olen silti ylpeä siitä, etten jättänyt koko treeniä väliin, vaikka aikataulu oli näin tiukka.

Lieneekö syynä pizzahiilarit ja / tai taakse jäänyt kevyehkö viikko, mutta sumo-mavessa kiskoin nyt viimein sen 60 kiloa ylös kaikissa neljässä sarjassa. Siitä olikin kiva jatkaa juoksijan askelkyykkyyn, joka meikäläisen suorittamana muistuttaa enemmänkin suossajuoksijan askelkyykkyä. Niin tahmeaa se on sillä 50 kilolla, että usko meinaa aina loppua kesken. Sykkeet hipovat maksimia (tänään 193) ja käyn joka sarjan päätteeksi pienen keskustelun itseni kanssa, miksi jatkaisin moista kidutusta. Onneksi olen hyvä argumentoimaan, joten voitan/häviän aina keskustelun ja sarjat tehdään loppuun.

Perjantaina onkin sitten kesän viimeiset yhteistreenit PT:n kanssa ja mietitään jatkoa syksylle. Ohjelmassa olisi käsitreeni, mutta saapa nähdä taas, mitä on luvassa.

Kevyen viikon päätös

Kyllä tämä kevyt viikko sitten loppujen lopuksi jotenkin onnistui. Kaksi lepopäivää tuli, kun perjantain rinta&selkä-treeni siirtyi tälle päivälle. Olin siis perjantaina siivoamassa ystäväni asuntoa, ja sen raivaamisessa meni niin pitkään, että en enää ehtinyt salille. Lauantaina sali ei ollut auki.

Hikistä hommaa tuo siivoaminenkin oli kyllä: seitsemän tuntia painettiin yhtä soittoa ja kivennäisvettä kului. Kannoin jätesäkkikaupalla tavaraa roskikseen, siirreltiin huonekaluja, pestiin hyllyjä, lattioita, astioita, kaapinovia, järjesteltiin kaappeja ja laatikoita jne. Huh! Mutta on se aina niin palkitsevaa nähdä työn tulos ja raikas koti, jossa voi taas asua muuallakin kuin yhdessä huoneessa.

Tuossa siis viikon treenit. Maanantaina kävin aamulla selkä-"jumpassa", ja illalla tein intervallitreenin kuntopyörällä. Neljä salikertaa ja hölkkälenkki. Torstaina tein salilla jalat ja tänään tosiaan rinta&selkätreenin. Energinen olo oli tänään salilla ja rintaprässissäkin sain VIIMEIN vähän nostettua painoja, tein yhden sarjan 33,2 kilolla (prässin vastus ilman painoja on 3,2 kiloa). Ristikkäistaljassa aloitin rohkeasti 15 kilolla ja ensimmäinen sarja meni ihan mallikkaasti. Kaksi viimeistä sarjaa aloitin myös 15 kilolla, mutta jouduin vähentämään painoa sarjan loppua kohden.

Toisin sanoen kevyt viikko toteutui, mutta hieman eri tavalla kuin oli suunniteltu. Salitreeneistä käsitreeni oli selvästi kevyt. Vatsalihastreenin tein täysin ohjelman ulkopuolelta

Kaksi lepopäivää putkeen oli ihan tervetullutta vaihtelua. Perjantaina tuli tankattua hieman höttöhiilareitakin, kun mies oli leiponut korvapuusteja. Seitsemän tunnin siivousurakan jälkeen saa olla robotin itsekuri, ettei tuore pulla houkuttele. Siivotessa ei tullut edes syötyä kunnolla, minulla oli mukanani yksi protskupatukka, banaani ja rasiallinen kirsikkatomaatteja. Mutta menköön juhannusaaton piikkiin. Paino keikkuu tällä hetkellä tasan 50 kilossa, eli puoli kiloa on tullut lisää kiristelyjen viimeisistä päivistä. Siitä on nestettä todennäköisesti valtaosa, vaikka ei kovin turvonnut olo olekaan. Tuo on niin vähäinen määrä, että kun se jakautuu tasaisesti ympäri kroppaa, niin sitä ei edes itse huomaa.

