Olet mitä syöt, siis suklaakeksi

Mitähän sitä kirjoittaisi tuosta uudesta saliohjelmasta.. Neljä treeniä tulee viikkoon seuraavalla jaolla:

- selkä + rinta
- jalat
- kädet ja olkapäät
- koko kehon voimaohjelma

Tiistaina starttasin jalkapäivällä, jossa sykkeet aina nousee lähelle kahtasataa. Juoksijan askelkyykky ja askelkyykkykävely etenkin laittavat hipomaan maksimeja. Alkuun teen köyden läpivetoa, jotta saisin aktivoitua pakaralihakset kunnolla maastavetoa varten. Lantion seutu ja pakarat pyrkivät laiskottelemaan, kun teen mavea, ja selkäparka tekee noiden luusereiden edestä töitä, joten ei ihmekään, että se on ollut hieman krampissa viime aikoina.

Juoksijan askelkyykkyä teen Smithissä ja sain jotenkin viriteltyä kameran siihen levossa olevien limppujen päälle. Sen verran tyhmä ilme oli tuossa ekassa kuvassa, että sensuuri iski :D.

Keskiviikkona ohjelmassa oli palauttava aerobinen, ja sitä tulee noiden koirien kanssa lenkkeillessä kyllä ihan riittävästi, joten en erikseen lähtenyt muuta tekemään. Aamulla tunnin kävelylenkki, ja töiden jälkeen toinen mokoma, tai olisiko siinä mennyt vain kolme varttia. No, joka tapauksessa siis käveltyä tulee ihan riittävästi ja se pysyy palauttavana. Jos haluan koirien kanssa tehdä ihan hikilenkkiä, niin on parempi jättää tytöt kotiin ja lähteä vain Luton kanssa. Sekin saattaa mennä sitten hoputteluksi, jos samaa lenkkiä on teputellut joku hemaiseva narttu, jonka jättämiä merkkejä pitää tuon tuosta jäädä lussuttamaan silmät kierossa.

Torstaina töissä piti olla ajoissa viikkopalaverin vuoksi, joten muussasin kädet ja olkapäät vauhdikkaasti vuorosarjoilla, 30 sekunnin lepo oli aina liikkeen välissä. Eli ensin esim. hauiskääntöä taljassa yksi sarja, puolen minuutin palautus ja ojentajille rutistusta sen perään. Puolen minuutin tauko ja uudelleen sama setti. Kolme erilaista vuorosarjaa tein hauiksille ja ojentajille. Loppuun sitten vielä olkapäille pystypunnerrusta, face pullia ja vipareita. Oli niin tehokas treeni, että samana päivänä oli aivan hienoista arkuutta hauiksissa, mitä ei yleensä juuri koskaan tapahdu. Pumppi niihin tulee, mutta eivät yleensä kipeydy. Sen sijaan ojentajat eivät ole vieläkään toipuneet, enkä saa edes taivutettua niitä kunnon venytykseen. Tänään olisi ohjelmassa koko kropan voimailua, sisältäen mm. penkkaamista, mutta näistä ojentajista ei kyllä ole tällä hetkellä mihinkään. Täytynee vähän rukata tuota ohjelmaa.

Arki on tällä viikolla ollut melko hektistä, töissä ei ole juuri normaalia päivää ollut. En muista kertoneeni työstäni täällä kovinkaan paljoa, mutta työskentelen siis esimiehenä myynti- ja asiakaspalvelutiimille. Tiimiini kuuluu kaksi tiiminvetäjää, pari taustatukihenkilöä ja reilu 30 tiimiläistä. Noin isoon joukkoon mahtuu aika lailla erilaisia ihmisiä, ja esim. tiimiläisteni työurien pituus vaihtelee alle vuodesta yli 40 vuoteen. Olin ennen asiantuntijatehtävissä, ja siirryin kaksi vuotta sitten esimiestehtäviin, kun sitä tarjottiin. Hetken jouduin asiaa miettimään, mutta olin jo asiantuntijatehtävissä joutunut eräänlaiseen auktoriteettiasemaan kouluttajana ja kehittäjänä, joten muutos ei tuntunut turhan dramaattiselta. Suurimmaksi haasteekseni arvelin HR-asiat ja ihmissuhdetaidot ovatkin tässä työssä jatkuvassa kehityksessä. Yhden ja saman henkilön kanssa voi esimies-alaissuhde olla pitkäänkin stabiilissa tilassa ja sitten tulee kausi, jolloin se on jatkuvaa muutosta. Yksityiselämän surut ja ilot näkyvät työsuorituksessa ja toiset avautuvat elämästään enemmän kuin toiset.

