Flunssa vie minulta joskus myös ruokahalun. Näin näköjään myös tällä kertaa. Mikään ei oikein maistu millekään, mutta kun jotain syö, niin mieluusti jotain kuumaa. Eilen Kouvolassa vieraillessa söin tosi yksinkertaista keittoa, joka oli aivan älyttömän hyvää. Resepti meni kuulemma jotakuinkin niin, että kolme isoa porkkanaa, kaksi perunaa, kasviliemikuutio, rose-pippuria ja jeeraa. Keitetään ja soseutetaan. Oli tosi hyvää ja kaikotti hetkeksi kurkkukivulta pahimman terän. Yritän itse kokkailla sitä tässä joku päivä, ei voi mennä pieleen noin helpolla ohjeella. Keiton ohella söin vadillisen salaattia, yksinäni melkein hoitelin sellaisen pari punttia lehtisalaattia+rucolaa, kirsikkatomaatteja (paikallisia, ja aivan älyttömän makeita!), cashew-pähkinöitä ja pinjansiemeniä. Ajattelin, että on saatava kunnolla suojaravintoaineita taisteluun flunssaa vastaan. Pääruoaksi oli sitten keitettyä riisiä ja tomaattikastiketta, jossa oli kasviksia, herkkusieniä ja soijarouhetta. Ihan ok setti, ei erityisen mieleenpainuva, mutta oikein kelpo lounas.
Mutta noin muuten ei ole oikein tänään missään vaiheessa ollut nälkä ja syöminen on tuntunut hyvin monotoniselta. Kun ei pääse treenaamaan ja sairastaa, niin ruokahalukin sammuu. Tämän viikon torstaina on tiedossa työpaikan porukan kanssa tiimi-ilta, jossa tarjolla pizzaa (punnitsen vielä, tilaanko itselleni gluteenittoman pizzan ilman juustoa vai en, kuulostaa niin aneemiselta että todennäköisesti en) ja kaikenlaista muuta mässyteltävää. Ajattelin pilkkoa sinne dippivihanneksia, niitä nyt vähän tekee mieli. En ole muutenkaan yhtään huolissani siitä, että "sortuisin" syömään jotain sokeripitoista siellä. Ainakin nyt tämä sokerin välttely menee ihan omalla painollaan ilman sen kummempaa yrittämistä.
Vaikka tällaiset kertaluontoiset "rutistukset", x-ajan kestävät herkkulakot yms. eivät ehkä pidemmän päälle opeta tervettä ja kohtuullista suhtautumista herkutteluun ja diipadaapapäläpälä, niin silti tämä tuntuu sopivan minulle paremmin kuin hyvin. Kontrollifriikkinä pidän tästä hallinnan tunteesta, mikä syntyy, kun huomaan taas yhden päivän kuluneen ja herkkujen jääneen syömättä. Vaikka olen monesti herkutellut enemmän kuin omaan tarpeeseen, en ole vajonnut epätoivoon ja ruoskinut itseäni päiväkausia. Kyllä minä itseäni moitin ja paheksun, mutta en vello tai kieriskele syytöksissä, vaan otan korjaavan liikkeen mahdollisimman nopeasti. Itsehän teen ne valinnat herkutella, joten itse valitsen myös, milloin päätän ryhdistäytyä.
Niin, ja tämän päivän Hesarissa oli taas yksi syy lisää vältellä sokeripitoisia tuotteita:
Köyhyyden kitkemiseen keskittyvä Oxfam-järjestö varoitti keskiviikkona ilmestyneessä raportissa, että maakaupat kääntyvät pahimmassa tapauksessa maa-alueen sieppauksiksi. Kärsijöinä ovat alueen asukkaat ja köyhät pienviljelijät, joiden oikeudet ovat vaarassa. Erityisesti naisten on usein mahdotonta todistaa omistus- tai käyttöoikeuttaan maahan. Kiistat maasta ovat johtaneet myös useihin konflikteihin.
Oxfam nostaa keskiöön sokerinviljelyn ja sokeria runsaasti käyttävän globaalin virvoitusjuoma- ja elinkeinoteollisuuden. Yhtiöt tarvitsevat halpaa sokeria. Suuret sokerimaakaupat liittyvät YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan lähinnä sokeriruokoon, jota kasvatetaan 26 miljoonalla hehtaarilla. (HS 7.10.2013)Luomua, Reilun Kaupan sokeria ja erilaisten pientuottajien sokeria saa ainakin Ruohonjuuresta. Mutta elintarvikkeissa, makeissa herkuissa ja virvoitusjuomissa käytetty sokeri tuskin on mitään luomua tai eettisesti kestävää. Nyt ostan ainakin kuukauden ajaksi omatuntoni puhtaaksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti