Patukkapuuhissa jälleen

Huomaa tyylikkäät kumpparit
lahkeiden päällä

Tänään oli kolmas hieronta kahden viikon sisään, ja koko ajan näköjään löytyy uusia kipeitä paikkoja. Lohduttavaa kuitenkin, että jotkut vanhat jumit sieltä myös alkavat pikkuhiljaa kaikotakin. Tänään hieroja työsti pitkään trapezius-lihasta vasemmalta puolelta, ja se oli niin ihanan kamalaa, että toivoin ajan pysähtyvän ja hieronnan jatkuvan ikuisuuden. Oikea puoli ei ollut lainkaan niin kiukkuinen. Pyysin, että käsi- ja kyynärvarret saisivat erikoishuomiota ja oli jopa hämmentävää huomata, miten kämmenen lihakset voivat olla kireät. Kämmenien ja sormien hieronta tuntui yllättävän intiimiltä, ja alkoi jopa siinä pöydällä maatessa ihan ujostuttaa :D. Heti kun otteet siirtyivät kyynärvarsiin, niin rentouduin taas. Hassua! Veri alkoi kyllä kiertää mukavasti, kädet ja sormet lämpenivät hyvin.

Ensi viikolle varasin vielä hieronnan ja sitten alan harventaa tahtia ensin kahden viikon välein jonkin aikaa, ja sitten jatkossa aina kerran kuukaudessa vähintään. Ei se nyt ihan ilmaista ole, mutta sarjakorteilla saa pudotettua yhden kerran hintaa alle viiteenkymppiin, joten täytyy kyllä tuon verran itseensä satsata.

Tämän päivän liikunnaksi jäi siis vain yksi tunnin ja yksi 1,5 tunnin lenkki koirien kanssa (ja kohtapuoliin tehtävä viimeinen iltakävely, mutta se jäänee alle puoleen tuntiin). Ulkona on kyllä ihan samanlainen sää ollut kohta viimeiset kolme kuukautta. Koko ajan +5 tuntumassa ja harmaata. Onneksi olen nyt lomaillut. On tehnyt tosi hyvää vaan olla kotosalla lepäämässä, kun tällainen sää on kaikkea muuta kuin energisoiva.

Kuvista välittyvä kärsivällisyys on hämäystä

Voisi yhtä hyvin olla lokakuu.. Toivottavasti saadaan pian lunta!

Kävin viikonloppuna kaupungilla ja ostin Punnitse&Säästä -myymälästä Nākd:n choco mint-patukan. Koska olen tunnettu timanttisista patukantekotaidoistani, innostuin heti kokeilemaan tuontyyppisten valmistamista itse. Kuinka pieleen voi mennä, kun kääreessä kerrotaan jo yksityiskohtaisesti tuotesisältö ja määrät? Dates (48%), Cashews (29%), Raisins (17%), Cocoa (6%), natural flavour

Varmuudeksi googlasin "home made nakd bars" ja löysin hyvän ohjeen, jota en sitten ihan tismalleen noudattanut kuitenkaan. Siis nuo ainesosat kyllä, mutta kun ei ole mitään jenkkimittoja käytössä, niin käytin ihan tavallista Teeman kahvikuppia vaan.

Raaka-aineet valmiiksi

Eli:

En tiedä, saako tätä muuna
kuin öljypohjaisena

- 1 kuppi taateleita
- 1 kuppi mantelijauhoja
- loput rusinapaketista (turhan hankalaa mitata rusinoita lusikkamitalla), eli oisko rusinoita ollut joku 30-40g
- pari ruokalusikallista vettä
- 3-4 rkl kaakaojauhetta (pitääpä ostaa luomua/reilukauppaa seuraavaksi, kun tuo paketti viimein tuosta tyhjenee, oli jo mennyt vanhaksikin)
- 1,5 tl piparminttuaromia

Tuo minttuaromi olikin aivan uusi tuttavuus, en ole sitä koskaan aiemmin käyttänyt. Mutta se teki näihin "patukoihin" aivan ihanan raikkaan maun. Siitä tuli heti uusi suosikkimausteeni. Ainesosat ovat piparminttuaromi ja auringonkukkaöljy. Taidan käyttää jatkossakin, jos teen vaikka suklaamuffineja.

Googlaamani ohjeen neuvoa noudattaen en edes yrittänyt muotoilla noista patukoita, vaan tein sellaisia kolikon muotoisia, pikkuleipämäisiä. Nämä valmistuivat tosi näpsäkästi, mittasin vain kaikki ainekset tehosekoittimeen, surrautin hetken ja muotoilin sitten valmiista taikinasta nuo "kolikot."

Tosi hyviä! Juuri sellaisia, mitä voi pakata muutaman mukaan vaikka kaupunkireissulle tai ottaa töihin välipalaksi. Vähän kuin terveellisiä After Eightejä :). Oi että. Aion kokeilla kyllä myös cashew-pähkinöillä ja joskus voisi kokeilla myös appelsiiniaromilla.

Taikina juuri blendattuna

 

Valmiita "patukoita"

Millähän nimellä noita nyt sitten kutsuisi..? Energialantit? Energiatäplät? Taatelikolikot? Feikkinakdit?

Jouluviikon treenit paketissa

Tämän viikon treenit menivät kutakuinkin suunnitellusti, eli treenipäiväkirjamainen postaus, olkaa hyvät.

Ma	lepo ja hieronta
Ti	Jalat ja vatsat
Ke	jooga 15 min palauttava 35 min pk-lenkki
To	Olkapäät ja ojentajat + penkki
Pe	Intervallitreeni kuntopyörällä + vk-lenkki 33 min
La	Selkä ja hauis pk-lenkki 25 min
Su	Jalat ja vatsat

Huomiselle olin alunperin suunnitellut olkapää + ojentajatreenin, mutta hieroja on aamulla klo 10, ja mietin, josko ottaisin kuitenkin varman päälle ja pitäisin huomenna ihan lepopäivän, kun edellinenkin lepo oli maanantaina (vaikka ei tuota keskiviikkoa voi oikein treenipäiväksi kutsua, niin ei se täyttä lepoakaan ollut). Olisin siis mennyt treenaamaan ennen hierontaa, mutta taidan nyt kuitenkin pitää lepopäivän. Aion pyytää hierojaa käsittelemään nuo käsivarret huomenna ihan kauttaaltaan, sillä ne ovat hauiksista ranteisiin saakka jumissa ja kosketusarat. Äsken koira hypähti sohvalle viereen ja väkersi ynisten päätään kainaloon, niin sattui kuin olisin mustelmilla ollut.

Tälle viikolle tuli tehtyä kaksi jalkatreeniä ja kaksi treeniä yläkropalle. Kävin muutamaan otteeseen hölkkäilemässäkin, ja ensi viikolla on tarkoitus tehdä yksi pidempikin lenkki. Nyt kun on tällainen "talvi", niin täytyy hyödyntää nuo ulkojuoksumahdollisuudet. Muutenkin reidet ovat syksyn mittaan kasvaneet sen verran, että kohta ei löydy enää housuja kaapista. Kaivoin eilen kaapista yhdet sellaiset väljemmät farkut ja jouduin tekemään vähän Conan O'Brien -string dancea, että sain ne jalkaani kunnialla :D. Eivät enää ole väljät, paitsi vyötäröstä, kun olen tällainen eriparia ylä- ja alavartaloltani. En siis toivo, että jalat tästä ainakaan toistaiseksi tämän enempää keräävät massaa, yläkroppa saisi nyt ottaa kasvussa kiinni.

Tänään teinkin salilla vähän pidempää sarjaa (15-20 toistoa) jalkatreenissä joissain liikkeissä. Pudotin kyykyssä painot 35 kiloon ja kyykkäsin syvemmälle kuin 90 astetta. Tuo 35 kg tuntui turhan helpolta, mutta laiskuuttani en jaksanut säätää lukkojen ja kiekkojen kanssa enempää, ja kun joku kyykkypaikkaa jonottava hengitti niskaan siinä, niin tein sitten kaikki sarjat sillä samalla lastilla. Seuraavalla kerralla laitan sen 40 kiloa taakaksi ja videokuvaan taas, jotta näen, menenkö todella niin syvälle kuin kuvittelen.

Kyykyn jälkeen tein askelkyykkyä, sjmv:a, askelkyykkykävelyä kahvakuulien kanssa, prässiä, takareisien koukistusta laitteessa ja lopuksi vielä nopeita penkille nousuja/askelluksia 3 x 15/15. Yritin tehdä ne nousut oikein räjähtävästi, mutta varsinkin viimeiset olivat jo aika tahmeita, kun jaloista oli otettu jo kaikki mehut irti. Vatsoille tein vielä loppuun kolme settiä hooveria ja rutistuksia; pitäisi ehkä vähän monipuolistaa vatsalihastreeniä, kun aina noita samoja teen.

Selkä/hauis -treeniä sentään muutin rohkeasti, ja nyt alkaa ohjelma olla kasassa seuraaville kuukausille. Otin mukaan Arnoldin(?) 21:n toiston hauiskäännöt, jossa 7 toistoa tehdään alhaalta puoliväliin, 7 toistoa puolivälistä ylös ja 7 toistoa alhaalta ylös saakka. Tein sen mutkatangolla, jotta sain ranteet parempaan asentoon ja oli ihan tervetullutta vaihtelua ainaisiin hauisliikkeisiin. Muut pelkät hauisliikkeet ohjelmassani ovat vasarakäännöt ja lopuksi teen vielä eristettynä joko käsipainoilla tai taljassa maaten niin, että käsivarret on tuettu lattiaan. Lisäksi hauikset tietysti tekevät töitä myös leuanvedoissa, ylätaljassa, alataljassa ja kulmasoudussa, jotka ovat ohjelman selkäliikkeet. Niinpä kun tein lopuksi taljassa eristävää liikettä hauiksille, en enää jaksanut suurempaa painoa pakassa kuin 10 kiloa. Siinäkin piti oikein keskittyä, että ojentajat pysyivät lattiassa kiinni.