Tänään risteilen Tukholmaan, joten huomiselle tulee taas lepoa. Tukholmassa tulee varmasti käveltyä ympäri kaupunkia, mutta treenit kutsuvat taas tiistaina, jolloin on tarkoitus rääkätä jalkoja ja pakaroita.

Kevyt viikko, reisille meni

Keskiviikon saliruuhkasta viisastuneena menin eilen torstaina salille 12.30 aikaan. Sain siltikin sumo-maven jälkeen hieman odotella smithin vapautumista. Joku mies siinä oli tekemässä kymmeniä sarjoja penkkipunnerrusta, mutta käytin aikani hyväksi ja testasin bosun päällä takareisiliikettä, jota olin nähnyt erään miehen tekevän kerran, glute ham raisea. Päädyin lopulta tekemään jopa viisi sarjaa, 20, 18 ja 3 x 15, kun sujui niin helposti ja sainkin noilla pidemmillä sarjoilla kivan pumpin takareisiin.

Tuossa tuli jonkun verran autettua ylävartalolla, joten liikkeestä saisi varmaan raskaamman ja takareisilihaksia eristävämmän, kun tukisi jalat jonnekin, esim. tangon alle, ja pitäisi kädet vaikka rinnalla tai niskassa. Mutta halusin näin ensimmäisellä kerralla testata liikerataa yleensäkin ja hakea vähän tuntumaa takareisiin, ennen kuin lisään haastetta.

Tämän jälkeen pääsin tekemään ohjelman mukaista juoksijan askelkyykkyä ja sen aikana ehdin jo unohtaa, että piti olla kevyt viikko. Tein kaikki kolme sarjaa 12+12 ja sen jälkeen pumppaava askelkyykkykävely, kolme sarjaa, 12+12 ja molemmissa käsissä 12 kilon kahvakuulat.

Treenivihkoa kaivelin vasta tässä vaiheessa, ja kevyen viikon jalkatreenistä ainoa kevyt osuus meni prässissä. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin tietysti voinut jättää sen vaikka tekemättä, jotta treeni olisi ollut tavallista kevyempi. Mutta tein sen nyt sitten yhden jalan prässinä, enkä lastannut 53 kg:n kelkkaan lainkaan lisäpainoa.

Nyt on alakerta juntturassa ja kävin hieman hölkkäilemässä, että välttyisin kauheammilta jumeilta. Tulipa eilen ostettua toiveikkaasti tällaistakin:

Magnesium-öljyä, jota voi levittää ennen ja/tai jälkeen treenin. Tämän pitäisi ilmeisesti imeytyä hyvin ja edistää palautumista ja ties mitä kaikkia mankan hyviä vaikutuksia vielä lisää. Tuo on valittu vuoden 2012 terveystuotteeksi ja kun sitä googlailin, niin huomasin, että samalta valmistajalta on myös B12-vitamiinisuihke, jota täytynee kokeilla myös ihan mielenkiinnosta.

Mies levitti eilen tuota suihketta selkälihaksiini, sillä ranka oli hieman kipeänä vatsalihaskierroista. Yön aikana se siellä vaikutti ja kivut tuntuivat kyllä siedettävämmiltä melkein heti levityksen jälkeen. Placeboa, ehkä, mutta taisi jäädä vakiokäyttöön. Ruohonjuuressa oli myynnissä muutamaa erilaista, tuo oli "sport spray", mutta sieltä löytyi myös kipu-spray ja uni-spray, joihin oli sitten lisätty erilaisia aineita. Uni-sprayssa oli muistaakseni kamomillaa ja laventelia.