Tällä viikolla oli palaveriä palaverin perään, perhevapailla olevien henkilöiden työsuhdeasioiden läpikäymistä, koulutusta, workshoppia jne. Eilen molemmat tiiminvetäjät olivat poissa, ja tuntui että tiimiläisillä oli jonkinlainen joukkovirhepäivä, ja eteen kaatui sotkua jos jonkinmoista. Kaikesta toki selviää, kun asiat ottaa yksi kerrallaan, ja kyllä noita päiviä / hetkiä muutenkin tulee eteen silloin tällöin. Eilen kuitenkin aamu oli jo laittanut koville. Olin kaikessa nerokkuudessani tilannut suomalaisesta eläintarvikekaupasta 12 säkkiä kissanhiekkaa. Meillähän ei ole autoa, ja neljän kissan taloudessa hiekkaa kuluu sitä tahtia, etten jaksaisi rampata koko ajan sitä hakemassa säkki kerrallaan. Tässä aivan vieressä on yksi eläinkauppa, mutta siellä ei myydä tätä hiekkaa (ei, se ei ole ihan sama, mitä hiekkaa käytetään) ja lisäksi siellä myydään eläimiä, joten välttelen siellä asiointia. Tuo hiekka, mikä on kissoillamme käytössä, on hajustamatonta (ehdoton vaatimus!) ja tosi hyvin paakkuuntuvaa, eikä leviä ympäri kämppää noiden kauhakuormaajien tassuissa. Olen aina silloin tällöin käynyt hoitamassa ystäväni kissoja, joilla on käytössä jollain tavalla hajustettu hiekka, ja laatikon tyhjentäminen on aina ihan yhtä tuskaa, kun se “parfyymi” sekoittuu kitkerään kissanpissan hajuun.

Alkuviikosta eläintarvikeliike soitti, että tilaus on sen verran iso, että tulee rahtikuljetusyhtiöllä lavalla. Okei.. Eilen se sitten aamulla tulla tupsahti tuohon pihaan ja mies oli joutunut jo lähtemään töihin. Sellainen helvetin iso muoviin kääritty pahvikuutio puulavalla. Olisin ottanut kuvan, ellei olisi satanut koko ajan yhä voimakkaammin. Todettiin kuljetusyhtiön pojan kanssa, että kuutiota ei mitenkään saa rappuun, joten pakkohan se oli siinä pihalla purkaa. Poika ojensi mulle puukon, kun aloin repiä muoveja irti ja muutaman riuhtomisen jälkeen onnistuin iskemään sillä itseäni reiteen.. Jep. Ensimmäinen ajatukseni oli, että “voi vittu, taisi tulla parin kuukauden treenitauko”. ONNEKSI vain farkut menivät rikki, ja puukko oli sen verran tylsä, että reiteen tuli vain pieni kirvelevä haava, joka tihkui pari tippaa verta. Tämä on jotenkin toistuva stoori elämässäni, kun raivolla painan menemään jotain, että saan sen nopeasti suoritettua, niin vammautan aivan varmasti itseni. Aikoinaan veivasin pastakonetta niin voimallisesti, että kahva irtosi ja kosautin sillä itseäni otsaan aivan kunnolla. Sarvi päässä olin sitten pari viikkoa.