Otin myös vähän uutta toistomäärää ainaiseen 3*12, 3*8-10 -jakoon. Nyt selkä/hauis -päivän ohjelma on seuraava:

Leuanveto jarruttaen	3*max
Leveä ylätalja	1 *20, 2*10-12, 1*max
Alatalja 1.	3*10, 1*max
Vasarakäännöt 2.	4*8-12
Kulmasoutu kp	3*12, 1*max
Hauiskääntö tangolla	3-4*21
Hauiskääntö taljassa maaten	2*12
Yläselän ojennus pallolla	2-3*12

Saa kysyä/kommentoida, jos tulee mieleen jotain tai on vaikka hyviä ehdotuksia. Tuo 1./2. tarkoittaa vuorosarjaa, eli yksi sarja alataljaa, sitten 30 sek tauko (mikä menee lähes väkisinkin siinä, kun vaihdan suorituspaikkaa) ja yksi sarja vasarakääntöjä. Tuo max-toistomäärä on psykologisesti kyllä haastava. Kun ensimmäiset sarjat ovat vaikka 10 toistoa, niin siinä viimeisessäkin tähtään vähintään 10:een, mutta sarjan loputtua on vähän epävarma olo siitä, olisiko vielä mennyt kuitenkin vaikka yksi toisto, jos olisin oikein pakottanut itseni. Neuvot, kuten "teet niin isoilla painoilla, että jaksat tasan sen 12 toistoa etkä yhtään enempää" ovat minulle aina olleet hieman vaikeita käsittää, kun tuntuu, että se jaksaminenkin vaihtelee niin paljon, ainakin minulla.

Leuanvetoja menee tällä hetkellä päivästä riippuen 4-5 per sarja. Tekniikka vaihtelee myös, eli välillä menee suoremmilta käsiltä ja välillä hieman koukkukäsiltä. Välillä täytyy pompata jossain kohtaa, ja välillä menee viisi putkeen oikein nätisti. Leuanvetojen onnistumiseen tuntuukin vaikuttavan lähes kaikenlaiset tekijät; onko elopainoa kilo enemmän tai vähemmän, takana hyvin nukuttu yö tai stressaava työpäivä, tähtien asento ja tuulen suunta..

Baby got back

Koska reidet on paksut ja lihaserottuvuus on sellainen nolla, niin tässä kuva selästä, jossa sentään näkyy vähän pattia. Omaan silmään en kyllä huomaa juuri mitään eroa elokuussa otettuun kuvaan verrattuna, mutta toisaalta nämä kuvat eivät ole kovin vertailukelpoisetkaan. Joten en vertaile, niin en pety :P.

Uuden vuoden lupauksista (2014 early bird)

Minusta on mukava tehdä uuden vuoden kunniaksi päätöksiä / lupauksia / millä niitä nyt haluaa kutsua. Mielestäni tehty päätös on aina parempi kuin tekemättä jätetty, eikä vuodenvaihde ole sen kummempi paikka tehdä niitä kuin mikään muukaan ajankohta. Se, että miljoonat ihmiset tekevät uuden vuoden aluksi lupauksia, jotka kosahtavat alkumetreille, ei ole ajankohdan syytä :).

Itse olen tehnyt elämässäni lukuisia uuden vuoden päätöksiä, jotka ovat tyssähtäneet jossain vaiheessa vuotta. Mutta olen tehnyt myös monia hyvin onnistuneita päätöksiä. Ne olisivat luultavasti onnistuneet, vaikka olisin tehnyt ne heinäkuun kahdeksantena päivänä, mutta minulla on voimakas taipumus hahmottaa asioita ja tapahtumia ajanjaksoissa. Jos esim. treenatessa huomaan, että tasatunnista puuttuu kaksi minuuttia, niin teen sen kaksi minuuttia vaikka sitten vatsalihaksia, jotta saan tunnin täyteen. Joskus käy toisin päin: kuntopyörällä polkiessa tulee joku kiva tasaluku täyteen, vaikka 45 minuuttia, mutta hyvä biisi on vielä kesken. Niinpä pitää polkea se kappale loppuun. Ja jos kuntopyörä näyttää sitten vaikka 47:12, niin onhan se pakko polkea 50 minuuttiin. Kyllä vain.. 

Tällaisella luonteella varustettuna vuoden ensimmäinen päivä saa aika paljon painoarvoa, kun taustalaskurini raksuttaa koko ajan, että nyt on mennyt 12 viikkoa päätöksestä jne.. Toisaalta numeromuistini on muutenkin erittäin vahva, joten vaikka päätöksiä tekisi muinakin vuodenpäivinä, ne jäisivät helposti mieleen.

Viime uutena vuonna tein kaksi päätöstä, joista kumpikaan ei pitänyt kovin pitkään; olivat ehkä sen verran epärealistisia tai ylimitoitettuja. Mutta olen silti iloinen, että tein ne, koska kuitenkin se aika oli arvokasta, kun ne päätökset pitivät. Päätökset muuttivat kuitenkin käyttäytymistäni, vaikka varsinainen tavoite ei täyttynytkään. Ja koska en jää märehtimään asioita kovin pitkäksi aikaa, niin kun lipsuin päätöksistäni, en soimannut itseäni enkä jäänyt vellomaan epäonnistumisen fiiliksissä. Well, shit.

Nyt kun vuodenvaihde lähestyy, haluaisin taas tehdä lukuisia päätöksiä, mutta jos niitä on useampi, niin niissä alkaa sitten jo olla sen verran hallittavaa, että se ei ole järkevää. Turhaan tekee niin monta lupausta, että ei edes muista luetella niitä kaikkia. Mietin myös, että jos tekisin jokaiselle kuukaudelle omia tavoitteita. Niitä ei tarvitse tehdä nyt, mutta kuukauden vaihteessa aina. Joitain tällaisia tänä vuonna teinkin, esim. kesällä opettelin juomaan vettä ja kun otin sen heinäkuussa kuukauden tavoitteeksi, niin asensin sen tueksi puhelimeeni applikaationkin. Sovellus jäi käyttöön ja edelleen loggaan sinne jokaikisen vesilasillisen. 

Tykkään myös suunnitella asioita, vaikka ne eivät sitten toteutuisikaan. Ehkä se on sitä optimismiharhaa ja silmien sulkemista omilta heikkouksiltaan. Mutta yritän koko ajan kehittää itseäni tekemään realistisempia suunnitelmia ja ottamaan huomioon ne aiemmat sortumiset ja niihin johtaneet seikat. Tyhmäähän se olisi koko ajan vain elää pilvilinnoissa ja uskotella, että nyt onnistun, eikä ottaa lainkaan opikseen aiemmasta. En silti aio lannistua, että no kun en viimekskään pystynyt, niin miksi nyt.., vaan yritän jo ennakkoon taklata ne seikat, miksi edellisellä kerralla en onnistunut. Jos suunnitelmia ja tavoitteita täytyy lieventää, niin sitten tehdään niin.

Usein aiemmat epäonnistumiseni toimivat sisuunnuttavana tekijänä, etenkin jos samasta aiheesta on jo kaksi tai useampi haaksirikko. Sitten tulee sellainen nyt nainen prkl-kiukustuminen, joka muistuttaa joka kerta, kun meinaan taas ajaa karille.

Tälle uudelle vuodelle aion tehdä kolme isompaa päätöstä. Yksi liittyy itseni henkiseen kehittämiseen, toinen itseni fyysiseen kehittämiseen ja kolmas ihmissuhteisiin. En ole vielä konkreettisia päätöksiä tehnyt, mutta kun saan ne tehtyä, kirjaan ne itselleni ylös ja mietin keinot niihin pääsemiseksi. Aion myös tehdä välietappeja, jotta kokonaistavoite ei tunnu niin isolta möhkäleeltä. Mietin, miksi haluan ne muutokset elämääni ja vaikka ei ole kristallipalloa, yritän nähdä, mitä tavoitteisiin pääseminen elämässäni muuttaisi. Tänä vuonna aion siis todella panostaa näihin uuden vuoden päätöksiin!

(Eikä itseäni ole koskaan haitannut se, että uuden vuoden päätösten toteuttaminen sattuisi alkamaan jo vaikka 29.12. Mikäs sen parempaa kuin ottaa varaslähtö johonkin mahtavaan juttuun :) )

Kuvat: xkcd.com, kaikille nörteille ja nörttimielisille.

Parit joulun ajan treenit

Jouluaattona sai aika rauhassa treenata salilla. Se oli avoinna klo 6:30-13, ja olin puoli yhdeksän aikaan aloittelemassa treeniä. Ajatus oli tehdä oikein raskas treeni ja vaikka varsinaisesti oli jalkapäivä, niin maastavetoa oli tarkoitus myös harjoittaa pitkästä aikaa. Tein parit lämmittelysarjat ja varsinaiset työsarjat tällä kertaa 50-60 kilolla. Huomaa kyllä, että kun säännöllisempi harjoittelu on jäänyt välistä, niin heti sen huomaa myös sarjapainoista. Kesällä kun treenasin mavea kerran viikossa, niin sarjapainot olivat parhaimmillaan 70 kilossa. Nyt en uskaltanut niin paljon tankoon lastata, kun en uskonut tekniikan pysyvän siistinä.

Alkuun kuitenkin tein köyden läpivetoa neljä sarjaa, hain vähän tuntumaa perslihaksiin. Sitten siirryin kyykkypaikalle, ja sain viriteltyä kameran juomapullon päälle niin, että sain otettua kuvaa kyykystäni. Vähän petyin, kun olin kuvitellut kyykyn olevan syvempi. Kun istun penkillä jalkapohjat maassa, niin jalat ovat 90 asteen kulmassa. Mutta tuossa kyykyssä nyt kyllä ollaan ehkä 80 asteen kulmassa? Ja tankokin näyttää olevan ihan niskaan runtattu. Hmph.

Tein viidelläkympillä kolme 10 toiston sarjaa, mutta nyt mietin, pitäisikö pudottaa romuja reilusti ja alkaa vain kyykätä vieläkin syvempään? Jotenkin tuntuu siltä, että selkä pyöristyy liikaa, jos menen syvemmälle, mutta kai sitäkin voi harjoittaa? Löysin tuollaisen applikaation, jolla voisi kyykyn syvyyttä varmistaa, mutta äh.. juuri kun kirjoitin, etten jaksa kikkailla salilla puhelimen kanssa. Ehkä pitää vain etsiä sieltä matalampi boksi kuin tuo penkki.

Mutta tosiaankin, kyykyn jälkeen tein mavea ensin perinteisellä tyylillä, ja sitten sjmv:tä vielä perään. Videokuvasin molempia ja ihan hyödyllistä oli nähdä tuota omaa tekemistään nauhoitettuna. Sjmv:ssä saisi kyllä pyllistää vieläkin reilummin taakse ja edellee perinteisessä mavessa pitäisi saada yläselkä tiukemmaksi ja suoremmaksi paketiksi. Nyt yläselkä näyttää omaan silmääni pyöristyvän liikaa, eli lavan tuki ei pidä yhtään, joten en saa kaikkea voimakapasiteettiani käytettyä selvästikään. Tekniikkaharjoittelua tarvitaan siis lisää.

Maven lähtöasento

ja loppuasento

Eilen joulupäivänä sali oli kiinni, ja muutenkin olisi ollut salista lepopäivä. Mavetreenin jälkeen minun on annettava kropan palautua kunnolla, sillä vaikka varsinaisia lihaskipuja ei olisikaan, niin hermostollehan tuo on iso rasitus. Joulupäivän aamuna yllätin itseni vartin aamujoogalla ja illalla kävin hölkkäilemässä koiran kanssa reilun puolen tunnin kevyen lenkin. Molemmat - jooga ja hölkkä - toimivat mukavasti palauttelevana kevyenä harjoituksena. Aurinkotervehdyksiä tehdessä keho lämpenee nopeasti ja kun ensimmäistä tehdessä on vielä jäykkä ja kankea yön jäljiltä, niin harjoituksen edetessä huomaa koko ajan vetreytyvänsä lisää ja lopuksi kroppa tuntuu jo suorastaan joustavalta ja virkistyneeltä. Huomasin miettiväni, että voisin joogata useamminkin. Normaali venyttely tuntuu puisevalta, mutta tuo ei ollut lainkaan niin pakkopullaa.

Tänään tapaninpäivän aamuna kävin sitten salilla tekemässä olkapää+ojentajatreenin. Tällä kertaa aloitin dipin sijaan penkkipunnerruksilla. Tein tangolla kaksi 12 toiston lämmittelysarjaa, lisäsin vitoset päihin ja kolme työsarjaa: 8, 6 ja 6. Ei ne viimeiset toistot kovin räjähtävästi siitä rinnalta lähde, ja nyt jälkeenpäin taas mietin, että eipä tullut lavan tukeen taas kiinnitettyä lainkaan huomiota.

Penkin jälkeen tein melko saman setin kuin viimeksi: pystysoutua ja -punnerrusta vuorosarjana, ranskalaista käsipainoilla, face pullia, vipareita eteen + sivulle, ojentajarutistusta taljassa ja vipareita kylkimakuulla. Treeni sujui hyvin: viimeksi 10 toiston sarjat olivat nyt 12 toiston ja esim. taljassa tehtävää ojentajarutistusta varten sai laittaa lisää painoa pakkaan. Viparit eteen + sivulle olivat tänään oikeastaan supersarja viparit eteen ja viparit sivuille. Ensin tein 5 kg:n käsipainoilla eteen 12 toiston sarjan ja sen jälkeen 2 kg:n (! :D ) painoilla sivuille. Nuo kakkoset siksi, että kolmoset olivat varattuna, mutta enpä tiedä, miten kaunista jälkeä niillä olisi tullut, kun kakkosetkin hapottivat niin hemmetisti. Mutta; kuten kuntosaliharjoittelu-sivustollakin sanotaan, kyseessä ei ole voimaliike. Pitää vain niellä se ylpeytensä ja muistuttaa itselleen, että tuntuma on tärkeintä. Kyllä se pieni ääni siellä silti nakertaa, että herran tähden, kakkoset! Olisko ollut sama jättää ne painot kokonaan pois..

Treeni tuntui kuitenkin oikein onnistuneelta ja edelleen tykkään tästä jaosta ihan himputisti. Tykkään siitä, että yksi lihasryhmä tuntuu kunnolla muussatulta.

Huomenna ohjelmassa sitten intervallitreeni, joko kuntopyörällä taikka juosten. Aamulla aion taas joogata kroppani vetreäksi. Hahmottelin itselleni viiden liikkeen joogaohjelman, jonka voisin yrittää vaikka kuvata, niin näen vähän itsekin, että miten vänkyrät asanat saan aikaiseksi. Tällainen se on näin paperilla:

- aurinkotervehdys x 5 (syvät hengitykset 5 sisään, 5 ulos)
(kuva täältä)

- utthita parsva konasana 1x/puoli (syvät hengitykset 5 sisään, 5 ulos)
(kuva täältä)

- parsvottanasana (syvät hengitykset 5 sisään, 5 ulos). Etenkin tuo käsien asento on tällä hetkellä mahdottomuus, mutta kokemuksesta muistan, että äkkiä ne ranteet alkavat joustaa.
(kuva täältä)

- prasarita padottanasana (syvät hengitykset 5 sisään, 5 ulos)
(kuva täältä)

- virabhadrasana (syvät hengitykset 5 sisään, 5 ulos)
(kuva täältä)

Kertaalleen tämän siis olen jo tehnyt ja oli ihanaa huomata, että tällainen rautakankikin vetreytyy ja keho lämpenee kauttaaltaan. Noin vartissa tein tämän suurin piirtein, en ihan tarkkaan kelloa katsonut, joten saattoi mennä parikymmentäkin minuuttia.

Vielä viikon verran lomaa, ihanaa! 

Hello, stranger

Onhan näitä listauksia näkynyt muissakin blogeissa, mutta kerta se on ensimmäinen täälläkin. Joulun kunniaksi tai muuten vain tässä luettavaksenne hakusanoja ja -lausekkeita, joilla blogiini on päädytty. Nämä eivät ole missään tietyssä järjestyksessä, poimin google analyticsistä sieltä täältä lähes sadan hakutermin joukosta.


    1.    "sukkasilleni"

Get it? En minäkään. Laitoin jekun kiertämään ja klikkasin pariin blogiin hakemalla tuolla hakusanalla.

    2.    läpiveto taljassa

Huippuhyvä pakaratreeniliike, jota teinkin itse asiassa viimeksi eilen, pitkästä aikaa. Jouluaattona kun salilla ei ollut juuri muita, niin oli hieman matalampi kynnys vedellä köyttä jalkovälistä. Tässä sitä tuntumaa saa kyllä aina hieman hakea, mutta kyllä se sieltä löytyy, kun keskittää ajatukset tiukasti lantion seudulle, eikä vain heilu taljassa kuin lippu tangon nokassa.

Katsokaa, läpivetoa ilman käsiä!

    3.   lihastohtori sinkki

Lihastohtorin sinkkisuosituksista kannattaa kysyä häneltä itseltään. Vegaaneilla kuitenkin tuppaa sinkin saanti olemaan vähän alakantissa, sillä eläinperäisistä lähteistä sinkki imeytyy helpommin kuin kasviperäisistä. Wikipedian mukaan suomalaisten kolme tärkeintä sinkin lähdettä ovat viljat, liha ja maito. Koska viljatuotteiden fytiinihappo heikentää sinkin imeytymistä, niin vegaanin voi olla hyödyllistä syödä sinkkiä ravintolisänä. Myös pähkinöissä on sinkkiä, mutta on niissä myös runsaasti energiaakin, joten ehkä sinkin saantiaan ei kannata perustaa pelkästään pähkinöiden rouskuttamiseen? Sinkin saantisuositus aikuiselle naiselle on 7 mg/päivä ja esim. 100 grammassa cashew-pähkinöitä on 5,6 mg.

Itse otan sinkkiä 30 mg:n tabletin lähes päivittäin, joka voi joillekin olla liikaa. Itse olen kokenut sen sopivaksi määräksi. Joinain päivinä se unohtuu, kun yritän ottaa sen niin, että se on erillään kuidusta ja viljatuotteista. Enkä voi ottaa sitä tyhjään mahaan, koska tulee huono olo. Tuossa käyttämässäni valmisteessa on mukana myös B6-vitamiini, joka edistää sinkin imeytymistä. Sinkkilisän olen huomannut vaikuttavan ihoni kuntoon sekä flunssaoireiden karkottamiseen / lievittämiseen.

   4.   miksi en saa olla vegaani  

:( . Tämä oli ehkä surullisimmasta päästä oleva hakulauseke. Toivottavasti sen kirjoittanut saa olla nykyisin just sen verran vegaani kuin haluaakin.

   5.   vegaaninen ateria proteiinia 20 g 

Tämä on helppoa: proteiinipitoista pastaa ja kylmäsavutofua! Tämä on mun pikalounas. Keitän aamulla pastat mukaan ja tofua on aina työpaikan jääkaapissa. Pastat lämmitän mikrossa ja tofut pilkon siihen mukaan, ne yleensä kylmänä. Ja siihen vielä rasiallinen kirsikkatomaatteja, niin on hyvä setti.

Pastana käytän Torinon tummaa proteiinipastaa (protskua 23%) tai vehnänalkiopastaa (proteiinia 17%). Jälkimmäisen mausta tykkään enemmän.

    6.    varusteurheilua     

Varusteurheilusta puhuttaessa yleensä kai tarkoitetaan sitä, kun on teknistä kampetta ja gearia ja sitä sun tätä widgettiä ja vikkulaa? Mulla on melkein aina samat treenikuteet päällä ja ainoa varsinainen varuste on sykemittari. Puhelimen käyttöä salilla en ymmärrä lainkaan, mulla ainakin kärsisi treeniin keskittyminen aivan täysin, jos pitäisi välissä kikkailla puhelimen kanssa. Jos sykemittari oikkuilee, otan sen pois, enkä rupea pelleilemään sen kanssa. Käytössä on Suunnon T4D, joka on toiminut ihan hyvin. Jos se oikuttelee, on syynä ollut tähän saakka aina heikossa hapessa oleva patteri.

Keskittymissyistä en myöskään kuuntele musiikkia salilla. En jaksa koota soittolistoja ja joskus joku biisi vain ärsyttäisi tai ei tunnu siihen hetkeen sopivalta, joten en halua, että treeni häiriintyy siitä. Jos teen salilla pidemmän (puoli tuntia tai enemmän) aerobisen treenin, niin sitten kuuntelen musiikkia iPodistani. Mutta esim. juoksulenkillä haluan kuunnella mieluummin luonnon ääniä ja pitää aistit auki. Aikoinani juoksin musiikin kanssa, mutta viimeiset pari vuotta on tuntunut siltä, että kaikenlaista kakofoniaa riittää päivässä ihan tarpeeksi, ja hiljaisuus on harvinaisempaa herkkua.

Treenikuteet kannattaa olla luonnollisesti sellaiset, ettei niiden olemassaoloa huomaa. Lempipuserossani on v-aukko (koska o-aukot tuntuvat usein puristavilta tällaiselle kurkunpään neurooseista kärsivälle) ja se on sopivan pitkä (saa kumarrella ja kyykkäillä, eikä alaselkä vilku paljaana, brrh). Housut ovat mulla yleensä väljät, mutta silti napakat, jos tästä saa jotain käsitystä. En tykkää trikoista.

Casallin treenihousut

    6.    kultosali liikkeitä   
    7.    kuntosaliliikkeet   

Ihan pikkasen hiertää, että tuolla ylemmälläkin hakutermillä on minun blogiini tultu. Tuli semmoinen neuroottinen olo, että oli pakko tarkistaa, lukeeko jossain kohtaa blogissa "kultosali". Google onneksi kertoi, että "Ei tuloksia hakusanoilla kultosali liikkeitä" ja näytti sitten korjatulla versiolla saadut hakutulokset.

Eipä täältä kannata etsiä mitään liikepankkia. Yksi hyvä sellainen on Kuntosaliharjoittelu ja toinen paljon käyttämäni on ExRx.net 
  
    8.    kuohkeita suklaakeksejä 

Vielä on hakusessa se ohje, jolla taivas repeää ja enkelikuoro laulaa. Ja ainahan se taikina on parempaa, ei siitä mihinkään pääse. Tästä postauksesta yksi hyvä ohje.
    
    9.    lakritsitee kuppia päivässä

Jos ei verenpaine ole ongelmana, niin juo niin monta kuppia kuin mieli tekee. Mutta ehkä kannattaa kuitenkin varmistaa se verenpaine ensin? Ja muutoinkin huolehtia riittävästä vedenjuonnista, eikä lipitellä pelkkää teetä. Hyvää tuo Yogin lakritsitee kyllä on, hieman jouluista tuoksultaan.


    10.    massakausi

Koko ajan päällä tavalla tai toisella :P. Tavallaan tuntuu siltä, että keho ja mieli hakee jonkinlaista tasapainoa aika lailla automaattisesti. Jos olen syönyt reilusti enemmän, niin muutama päivä menee helposti kevyemmällä ravinnolla vastapainoksi. Teoriassa uskon, että energiansaantini on aika lailla tasapainossa, mutta käytännössä se on varmaan pienesti plussalla koko ajan, koska paino on koko syksyn ajan ollut maltillisessa noususuunnassa.

Mihinkään sotanorsubulkkiin en ole lähtenyt, vaikka välillä onkin syksyn mittaan ollut mättöpäiviä. Kuitenkin kun olen rakenteeltani sellainen, että ilmaista lihaa ei todellakaan ole jaossa, niin on syötävä kunnolla. Minun tapauksessani se tarkoittaa sellaista +10% lisäenergiaa. Helposti aliarvioin energiankulutukseni, enkä ota huomioon esimerkiksi päivittäisiä lenkkeilyjä koirien kanssa, koska ne ovat niin matalatehoisia, etteivät vaikuta esim. ruokahaluun millään tavalla. Mutta sitten kun koirat ovat isän luona, sen parin tunnin päivittäisen poisjäävän kävelyn vaikutuksen huomaa nopeasti.

Välillä terveellisesti syöminen ottaa päähän, enkä jaksa kerätä kaloreita puhtaasta ruoasta. Siinä kohtaa sitten leivon niitä "kuohkeita suklaakeksejä" tai pyydän miestä pyöräyttämään korvapuustit. Jos joskus rikastun, niin palkkaan itselleni kokin, jonka toimenkuvaan kuuluu se, että kahtena päivänä peräkkäin ei valmisteta samaa ruokaa. Tiedän, että herkullinen ja terveellinen ateria eivät poissulje toisiaan, mutta itse en ole niin luova ja aikaansaava, että kykenisin sellaisia kokkaamaan. Sitten teen sen virheen, että kun löydän hyvän ohjeen, valmistan sitä jatkuvasti ja kyllästyn muutamassa viikossa..

    11.    mistä saa kikherneitä  

Ihan lähikaupasta. Sieltä, missä on pavut ja maissit ja muut vihannessäilykkeet. On GoGreeniä, Bionaa, Pirkkaa, Bonduellea ja varmaan Rainbowtakin. Säilykkeet ovat siitä näpsäköitä, että niitä voi käyttää sellaisenaan, kunhan vain huuhtelee hyvin.

Tarkan markan jengi ostaa kikherneensä kuivatavarana ja keittelee itse + pakastaa kerta-annoksina. Aikoinaan kun teimme näin, pakastimme pitkiin pakastepusseihin siten, että yksi kerta-annos pussin pohjalle, jonka jälkeen siihen tiukka solmu. Sitten toinen kerta-annos siihen solmun päälle samaan pussiin ja taas tiukka solmu. Ja siihen mahtui sitten vielä usein kolmaskin annos. Sitten kun tarvitsi esim. wokkia varten annoksen papuja tai kikherneitä, niin napsaisi siitä solmukohdasta yhden satsin. Koska nykyisin ostetaan lähinnä säilykkeenä, niin ei ole kuvaa tuosta nerokkaasta pakastusratkaisusta, mutta piirsin sellaisen:

Fontti: Eikku, 16 pt.

Kuivatavaraa kannattaa etsiä etno- ja luomuruokakaupoista tyyliin Punnitse ja Säästä, Ruohonjuuri, Runsaudensarvi (Tre) jne. Ja löytyy niitä hyvin varustetuista tavaratalojen ruokakaupoistakin, esim. Stockmannin Herkusta.

    12.    miten kortisolin aiheuttamat rasvakertymät pois

??? Tätä tietoa hakenut on kyllä joutunut karvaasti pettymään päätyessään tähän blogiin. Itse lähtisin etenemään Bodybuilding.com:in ohjeilla; riittävästi unta, oikea-aikainen ravinto, lyhyet ja napakat treenit (sekä aerobinen että salitreeni), kofeiinin saanti minimiin, ja stressi hallintaan.

----

Edellämainittujen lisäksi blogiin on päädytty lukuisilla muilla veganismiin ja kropan vammoihin liittyvillä hakutermeillä. On etsitty apua kalvosinkiertäjään, olkapäähän, välilevyyn jne. Etsitty basilikapeston kalorimäärää ja neuvoja pätkäpaastoiluun. Tulee ihan riittämätön olo, kun en ole pystynyt auttamaan kaikkia näitä tänne eksyneitä! Mutta toivottavasti kaikkiin noihin hakuihin löytyi apu sitten jostain muualta..

Keholle ja mielelle jouluhuolto

Kävin taas tänä aamuna hierojalla ja seuraava aika on varattu viikon päähän maanantaille. Nyt en aio tehdä sitä virhettä, että ryykäisin heti huomenna salille treenaamaan selkää/hauista. Nautin hieronnasta kyllä aivan suunnattomasti. Niin kipeitä kohtia löytyi joka puolelta, mutta ihan tosi iso apu ja helpotus tästäkin kerrasta taas oli. Enkä ollut lainkaan niin pahassa kunnossa kuin viime keskiviikkona sinne mennessäni. Olen nyt rullaillut kroppaa eri puolilta ja venytellyt varsinkin rintalihaksia. Tällä hetkellä on ainakin sellainen paatoksellinen olo, että tämä kroppa on saatava nyt elastisemmaksi ja vetreämmäksi. En aio olla alle nelikymppisenä kumaraselkäinen ja olkapäistä kiero toimistotyöläinen, joka kärsii kaikenlaisista ongelmista, kun ei ole venytellyt ja huoltanut kroppaansa tarpeeksi.

Salitreeni on huomenna kyllä ohjelmassa, mutta jalkapäivä. Viime viikolla hieronta oli iltapäivällä 16-17 ja seuraavana aamuna olin salilla. Nyt hieronnasta ehtii kulua vuorokausi ja treenin pääpainopiste on alakropassa. Ajattelin kyllä ottaa huomiselle myös maastavetoharkat pitkästä aikaa, sillä edellinen kerta taisi olla alkukuussa. Nyt on kyynärvarretkin paremmassa hapessa, kun keksin niitä rullailla piikkipalloilla. Ongelmahan on osittain tuolla ylempänä tiukoissa rintalihaksissa ja olkapäissä. Hieroja availi tänään tehokkaasti etuolkapäitä ja hyvänen aika, miten tiukassa tuo hauislihakin oli.