Toinen ostoslöytö oli myskikurpitsa, jota Heidi on hehkuttanut jo jonkin aikaa. Tunnustan tulleeni aivopestyksi ja huhuilin jokin aika sitten fb:ssä, että mistä hitosta tuota oikein löytää. Työkaveri sitten bongasi omasta paikallisesta Itä-Helsingissä sijaitsevasta K-marketistaan sitä ja kun oltiin matkalla sinne, tajusin kipaista vielä Kampin K-kauppaan. Sieltä löytää jostain syystä aina kaiken, ihan älytön valikoima. En tajua, miksen ollut aiemmin tullut ajatelleeksi koko kauppaa. Nappasin ison myskikurpitsan mukaani ja tänään sitten sitä valmistin. Virhe oli siinä, että olin nälkäinen, enkä oikein tiennyt, mitä olisin tehnyt, joten sähelsin vähän kaikkea.

Kurpitsanpuolikkaat menossa uuniin

Paistoin kurpitsanpuolikkaat 45 minuuttia 200 asteessa ja kun ne tulivat uunista ja olivat hieman jäähtyneet, maistoin. Olisin kyllä voinut siltä seisomalta syödä kummankin sellaisenaan, hyvää!! Kuori irtosi helposti, olin varautunut pidempäänkin taisteluun niiden kovertamisessa. Mutta veitsellä vaan irrotin kuoret ja sain kaksi mötikkää valmiina odottamaan survomistaan.

Siemenet odottavat vielä valmistamistaan. Löysin hyvän ohjeen niiden valmistamiseen ja ajattelin huomenna kokeilla. Noissa on kuulemma paljon hyviä hivenaineita, mm. sinkkiä ja magnesiumia. Muistan myös  lukeneeni aikoinaan, että kurpitsansiemeniä käytetään eturauhasongelmien hoitoon ja syötinkin niitä vanhalle pappakoiralle aikoinani kasvissoseen joukossa, sillä sen eturauhanen välillä villiintyi. Omasta eturauhasestani en ole niin huolissani ;). Mutta siis jonkinmoista superfoodia siis nuo siemenet!

Takaisin kurpitsaan.. Survoin sen soseeksi ja maustoin paprikalla, korianterilla, chilillä ja ripauksella suolaa. Lopputulos oli ihan ok. Kokeeksi sotkin muutaman haarukallisen mössöä maustamattomaan soijajogurttiin ja nyt tuloksena oli ihan kuin joku jälkiruoka?? Todella hyvää, mutta en oikein tiennyt miten suhtautua :D. Kärsimätön ja nälkäinen kun olin, päädyin heivaamaan soseeseen vielä erilaisia yrttejä; basilikaa, oreganoa, meiramia ja timjamia. Sitten söin sen sellaisenaan kylmäsavutofun kanssa.

Seuraavalla kerralla täytynee kokeilla jotakin reseptiä, koska en selvästikään ole mikään spontaani kokkailija-onnistuja. Ainakin tämä linssi-kurpitsa-pata näyttää herkulliselta, samoin tämä lisäke. Kuolaan jo katsoessani noita kuvia. Muistan myös, että 90-luvun lopulla New Yorkissa söin to-die-for -kurpitsakeittoa, joten jonkinlaista keittoa ajattelin tuosta myös tehdä.

Nyt koirat lenkille ja sitten yöunille (osa 2). Aamulla (perjantai siis, kello on tätä kirjoitettaessa jo yli puolen yön) menen aikaisin salille tekemään kevyen selkä-rintatreenin ja sen jälkeen siivoamaan ystäväni kämppää hänen kanssaan. Juhannusta ei varsinaisesti vietetä mitenkään ihmeellisesti; istumme iltaa siskon luona tuossa viereisessä korttelissa ja luvassa on kuulemma herkullista punajuuri-savutofu -salaattia. Elämä olisi aika paljon ankeampaa ilman Chocochiliä!