Ne 12 säkkiä (14 kg/säkki) piti sitten tietysti kantaa sieltä tänne asuntoonkin, jossa koirat huusivat kurkut suorina pihalta ja rapusta kantautuneelle metelille. Pinosin hiekkasäkit vaatehuoneeseen ja koko kuorman purkamisessa + asuntoon kantamisessa ja roskien viemisessä jäteastioihin kului vajaa puoli tuntia. Mutta tällaisia tilanteitahan varten siellä salilla käydään, eiks? On kai siitä hauiksen hinkkaamisesta oltava jotain hyötyä arjessakin. Mutta kun kaikki tuo tapahtui kaatosateessa, niin vitutus oli syvää ja jäätävää. No, onpahan ainakin kissanhiekkaa niin ettei tarvitse ehkä vuoteen siitä murehtia. Yksi tuollainen säkki kestää 3-4 viikkoa.

Sen verran kaikki eilinen otti päähän, että googlasin eilen “best chocolate chip cookie” -hakusanoilla reseptejä ja löysin sopivalta kuulostavan, jossa korvasin vain kananmunat No Eggillä. En laittanut noin paljon suklaata, “ainoastaan” kaksi levyä Brunbergin tummaa suklaata, eli 300g. Enkä sokeriakaan ihan noin paljon, noiden mittojen muuntamisessa saattoi tietysti tapahtua vähän lasku-/tulkintavirheitä.

Sokeria, rasvaa ja vielä vähän sokeria. Ja rasvaa.

Olisi pitänyt ottaa osa taikinasta sivuun ja lisätä siihen vielä rusinoita, mutta jäi tekemättä, ja vallan mainioita keksejä tuli joka tapauksessa. Niin ja jauhotkin loppuivat kesken, joten osa taikinasta meni sitten hiivaleipäjauhoilla, mutta eipä sitä huomannut mistään. Tässä siis ohje kaikille lohtukeksejä kaipaaville (laitan sen täsmälleen sellaisena kuin eilen tein, fiksummat muunnelkoot):

225 g tummansinistä (70%) Keijua (vegaaninen margariini)
125 g sokeria
230 g fariinisokeria
2 munan edestä No Eggiä
2 tl vanilja-aromia
230 g erikoisvehnäjauhoja
110 g hiivaleipäjauhoja
3/4 tl hienoa merisuolaa
1 tl soodaa
1,5 tl leivinjauhetta
300 g tummaa suklaata

Sekoita vatkaimella margariini ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi (itselläni meni tähän n. 5 min). Lisää vanilja-aromi ja No Egg ja sekoita tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sen jälkeen margariini-sokerivaahtoon. Lisää lopuksi pieniksi paloiksi rouhittu tumma suklaa. Lusikoi pellille haluamasi kokoisia palloja ja paista 175 asteessa n. 14-15 minuuttia.

Noin, nyt löydän ohjeen itsekin tästä blogista.

Ja tällaisia niistä sitten paistui

Funtsailen vielä, mitä tuon tämän päivän salitreenin kanssa tekisi, vai annanko ojentajien levätä ja paukutan huomenna penkkienkat? Hm. Muutenkin on päivän ohjelma vielä auki. Kuudelta herätti kissa ja lähdin ne ruokittuani koirien kanssa lenkille. Oli hämärää ja todella sumuista, ei montaa metriä eteenpäin nähnyt. Rusakoita oli taas liikkeellä enemmän kuin pienet koiranpäät saattoivat ymmärtää ja suuri osa lenkistä menikin vihikoirien tapaan nenä maassa.

Ensi viikon lauantaina onkin Lihastohtorin ja PT-Timpan Lihaskasvun optimointi -seminaari tässä aivan vieressä ja olen menossa sinne. Luvassa on aivan varmasti tiukkaa asiaa niin selkokielellä, että olen tuon lauantain jälkeen salettiin tuhannesti fiksumpi. Käykäähän muuten tykkäämässä Lihastohtorin sivusta Facebookissa ja tässä ketjussa Juhani Pitkäsen kommentista ;). (Syy selviää ketjua lukemalla)


(Tätä blogausta kirjoitettiin kuunnellen Duffyn Rockferry-levyä ja Dusty Springfieldin Dusty in Memphis-levyä. Aakkosjärjestyksessä, toki, mutta hyviä levyjä molemmat!)

Edit: Äh, on pakko linkata tännekin mahtava kuva, joka eilisen kurjuuspäivän keskellä piristi oikein kunnolla.