Rintalihaksia hierottaessa tulee aina mieleen nainen, joka kävi kotona hieromassa edesmennyttä koiraani sen viimeiset 2-3 elinvuotta. Ilja-sakemannimix nautti hieromisesta ja lähestulkoon aina nukahtikin, kun sitä hierottiin. Se kuorsasi kevyesti ja hieroja veivasi sen selkälihaksia, lapoja ja takajalkojen isoja reisi- ja pakaralihaksia. Sain siitä itsekin niin hyvän mielen, kun näin, kuinka koira otti hieronnan niin hyvin vastaan. Jokaisen hieronnan jälkeen se oli vetreä, iloinen ja niin täynnä virtaa kuin vanha iso koira nyt vain voi olla. Juttelimme hierojan kanssa niitä näitä ja kerran hän kertoi, että pienin hänen asiakkaansa oli ollut chihuahua, ja että sitä hierottaessa oli kuulemma ollut hieman hölmö olo, kun koira oli ollut niin mini, joten sen suurimmat lihaksetkin olivat tyyliin aikuisen ihmisen etusormen kokoiset. Niinpä kun makaan itse siinä hierottavana, hieroja on kuitenkin aika isokokoinen mies ja itse taas olen tällainen pikkuisemman puoleinen, niin tulee aina mieleen, että näinköhän hänellä on hölmö olo, kun hieroo noita pieniä rintalihaksia (pectoralis minor), jotka ovat suurinpiirtein hänen etusormensa kokoiset..

Hieronta näin joulun alle on kyllä mahtava tapa rentoutua täysin ja hiljentyä joulun viettoon. Tästä voisi ottaa kyllä perinteen. Vietämme mieheni kanssa joulua kaksin, kuten yleensäkin. Lauantaina kyläilin veljen luona, ja siellä oli myös koko muu perheeni. Aiempina vuosina olemme tavanneet aattona päivällä ja matkanneet sitten omiin koteihimme illaksi. Eilen vierailtiin Kouvolan seudulle miehen vanhempia tapaamaan. Siinäpä ne joulun velvollisuudet sitten ovatkin. Lahjoja emme vaihda; miehen vanhemmat antoivat jotakin pientä ja yhdeltä ystävältäni sain myös pienen paketin. Itse ostin myös hänelle ja muutamille lähipiirin lapsille.

Meillä jouluruoat vaihtelevat vähän vuodesta toiseen. Perinteisestä suomalaisesta joulupöydästä en saa irti juuri mitään; en pidä laatikoista, piparit ja tortut ovat turhia, kasvissyöjänä en syö kinkkua tai kalaa, rosolli on vähän tylsää jne. Mutta karjalanpiirakat! Niitä teemme yhdessä joka joulu (ja joskus kesälläkin, jos innostutaan). Riisipuuron keitämme kauramaitoon ja yleensä minä pyörittelen piirakkapohjat ja mies täyttää ne. Sitten kun niitä on tarpeeksi paistettavaksi, mies siirtyy paistamishommiin ja dippailee piirakat rasvasulaan ja minä jatkan täyttämisellä ja rypyttämisellä. Muutama tunti tuossa yleensä vierähtää ja lopputulos on kaiken vaivan ja ajan arvoista. Nam!

Uuniin menossa

 

Valmista tuli

Tänä vuonna jouluksi tehdään tofu-pähkinämureke, jota tehtiin ensimmäisen kerran joskus melkein 10 vuotta sitten. Sitten se jäi pois, mutta teki nyt paluun joulupöytään, kun en oikein tuosta seitankinkusta nyt innostu. Sen kanssa syödään peruna-persiljasosetta ja punakaali-ananassalaattia. Pyöräytän tässä myös Sacher-kakun, jotta varmistan huolellisesti riittävän energiansaannin!

Hiljentyminen joulunviettoon ei tarkoita minulla sitä, että treenit jäisivät tauolle tai välttämättä edes kevyemmäksi. Treeni vie kuitenkin päivästä sen 1-2 tuntia, joten siinä ehtii möllötellä köllötellä ihan ylenpalttisesti, kun ei tarvitse käydä töissä, eikä ole mitään välttämätöntä menoa minnekään. Se on minulle sitä rauhoittumista, että ollaan vaan kotosalla ja koko kaupunki on muutenkin puolityhjillään ja hiljainen. Ulos tulee joka tapauksessa lähdettyä koirien kanssa, ja treenit sujuvat tuossa kodin lähettyvillä kuntosalilla, joka on joulupäivän suljettu, mutta muuten joka päivä jollain tavalla auki. Yksi kivoimmista joulumuistoistani onkin vuodelta 2005, kun molemmat vanhat koirat vielä elivät, ja lähdin niiden kanssa joulupäivän aamulla aikaisin lenkille. Lunta oli aivan polviin saakka, eikä tietysti mitkään aura-autot olleet vielä liikkeellä, ainakaan tuolla kevyen liikenteen väylillä ja lenkkipoluilla. Koirat aurasivat lunta ja puskivat eteenpäin kinoksissa ja ketään muuta ihmistä ei näkynyt missään koko tunnin lenkin aikana.

Rakkaat edesmenneet muffet

Viime vuonna kävin jouluaattona juoksemassa parin tunnin lenkin, mutta tänä vuonna tosiaan tarkoitus on tehdä rankempi salitreeni mavetteluineen kaikkineen. Luonnostelin tässä myös muuten treeniohjelmaa joulunpyhien ajaksi:

ma 23.12. eli tänään: lepo
ti 24.12. jalat + vatsat
ke 25.12. lepo
to 26.12. olkapäät + ojentaja
pe 27.12. intervalli kuntopyörällä
la 28.12. selkä + hauis
su 29.12. jalat + vatsat
ma 30.12. olkapäät + ojentaja
ti 31.12. juoksulenkki
ke 1.1. lepo

Kävin lauantaina tekemässä olkapää+ojentaja -treenin. Treeni alkoi dippimaksimeilla; 10, 10 ja 8 meni ilman lisäpainovyötä. En ole edelleenkään saanut hankituksi lisäpainovyötä enkä osaa käyttää sitä salilla olevaa. Pitää joskus pyytää jotain näyttämään, mutta nyt kun nuo lukemat ilman lisäpainovyötä ovat vielä noinkin pienet, niin tässä pärjätään vielä tovi. Dippihän on siitä mahtava liike, että siinä ottaa hyvin osumaa myös etuolkapäät ja rintalihakset. Ajattelin jatkossa vaihdella tuota ojentaja-olkapää -treeniä siten, että alkuun on vuorokertoina joko dippi tai penkkipunnerrus.

Dipin jälkeen tein pystysoutua ja -punnerrusta vuorosarjana, ranskalaista punnerrusta käsipainoilla makuuasennossa, face pullia takaolkapäille, ojentajarutistusta taljassa ja vipunostoja eteen+sivulle seisten sekä lopuksi vielä hapottavat viparisarjat kylkimakuulla.

Olen tänä vuonna tehnyt enimmäkseen 1- ja 2-jakoisella ohjelmalla. Loppukeväästä vaihdettiin kolmijakoiseen, mutta siinä selkä ja rinta tehtiin samana päivänä, ja sitten erikseen kädet + olkapäät. Tämä nykyinen jaottelu tuntuu mieluisammalta; tosin en tiedä, kuinka paljon siitä on pelkästään vaihtelun tuomaa mielekkyyttä. Ajattelin nyt mennä tällä jaolla seuraavat 10-12 viikkoa. Tiedän jo nyt, että kaikille viikoille en ehdi tekemään kuutta salitreeniä (kahta treenikertaa per lihasryhmä), mutta teen sen, minkä ehdin. Keväällä kolmijakoista tehdessä viikossa oli neljä tai viisi salitreeniä siten, että yksi lihasryhmä tuli treenatuksi aina viiden päivän välein. Jos oli jalkapäivä maanantaina, niin seuraavan kerran jalat treenattiin lauantaina. Se oli ihan toimiva kierto.

Varsinaisesta saliohjelmasta sen verran, että mavea aion jatkossa(kin) tehdä 2-4 kertaa kuussa, askelkyykkykävely saattaa joinain jalkapäivinä vaihtua prässiin, ja jotkut jalkapäivät aion keskittää ihan kunnolla takareisiin. Mutta jotta pysyn kärryllä kehityksestäni, niin tietyt perusliikkeet pysyvät pitkällä aikavälillä kuitenkin mukana, vaikka silloin tällöin yksittäiseltä päivältä vaihtuvatkin toiseen. Aion nyt kuitenkin luonnostella itselleni rungon tosiaan tälle koko ajanjaksolle, koska se vähentää sitten häsläystä ja tuo koko hommaan kaivattua ryhtiä. Nyt joulun aikaan on kiva suunnitella kaikenlaista, kun on kunnolla aikaa ajatella, pyöritellä ja pohtia asioita.

Hyvää Joulun aikaa kaikille!

edit: kuvat jäivät matkasta..

Raudan rutinaa, koiria ja kaalilaatikkoa

Ollakseen perjantaiaamu ennen joulua, oli salilla aika paljon porukkaa heti sen avauduttua. Ei nyt ruuhkaksi asti todellakaan, mutta kuitenkin sellaista pientä aamuhösseliä. Oma treenini sujui letkeästi, ei tarvinnut odotella paikkojen vapautumista tai muutenkaan väistellä ketään. Tänään oli siis jalkapäivä.

Räpsäisy ennen salin puolelle siirtymistä

Treenatessa todellakin huomasi, että edellinen jalkapäivä oli ollut 7.12.!! Järkytyin, kun vilkaisin salipäiväkirjaa. Siitä kiukustuneena päätin, että tänään ei himmata, vaan lähdetään vähintään samoilla painoilla ja toistomäärillä kuin viimeksikin. Olkoonkin takana stressin täyteinen ajanjakso ja syömiset jotainmitäsattuu. Lämmittelyt alkuun, eli kuntopyörä + verkka, yht. 12 minuuttia. Ja sitten kyykkäämään.

