Kuukausi, viikko ja (käsien) toipuminen kesken

Tänään on olo on ollut vähän apea ja makeaa tehnyt mieli. Lähipiirissä ja tiimiläisillä on nyt liikaa murheita ja ongelmia. Lisäksi ensimmäisen koirani kuoleman vuosipäivä on käsillä. Kolme vuotta sitten olin juuri soittanut elämäni raskaimman puhelun, eläinlääkäriasemalle, josta pyysin eläinlääkärin tulemaan seuraavana päivänä kotiin lopettamaan vanhuskoirani. Kaikkea tällaista on nyt synkkänä pilvenä pään päällä. Normaalisti nukkuisin murheita pois, mutta nyt ei edes nukuta, gluteenittomuuden syytä se kai.

Makeannälkääni hillitsin syömällä hieman rusinoita ja pähkinöitä, eikä tämä ole ylitsepääsemätön kiusa, pieni ärsytys vain. Muuten olen kyllä ylpeä itsestäni ja siitä, miten hyvin tämä puolikas kulunut kuukausi on sujunut ilman sokeria ja suurimmaksi osaksi myös ilman gluteenia. Taisin aiemmin mainita, etten ole huomannut energiatasoissa mitään eroa, syönkö gluteenia tai en. Kuitenkin nyt viime viikonloppuna söin kolmen viljan leipää useamman palan sekä lauantaina että sunnuntaina, ja molempina päivinä otin myös sellaiset kolmen tunnin koomapäikkärit, joten pistikö gluteeni sitten väsyttämään niin paljon? Vai pelkkä hiilaritankkaus? En tiedä, mutta nyt olen taas ollut ilman gluteenia, eikä ole tosiaan ollut päikkäreiden tai normaalien iltaunien tarvetta. En ihan vielä tiedä, mitä tekisin kaikella tällä lisääntyneellä ajalla, mikä normaalisti menisi nukkumiseen. Tällä viikolla olen siivoillut ja käynyt kaupassa (en yleensä IKINÄ jaksa lähteä kauppaan työpäivän jälkeen, mies menee), eli kyllä kai se aika menee arkisiin tehtäviin. Voisin pitkästä aikaa myös ottaa jonkun kirjan työn alle.

Tänään kävin fysioterapiassa. Nyt oli pidempi aika varattuna ja fyssari työsti ihan huolella oikeaa kyynärvartta:

Kidutettu forkku

Käsittelyn jälkeen käsi olikin hyvin vauhdikkaan näköinen ja pahemmaksi menee koko ajan näin iltaa kohden; tuon kuvan otin päivällä töissä. Fyssari aukoi lihaskalvoja tällä kertaa metallisella "veitsellä" ja se oli niin hirveää kidutusta, että silmissä melkein musteni. Hän totesi, että pienet hiusverisuonet repeävät helposti tuossa käsittelyssä, ja jotainjotainjotain - en pystynyt keskittymään kuuntelemaan, koska sattui niin helvetisti. Kuitenkin käsi avautui nopeammin kuin viime käynnillä, eli lepo on tehnyt hyvää. Olen myös venytellyt forkkuja viime viikon aikana useampaan otteeseen, joten sekin on todennäköisesti edistänyt niiden paranemista.

Syyskuun puolivälissä sain tämän nykyisen saliohjelmani, enkä ole yhtenäkään viikkona saanut sitä toteutettua ohjelman mukaisesti neljänä kertana viikossa. Kolme ensimmäistä viikkoa meni kolmella treenillä ja viime viikko tosiaan sairastellessa. Se hyvä puoli on kuitenkin, että koko kroppa on tullut treenattua kahdesti läpi, eli noilla kolmella käynnillä on ollut ylä- ja alakroppa sekä koko kehon päivä. Tämä nykyinen ohjelma on sen verran vaativa, että neljä treenipäivää on tällä hetkellä liikaa: en ehdi palautua riittävästi, sillä ohjelmassa on sen verran raskaita liikkeitä: mavea kahtena päivänä, penkkiä, leuanvetoja, kulmasoutua, pystypunnerrusta jne. Paljon tankoliikkeitä, joissa forkut ovat staattisessa puristuksessa koko ajan. Laitoinkin nyt pt:lle postia ja pyydän ohjelman rukkaamista tätä palautumista ajatellen. Keväällä ja osittain kesälläkin ei ollut mitään ongelmaa tehdä 4-5 salitreeniä viikossa, kun ne olivat kaikki bodytyyppisiä pumppailuja. Nyt kun pitää siirrellä raskaita kuormia joka treenissä, niin tulee tosiaan palautumisen rajat vastaan.

Huomenna on jalkatreenipäivä. Maanantain selkä-/rintatreenistä forkut eivät onneksi kipeytyneet, mutta jumissa ne kyllä olivat, samoin koko yläkroppa muuten. Fyssari hieroi tänään myös rintalihaksia ja kyllä siinäkin itku oli lähellä. Olen kyllä rintalihaksia venytellyt lähes joka päivä, mutta ahkeramminkin vielä voisin. Pienille rintalihaksille hyvä venytysohje, jonka sain jo edellisellä kerralla: ota venytettävän puolen kädellä kiinni esim. oven tai hyllyn päältä, johon yletät niin, että käsi on suorana. Nojaa hieman eteen ja hengitä syvään. Siinäpä se venytys. Tuossa asennossa sitten hengitellään sen aikaa kun haluaa venyttää, itselläni perusvenytys on yleensä minuutin pituinen.