perjantai 27. syyskuuta 2013

Sugar Pie, Honey Bunch

Facebookissa pyörii Docventuresin Lihaton lokakuu -haaste, johon hämmentävää kyllä moni kasvissyöjäkin on liittynyt. Syitä en tiedä, jotenkin tuntuu itselleni yhtä erikoiselta ajatukselta liittyä savuton syyskuu tai tipaton tammikuu -haasteeseen. Mikä haaste se on, jos se on jo normaaliarkeasi?

Vaikka lihaton lokakuu voi meistä kasvissyöjistä tuntua ajatuksena sellaiselta, että c'mon, kuka tahansa pystyy tuohon, niin ei se välttämättä ole sekaruokaa syövälle mikään yksinkertainen juttu. Tarkoitushan ei vain ole jättää lihaa syömättä, kuvittelisin, vaan syödä kunnon ruokaa, joka ei sisällä lihaa. Kun useimpien kasvisruokakäsitys on kaksi porkkanaa ja pala lanttua, niin ei siinä varmaan hirveästi houkuttele olla kokonaista kuukautta ilman lihaa. Vuosi sitten käytiin Helsingin koulujen kasvisruokapäivästä keskustelua, ja ymmärsin, että monet ihmiset eivät edes hahmota, mikä kaikki voidaan laskea kasvisruoaksi. Jos koulut olisivat päättäneet pitää kerran viikossa puuropäivän ja perustelleet sitä taloudellisilla syillä, niin samat tahot olisivat varmaankin vain hymisseet tyytyväisenä, että no niin, suomalaista lähiruokaa, höhhöh, nykyajan nuorille. Mutta että kasvisruoka, hippien hapatusta!

Joka tapauksessa ajattelin itse haastaa itseäni myös lokakuun ajaksi. Olen jo pitkään puntaroinut sokerin määrää ruokavaliossani ja ollut hieman tyytymätön itseeni, kun olen melkoinen sokerihiiri. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksien mukaan sokerista tulisi saada enintään kymmenen prosenttia ravinnon kokonaisenergiasta. (Lähde). Omalla kohdallani tämä tarkoittaisi noin kahtasataa kaloria päivässä, sokerista!! Eli sokeria voisi olla noin viitisenkymmentä grammaa, mikä tuntuu aika hurjalta määrältä, jos sen mittaisi kuppiin puhtaana sokerina. Desilitra sokeria painaa noin 85 g, eli hieman yli puoli desiä, huh! En ole kuitenkaan ongelmani kanssa yksin, alle 45-vuotiaat suomalaisnaiset yleisesti kuluttavat eniten sokeria.

builderit
Välipalavarasto työhuoneella
Olen suhtautunut sokerihössötykseen myös hieman tympääntyneenä, koska rakastan makeaa, pidän leipomisesta, ja syön silmilläni (myös epävegaanisia) kauniita leivoksia aina konditorioiden ikkunoissa ja vitriineissä. Tosin olen kyllä oppinut senkin, että moni kakku on todellakin päältä kaunis ja kun siitä haukkaa palasen, seuraa pettymys. Oma sokeriaddiktioni on aika lailla verrannollinen alkoholismiin. Olen läheltä seurannut erään ihmisen vastahakoista raitistumista, ja omat fiilikseni tuntuvat melko samanlaisilta. Uskon koko ajan, että voin oppia jonkinlaisen kohtuukäytön, enkä edes halua elää täysin sokerittomasti (ja tarkoitan tällä nyt siis ilman herkkuja jne. sokerisia tuotteita, lienee itsestäänselvyys lukijoille, mutta mainitaan nyt kuitenkin). Halutessani tai päättäessäni menee pitkiäkin aikoja ihan kohtuullisesti tai jopa kokonaan ilman, mutta sitten jonain päivänä helvetti repeää ja ratsaan kaapit etsien kaikkea makeaa. Nyt ei ole viime päivinä enää ollut oikein mitään kaapeissa, kun olen viisaasti jättänyt ostamatta, joten eilen sitten söin ainakin vuoden vanhoja virolaisia suklaakarkkeja (Kalev Oravake), jotka löysin, kun oikein kaappeja kaivelin. Huvittaa ja säälittää yhtä aikaa oma epätoivoni, joka tosin on selitettävissä ihan hormoneilla.

Minulla ei ole mitään ahmimishäiriöitä, eli en syö niin, että alkaisin voida pahoin. Mutta kyllä sitä makeaa silti menee aika paljon, kun sen pariin pääsen. Tuoreita korvapuusteja vaikka 3-4 jättimäistä, ei tuota ongelmaa! Ja kun olen jotain saanut päähäni, niin korvikkeet eivät kelpaa. Herkun voin yrittää korvata omenalla, mutta todennäköisesti päädyn sekä syömään omenan että vähän ajan päästä sen herkun.

Googlaillessani vähäsokerisesta ruokavaliosta löysin Facebook-eventin tällekin, tosin se oli jo mennyt: Vähäsokerinen tammikuu 2013. Mutta tuolta sain hyviä vinkkejä tähän omaan tempaukseeni, ja näillä ajattelin edetä:

Seuraavia tuotteita vältetään täysin:
• makeiset ja jäätelöt
• leivonnaiset ja keksit
• sokeroidut jälkiruoat
• virvoitusjuomat ja mehut

• makeat välipalat, eli myös proteiinipatukkani jätän nyt tauolle (jaix)
• sokeriset murot & myslit
• jogurtit, vanukkaat

Mietin, että voisin asettaa itselleni jonkinlaisen rajan, eli bannata lokakuun ajaksi esimerkiksi tuotteet, joissa on sokeria 5g/100g tai enemmän. Suoraan sanottuna en tässä kohtaa edes kunnolla hahmota, mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta sittenpähän näen. Voin kai itse luomiani sääntöjä tarvittaessa muuttaakin, kunhan alkuperäinen idea sokerin karsimisesta minimiin säilyy? Tavoitteeni on nyt päästä tämän riippuvuuden herraksi ja todennäköisesti se onnistuu vain, kun en ruoki addiktiotani pienilläkään määrillä.

Starttaan jo maanantaina, syyskuun puolella, joskaan en aio tätä viimeistä viikonloppuakaan viettää sokerilla mässäillen. Yritän purkaa tänne blogin puolelle fiiliksiäni, koska voin kuvitella, että ainakin jossain vaiheessa tulee tekemään tiukkaa.


2 kommenttia:

  1. Henkilökohtainen lihaton lokakuu joo, mutta koko perheessä on jo haastetta. "Äiti tää on niin pahaa, että mä en vaan VOI syödä" suunnilleen jokaisesta mun tekemästä päivällisestä, oon tehnyt itsekasvattamistani luomuvihanneksista omasta mielestäni ihanaa täydellisen ravitsevaa vegaaniruokaa. Suuri vegaani-/ekoteko olis tehdä keittokirja sellasista vegaanisista ruoista, jotka oikeesti uppois lapsiin ja miehiinkin.
    Sokerihimo mulla on hävinnyt kokonaan, kun aloin väsätä raakaherkkuja (esim. kitchenchameleon.com). Tuli paha olo sokerista, siksi. En tiedä, miksi pitäisi lopettaa sokerin syöminen, jos siitä ei tule paha olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta joo, jos on vastuussa muidenkin ruokkimisesta, niin siinäpä sitä haastetta riittää!

      Tavallaan toivoisin, että mun ei tarvitsisi _kokonaan_ sokerin syömistä lopettaa, mutta onhan se epäterveellistä, ravintotyhjää ja ilmankin pärjää. Itselläni sokerinhimo on tosiaan enemmänkin riippuvuutta (tai ainakin aina tähän aikaan kuusta tuntuu siltä), ja sellaista en halua. Tavoite on siis saada niskalenkki addiktiosta ja siinä koen, että nollalinja -ainakin väliaikaisesti- voisi olla apuna.

      Poista