Boksikyykyissä 45 kiloa harteille ja neljä 15 toiston sarjaa. Eipä ollut olo yhtään niin suorituskykyinen ja vahva kuin taannoin leuhotin. Mutta muristen nousin viimeisetkin toistot ylös. Viimeisen sarjan 10 toiston jälkeen meni loput viisi ainoastaan julmasti psyykkaamalla ja tiksiläistä kurkkulaulantaa harjoittaen. Mutta meni silti.

Askelkyykyn olen nyt vaihtanut tangolla tehtäväksi, tein toista kertaa sillä. Aikaisemmin tein siis smithissä juoksijan askelkyykkyä, mutta smith tuppaa olemaan usein varattu, tai siinä on ärsyttävästi jonkun edellisen treenaajan jäljiltä penkit ja lastit, joita ei huvita ryhtyä purkamaan. Ja käteväähän se on jatkaa kyykkypaikalla. Koska en ole tasapainoilun mestari, ja liike on tosiaan vielä aika uusi, niin painot ovat aika varman päälle. Nyt nostin hieman lastia, ja tein 35 kilolla. Askelkyykyn teen takaa eteen, se on minulle jotenkin luontevampaa. Eli astun taakse ja sieltä tuon jalan toisen viereen.  Tangon kanssa en kikkaile juoksijatyylillä, vaan teen normaalia askelkyykkyä vaan.

Ham raise-penkkiin seuraavaksi, kun jaloissa alkoi jo tuntua tärinää. 25 kilon lisäpaino kyytiin ja ylös niin, että hanuri kutistuu rusinaksi :P. Kolme sarjaa, 12 toistoa per sarja ja sen jälkeen olikin mielenkiintoista kävellä portaat alas laitesaliin. Askelkyykkykävelyä pari sarjaa, käsissä 12 kilon kahvakuulat. Joskus olen tehnyt 16 kilon kuulillakin, mutta sittemmin olen nössöillyt. Noilla 12-kiloisillakin kun saa hyvän tuntuman, eikä tarvitse keskittyä puristusotteeseen.

Sitten vielä reidenojennus ja -koukistus vuorosarjana. Tässä tuli viimeisessä ojennussarjassa yksi toisto vähemmän kuin viimeksi, mutta annoin itselleni anteeksi, kun askelkyykyssä oli kuitenkin ollut painot isommat. Yritin tuoda sen viimeisen toiston edes vajaana, mutta ei lähtenyt niin ei.

Ja loppuun vielä kolme erilaista vatsalihasliikettä vuorotellen kiertona; ensin perusrutistuksia, siitä suoraan lankkuun ja sitten vielä selällään maaten jalkojen nostoja. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä lankkua suorilla käsillä ja se oli aivan turhaa! Olin kuvitellut, että se on haastavampaa?! En nähnyt sekkaria siinä ollessani, joten laskin mielessäni 40:een ennen kuin päätin katsoa kelloa. Olin ollut siinä jo 1,5 minuuttia kun luulin olleeni vasta minuutin. Hmph. Pysyn kyynärnoja-asennossa vastaisuudessakin. En edes merkannut tuota 1,5 minuutin suoritusta mihinkään, kun se ei tuntunut oikein missään muualla, paitsi eilisestä treenistä väsyneissä hauiksissa.

12,12,11 :(

Jalkatreenin vakkarikesto ja keskisyke. Maksimit tänään 194.

Tänään on ohjelmassa kodin siivoamista ja siinäpä se. Päikkärit aion ottaa ja koirien kanssa lenkkeillä. Aamulla satoi räntää niin paljon, että jätin varsinaisen pidemmän lenkin tehtäväksi nyt vasta päivällä siinä toivossa, että selkenee. Ja nythän siellä jopa puoliksi aurinko pilkahtelee pilvien lomasta.

Pikkukoira ei vielä tiedä, että ulkona on kehno sää

Isompi koirakaan ei tiedä, mutta sitä ei haittaisi muutenkaan. Säänkestävä otus <3

Koko jouluksi on ennustettu tällaista sateista, harmaata, +4 paikkeilla olevaa säätä tänne päin. Parturoinkin tuon pikkukoiran ensi töikseni, kun se tuli hoitoon pari päivää sitten. Tai minä otin lähinnä tassut ja pään, mies saksi torson alueen. Koira ei enää eteensä paljoa nähnyt, ja nyt kun on lyhyt turkki, niin sen mukana kantautuu sitten vähemmän kaikkea kuraakin ja on helpompi pitää koirakin puhtaana. Tosin se kyllä viilettää ulkona takki päällä, kun tuollaisella rodulla ei ole pohjavillaa lämpimänä pitämässä.

Kokkailin pari päivää sitten kaalilaatikkoa. Ohjeen nappasin Maijan makia-blogista ja sovelsin sitten hieman. Ei ollut ohrasuurimoja, niin käytin Myllärin luomu porkkanaohrattoa, jonka ostin syksyllä jostain, ehkä Punnitse&Säästä -myymälästä? Tai I Love Me-messuilta? En yhtään muista. Mutta hyvin se toimi tässä sapuskassa.

 

Kaalilaatikkohan ei mitään kaunista ruokaa ole, ja aika suuritöinenkin oli. Minulla oli muistikuva, että se olisi ollut helpompaa? Tai vähemmän työlästä ainakin. Ehkä viimeksi tehdessäni (reilu vuosi sitten) oli pienempi kaali. Nyt tuota oli 2,5 kiloa, joten silputtavaa riitti. Minulla on kaalilaatikon kanssa myös se ongelma, että sitä syödessä on koko ajan jotenkin nälkäinen olo. Ihan kuin se ei tekisi kylläiseksi ollenkaan. Eilenkin söin sitä yli puoli kiloa ja sain kyllä vatsani täyteen niin, että viimeiset haarukalliset olivat jo aivan hitusen hankalia. Mutta silti ei ollut mitenkään raskas tai tukala olo. Tuntui, että se vatsan täysi olokin hujahti pois hyvinkin sukkelasti. Ei jäänyt nälkä, eikä mitään mielitekoja, mutta ei myöskään sellainen olo, että vatsassa on niinkin paljon ruokaa.

Ja tätähän riittää vielä muutama kilo.. pakastimeen vaan pois
joulun alta.

Tähän loppuun täytyy vielä kertoa, kun tässä koneella istuessani alkoi yhtäkkiä ulkoa kuulua itkua. Koirat kuulostelivat ja sanoin, että ei mitään hätää, joku lapsi siellä vain itkee. Kuulosti siltä, että joku pieni poika itkee suuttuneena ja lohduttomana. Odotin itkun kaikkoavan, että ehkä ovat matkalla johonkin tuossa tiellä, mutta sepäs ei loppunutkaan vaan yltyi. Pakko oli katsoa ikkunasta, että itkeekö tuossa ikkunan alla joku apua tarvitseva lapsi.

Nyt istun alas, panen reppuni laulamaan

Koirahan se oli. Siinä se odotti isäntäänsä ja jodlasi murheellisena. Näytti niin erikoiselta paikalta jättää koira odottamaan, että kävi jo mielessä, että joku on sen siihen hylännyt. Mutta kuinka todennäköistä se nyt on..? No, kärsimätön kun olen, niin kävin tuossa paikallisessa putiikissa kysymässä, että onko koira jonkun asiakkaan. Sinne ovelle se tuijotti ja itki. Myyjä tiesi kertoa, että se on jonkun takahuoneessa olevan asiakkaan. Totesin vaan siihen, että ok, mietitytti vaan, kun se ulvoo niin sydäntäsärkevästi. Lähdin takaisin kotiin ja sanoin koiralle ohimennen, että kohta se isäntä tulee, istu vaan alas. Ihan kuin koira olisi ymmärtänyt, kun se hiljeni, istahti ja tuijotti minua kysyvästi. Sanoin vielä, että "hyvä poika, kohta isäntä tulee". Ja se oli hiljaa. Tulin takaisin asuntoomme ja koira istui edelleen hiljaa. Ihan hetken kuluttua sen isäntä tulikin. Kaiken kaikkiaan ulvomisen alkamisesta tähän loppupisteeseen meni ehkä 10-15 minuuttia, mutta koiran ajassahan se on 7x enemmän ;). (Ja meikäläisen eläinten asioihin liittyvällä kärsivällisyydellä ikuisuus.)

Olen kyllä tällainen hemmetin kukkahattutäti ja joka-asiaan-puuttuja, mutta saanpahan ainakin itselleni mielenrauhan. Harmittaa, kun ihmiset jättävät koiria odottamaan itseään, etenkin jos kyseessä on tuollainen, jolle se on selkeästi stressaava tilanne. Tuo tie, minkä varressa se odottaa, on ajoväylä liikekiinteistön parkkipaikalle/-lta, joten ei nyt niin kovin fiksu paikka muutenkaan. Täällä pääkaupunkiseudulla kauppojen ulkopuolelle jätettyjä koiria on varastettu ja muutenkin ne ovat alttiina kiusanteolle ja aika lailla onnettomat puolustautumismahdollisuudet on vaikka jotain kepeillä tai kivillä kiusaavia pikkupoikia vastaan. Eikö parasta olisi, että koirien kanssa tehdään lenkit ja asiointimatkat erikseen? [/avautuminen]

Optimismiharha ja paluu salille

Aika ajoin kärsin optimismiharhasta. Niin tosin kaikki muutkin ihmiset enemmän tai vähemmän. Tiedätkö sinä ne heikot hetket, milloin tulee sorruttua yltiöoptimistisiin odotuksiin itsensä ja oman käyttäytymisensä suhteen? Tässä kun on ollut kaikkea tätä stressiä, ja salitreenit jäivät hetkeksi syrjään, niin silti säilyi usko siihen, että tuossa kohtaa menen viimein salille (illalla, mukamas, kun en aamulla ehdi) ja teen kuuden treenin viikon + aamulenkit.

Yeah right. Maanantaina tein aamulla juoksulenkin. Illalla oli tarkoitus mennä treenaamaan selkää&hauista, mutta sitten päätä jomotteli sen verran, että salille ei ollut asiaa. Tiistaina en olisi aamulla ehtinytkään salille, ja silti säilyi usko siihen, että illalla menen. Niin varmaan. Kun en pääse sinne iltaisin silloinkaan, kun elämässä on hyvä draivi päällä, niin kyllä toki silloin sitten, kun on kunnolla pomppuja, töyssyjä ja mutkia matkassa.

Ehkä se on vain lopullisesti päästettävä tuosta optimismiharhasta irti, että illalla muka menisin treenaamaan. Illan minä ei vain jaksa eikä halua jaksaa. Jotenkin olen ajatellut sen niin, että en halua tehdä kielteistä päätöstä salille illalla menemisestä jo ennakkoon. Haluan antaa itselleni mahdollisuuden ja yritän uskoa itseeni päivän mittaan. Teen jo suunnitelmaa, että lähden sillä ja tällä junalla kotiin (töistä), vien koirat lenkille, syön ja annan ruoan laskeutua ja sitten! Todellisuudessa vien koirat lenkille, syön ja sen jälkeen istahdan sohvalle tai nojatuoliin koneen äärelle, ja siinähän sitten alkaakin jo nukuttaa, kun kello lähentelee kahdeksaa.

Tällainen samanlainen olo se on varmaan niillä, jotka uskovat aloittavansa laihduttamisen ensi maanantaina, joulun jälkeen tai vaikka loppiaisen jälkeen. Se ensi maanantain "minä" on niin paljon reippaampi ja jaksavampi; se käy aamuisin tekemässä aerobiset treenit ja syö vain bodyruokaa. Kunnes tulee ensi maanantai, ja kas: sama vanha tyyppihän sitä ollaan edelleen, aamuaerobiset ja bodyruoka kiinnostavat yhtä paljon vähän kuin aina ennenkin.

Eräs ystäväni tosiaan uhosi juhannuksen tienoilla, että "haluais laihduttaa 10 kiloa koulun alkuun mennessä" (koulut alkoivat elokuun puolivälissä). Jo käytetty ilmaisu paljasti, miten tosissaan sitä ollaan liikenteessä: "mä haluisin laihduttaa". Kun jotain halutaan tai "yritetään", niin päätökseen ei olle todella sitouduttu. Sanojen ja mielen voima on merkittävä, sitä ei välttämättä tule juurikaan ajatelleeksi. Luin jostain tutkimuksesta, jossa kahdelle ryhmälle opetettiin kieltäytymistä herkuista siten, että toinen ryhmä sanoi "en aio ottaa" ja toinen ryhmä kieltäytyi sanomalla "en voi syödä". Ryhmä, jonka päätös kuulostaa itse vakaasti tehdyltä, pärjäsi paljon paremmin. Toinen ryhmä ulkoisti jo sanoillaan vastuun herkuttelusta jollekin muulle taholle kuin itselleen. "Mä en voi syödä (mutta mieli tekee, ja kylhän mä oikeastaan voinkin, vai?)"

Työssäni mietin paljon sitä, miten asiat ilmaisen, ja millaisia sanamuotoja käytän. Ihan pienillä muutoksilla lauseet kuulostavat niin erilaisilta; yhtä tekijää tai teon sanaa muuttamalla voi asian sisältö muuttua todella negatiivisesta todella positiiviseen; käskystä kehotukseen, tsemppaavasta lannistavaan. Jokaisen, joka tavoittelee elämässään jotain, olisi hyödyllistä tunnistaa oman sisäisen puheensa ääni ja suunta. Ovatko tavoitteet vain jotain, mitä yritetään tai halutaan: "Mä yritän tässä nyt lopetella tupakointia" vai ovatko ne jämäköitä kiveen valettuja päätöksiä "Lopetin tänään tupakoinnin". Tuntuu siltä, että vahvojen päätösten tekemistä pelätään jo valmiiksi epäonnistumisen vuoksi. Vaikka epäonnistumisen riski on jo sillä suurempi, että päätös ei ole vahva! Ironista, eikö vain? Ja kun se epäonnistumisen hetki koittaa, sen jälkeiset teot ovat ratkaisevia: jääkö vellomaan luuserifiiliksissä vai tekeekö päätöksen uudelleen, nousee ylös ja taistelee?

On varmasti asioita, joita vastaan on hankalampi taistella. Itselläni se on tuo aamu-/iltatreeni. Kun nousen joka tapauksessa viideltä päivittäin, on illalla akku jo tyhjä siinä vaiheessa, kun salille ehtisin. Vireystila ja vuorokausirytmi ovat asioita, joille en oikeastaan voi mitään. On siis sopeuduttava elämään oman rytminsä mukaan. Joskus harvoinhan olen illalla salillekin päässyt menemään, mutta nyt en osaa suorilta käsin sanoa, mitä niissä päivissä on ollut erityistä, mikä on iltatreenin mahdollistanut.

Tänään kävin heti aamulla 6:30 treenaamassa, vaikka onkin lomapäivä. Selkää ja hauista viimein treenasin. Vähän piti tiputella painoja joissain liikkeissä, kun eilen illalla kävin hierojalla ja lihakset olivat vähän turhankin velton oloiset. Ehkä se ei ollut paras ratkaisu mennä heti seuraavana päivänä niitä treenaamaan? En halunnut kuitenkaan jalkatreeniäkään tehdä, koska halusin treenata selän + hauikset eri päivänä kuin olkapäät + ojentajat, joiden vuoro on ylihuomenna. Ja hauiksien palautumisaikana tässä välipäivänä eli huomenna siis treenaan jalat. Olihan tässä myös 1,5 viikon tauko, ja nyt hieman erilainen treenijako.

Hieman ihmeissäni olin viimeisissä hauisliikkeissä (vasarakäännöt käsipainoilla), kun ei noussut kasit millään (tai no, 4 toistoa), vaikka kuun alussa olen tehnyt niillä siis 10-12 toiston sarjoja. Mutta nyt oli alla jo kolme selkäliikettä ja kolme hauisliikettä, niin hauikset alkoivat olla aivan piipussa. Leuanvedot, ylätalja ja kulmasoutu tangolla kun ottavat hauksiin nekin aika lailla. Näin paljon hauikset eivät ole saaneet rasitusta aikoihin; yleensä on ollut yläkroppatreeni, jossa aluksi pari selkäliikettä ja sitten pari eri liikettä hauiksille. Aluksi tuntui siltä, että koko treeni sakkaa, mutta treenin jälkeen jäi sellainen varovainen odotus jo seuraavalle selkä/hauispäivälle.

Nyt koirat ulos ja sitten nukkumaan. Väsyttää tosi paljon, vaikka nukuin tänään päikkäritkin..

Huolenaiheiden vaikutuspiiri

Seuraa treeneihin suoranaisesti liittymätöntä avautumista. Kellokin on 3:08..

Viimeinen viikko on ollut raskas. Kerroinkin jo, että työpäivät olivat pitkiä ja stressaavia, ja tänään putki viimein päättyi. Odotin, että pääsen rauhoittumaan ja laittamaan joulua kotona. En ole erityisen jouluihminen päällisin puolin: en sisusta kämppää joulukrääsällä enkä soittele joululauluja, mutta se rauha ja pysähtyminen on sellaista, mitä joulussa kaipaan. Lahjoja ostan vain lähipiirin lapsille, joita on muutama. Heillekin vain jotain pientä, koska kaikilla on leluja aivan järkyttävät määrät ja lahjoja tulee muutenkin joka suunnasta.

Hain tänään työpäivän jälkeen pikkukoiran hoitoon ja tuon koiran omistajan (entinen koulukaveri) elämäntilanne veti mielen matalaksi. Syksyn aikana olen nähnyt merkkejä siitä, mutta olen nähnyt myös merkkejä paremmasta. Tai ainakin halunnut nähdä. En tiedä enää, oliko niitä alkuunkaan. Nyt valvon keskellä yötä, kun en saa unta. Otin jo yhteyttä viranomaisiin, mutta aika vähän on mitään, mitä voi tehdä auttaakseen toista. Onko teille tuttu huolenaiheiden vaikutuspiiri / ympyrä / kehä?

Huolenaiheiden vaikutuspiiri

Kehän uloimmalla reunalla on murheet ja huolet, joihin emme voi vaikuttaa, emmekä voi niistä päättää. Tällaisia ovat sää, luonnonmullistukset, maailman taloudellinen tilanne, lainsäädäntö jne. Eipä paljon voi vaikuttaa siihen, sataako vai paistaako. Kyllä kaikki nämä asiat silti vaikuttavat elämäämme, olemiseemme ja niitä tulee ainakin hetkellisesti vatvottua.

Keskikehällä on aiheet, joihin voimme vaikuttaa, mutta joista emme voi päättää. Käytännössä tässä ovat kaikki elämäsi ihmiset. Perhe, puoliso, lapset, ystävät, työkaverit, asiakkaat, muut salillakävijät, kanssamatkustajat joukkoliikenteessä, kaupan kassa jne. Voit vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi lapsesi viettää vapaa-aikaansa. Loppupeleissä et voi päättää sitä hänen puolestaan, ellet kirjaimellisesti kahlitse häntä kotiin ja valvo 24/7. Myyntityötä tekevä voi vaikuttaa asiakkaan ostopäätökseen, mutta ei päättää hänen puolestaan. Voit tarjota paikkaasi bussissa kanssamatkustajalle, mutta hän päättää itse, istuuko siihen vai ei.

Sisin kehä pitää sisällään kaiken sen, johon voit vaikuttaa, josta voit päättää, ja ne asiat, joita voit siis muuttaa. Oma asenne, teot, tulkinnat, ajatukset. Et voi vaikuttaa siihen, sataako ulkona vai onko aurinkoista. Mutta voit päättää, että et anna sadesään vaikuttaa mielialaasi ja voit vaikuttaa säänmukaiseen pukeutumiseesi. Tällä kehällä joutuu tekemään välillä enemmän töitä ja välillä asiat soljuvat kuin itsestään.

Mitä enemmän käyttää energiaa ulkokehän asioiden vatvomiseen, sen enemmän se kuluttaa resursseja pois niistä asioista, joihin voi vaikuttaa. Mielestäni hallitsen ulkokehän hyvin. Välillä ottaa päähän vaikka jatkuva sadekausi, kun koiria saa olla jatkuvasti kuivaamassa ja pesemässä tassuja hiekasta ja kurasta. Mutta noin pääsääntöisesti se ei vaikuta käyttäytymiseeni negatiivisesti: en pilaa muiden päivää kiukuttelemalla ja marmattamalla säästä. Siihen voisin helposti sortua, etenkin jos on muitakin ärsytyksenaiheita. Mutta omilla teoillani voin vaikuttaa siihen; kun tiedän, että lenkiltä palattuani on massiivinen tassupesu-/kuivausoperaatio edessä, järjestelen asiat valmiiksi niin, että se operaatio on mahdollisimman kivuton.

Keskikehällä onkin sitten heikko kohtani. Murehdin toisten ihmisten asioista niin, että yöunet menee. Elämässäni on pari ihmistä, joilla on ongelma alkoholin kanssa. He eivät ole perheenjäseniä, mutta kuitenkin eri yhteyksien kautta elämääni tulleita ihmisiä, joihin on muodostunut jonkinlainen sidos. En ole vastuussa heidän juomisestaan tai niiden seurauksista, mutta olen silti roolissa, jossa kannan huolta ja yritän auttaa; se on myös jollain tapaa velvollisuutenikin. Olen ollut tekemisissä viranomaisten ja terveydenhuollon kanssa, tehnyt yhteistyötä auttaakseni näitä henkilöitä. En voi kuitenkaan tehdä päätöksiä näiden ihmisten puolesta. Kummankin tapauksen kanssa olen paininut jo reilun vuoden verran. Välillä näkyy valonpilkahdusta ja sitten se taas sammuu.

Nyt taas tuntuu, että omat resurssit ovat aivan lopussa. En vain enää jaksa. Teen jonkinlaista surutyötä päästääkseni irti ainakin tästä toisesta tapauksesta. Murhe on vaihtunut kiukuksi, kiukku raivoksi, raivo alakuloksi ja se aaltoilee nyt näiden tunteiden välillä. Luultavasti vielä jonkinlainen purkaus on edessä. Mutta sen jälkeen - on vain annettava olla, hyväksyttävä tilanne.

jk. treenaamiseen tämä ei liity muuten kuin siten, että nämä asiat ovat vieneet kaikki, aivan kaikki voimavarat, ja salilla olen tosiaan käynyt viimeksi viikko sitten. Eilen aamulla kävin koiran kanssa juoksemassa ja huomenna yritän kasata ajatukseni, keskittyä ja mennä salille. Onneksi pääsen myös hierontaan viimein. Luultavasti kaikki tämä murhe ja stressi on kasautunut myös hartioihin. Istuessa huimaa, käsi on jäätynyt ja yläkroppa on kova, joustamaton ja kireä. Jos joku näppäisi minua rintalihaksiin, sieltä kuuluvan äänen kanssa voisi varmaan virittää jonkun soittimen.

Närästää?!!

En ole koskaan, siis oikeasti koskaan kärsinyt närästyksestä. En tiennyt, mitä se edes on. Ihmiset yrittivät selittää, että "no sillein kun tuntuu polttavalta tuolla nielussa / ruokatorvessa / rintakehässä". ?? Olin vaan aina yhtä ymmälläni. Ei mulla vaan sellaista.

Tämä viikko on ollut ihan super-stressaava. Töissä tapahtui isompi kriisitilanne, joka aiheutti pitkää päivää loppuviikkoon, joka oli muutenkin jo pakattu täyteen menoa. Alkuviikko oli jo ennestään muuten kiireinen Tallinnan reissuineen yms. Olen jo aiemmin oppinut, että kalenteri on hyvä pitää suht väljänä, eikä sopia liikaa yhteen päivään, mutta välillä tulee lipsuttua ja sitten huomaakin, että koko viikko on buukattu aivan täyteen niin, ettei edes lounastauolle ole aikaa. Mutta nyt kun vuosi lähenee loppuaan ja olen vielä jäämässä lomalle, niin kaikki haluavat hoitaa sen ziljardi asiaa "vielä ennen pyhiä". Ja sitten tosiaan asiaa pahentavat vielä tuollaiset yllättävät tilanteet, joiden vuoksi on pakko siirtää kaikki suunnitellut asiat sivuun.

Tällä viikolla syömiset ja urheilut ovat menneet aivan poskelleen. Yksi sali ja yksi juoksulenkki on vasta plakkarissa ja nyt ollaan jo sunnuntaissa. Eilen vain lepäsin palautuakseni tästä viikosta; en edes ajatellut treenailua, vaikka olisi ollut aikaa. Voimia ei ollut kerrassaan yhtään. Nukuin useaan otteeseen pätkissä ja söin, mitä kaapista löysin = appelsiinisuklaalevitettä. (No, söin keittoa ja leipääkin..)

Osasyyllinen!

Lähdin miehen kanssa iltapäivällä käymään kaupungilla tarkoituksena ostaa pari joululahjaa. Olo oli muuten ihan ok, mutta rintakehää alkoi poltella, eikä helpottanut, vaikka joi vettä. Yhtäkkiä melkein tunsin, kuinka pääni päälle syttyi hehkulamppu: onko TÄMÄ närästystä? Kuvailin oireita miehelle, joka sanoi, että sitähän tuo vaikuttaisi olevan. Illalla juttelin vielä siskon kanssa, ja hän sanoi, että suklaa on yleinen närästyksen aiheuttaja. Miten niin muka? Ei ole ikinä ennen suklaa minua närästänyt. Tai mikään muukaan! Mutta näemmä stressi + liikunnan puute + suklaa = toimiva kombo närästyksen luomiseksi. Kun en pääse liikkumaan, niin stressi kasaantuu entistä suuremmaksi. Tällä viikolla on koirien kanssa lenkkeilykin jäänyt parina päivänä muiden harteille, kun en ole töiden vuoksi ehtinyt käydä kotona kuin nukkumassa.

Olipa tuo närästys muuten niin inhottava tunne, että se toimi vallan jonkinlaisena herätyksenä. Nyt on suunniteltava ajankäyttö jatkossa entistä paremmin, eikä katsottava vaan kalenteria, että "tuossa on tyhjä kohta". On pakko pohtia, mitä sen ympärille on sovittu, ja mitkä niiden vaikutukset ovat. En halua saada mahahaavaa tai vetää itseäni piippuun töiden takia.

Tällä viikolla oli tosiaan jonkinlainen pikkujoulukin oman yksikköni ja eräänlaisen "rinnakkaisyksikön" kanssa. Meitä oli 40 henkilöä syömässä ja stand uppia katsomassa. Olihan muuten harvinaisen huono show! Jos voin jotain suomalaista koomikkoa epäsuositella, niin Ilari Johansson on ilman muuta number 1. Näin hänet ensimmäisen kerran vuonna 2008, ja tyypillä on edelleen aivan samat jutut! Olen siis nähnyt hänet ehkä noin 10+ kertaa ja joka kerta sama setti! Muistan jo hänen juttunsa niin hyvin, että voisin heittää ne hänen puolestaan. Ihmisen evoluutio, savolainen konduktööri, saisko teidän tyttöä saatille (jos se ei lähde, lähde sinä) jne.. Miten alta riman voi vetää? En siis todellakaan ole väen vängällä käynyt häntä katsomassa toistakymmentä kertaa. Syy, miksi olen nähnyt hänet niin monta kertaa, on lähinnä siinä, että hän on sitten ollut osa kokonaisuutta, jossa on ollut muita parempia koomikoita tai minulle entuudestaan tuntemattomia. Tuollakin piti olla alunperin täysin eri esiintyjät (mm. Anders Helenius), mutta muutoksia tulee ja tällä kertaa nyt sitten näin huonompaan suuntaan.

Ammattilaisen meikkaamana.
Tukka onkin sitten itse "laitettu" :D

Meille tarjoiltu buffet-illallinen oli tietysti kasvissyöjälle aika köyhä. Onneksi kasvikset olivat rapeita ja hyvin maustettuja; raikasta salaattia, erilaisia juurestikkuja ja marinoituja oliiveja / artisokkaa / paprikaa. Niiden kylkeen kun söi hieman leipää, niin sai siitä ihan lautasellisen kasattua, mutta eihän siinä tietysti mitään proteiinia ollut.

Tänään olen jo sen verran iskussa, että lähden kohta salille, kunhan se aukeaa. Ajattelin tehdä koko kropan treenin, koska huomenna ja tiistaina on oltava niin aikaisin töissä, että ainakin aamusali jää tekemättä. Mutta yritän ainakin toisena päivänä käydä sitten illalla (jos vaikka saisin siskosta seuraa, juhuu?), jos tämän päivän treenistä palaudun. Keskiviikosta alkaa parin viikon loma, ja se on enemmän kuin tervetullut.

Täytyy sanoa vielä näin negatiivissävyisen postauksen loppuun, että jokaisesta päivästä olen tälläkin viikolla löytänyt useita positiivisia asioita ihan ilman kaivamatta. Tavoite on, että päivän päätteeksi mietin vähintään kolme hyvää asiaa kuluneesta päivästä, mutta on käynyt niin, että jo aamulla matkalla junassa ilman kummempia miettimisiä on mieleen putkahtanut viisikin asiaa siitä kyseisestä päivästä. Ja siitä tulee jo itsessään hyvä mieli, että pystyy näkemään ne hyvät puolet, vaikka sitten olisi kuinka kiireinen ja stressaava päivä hyvänsä.

Stand-uppia ja muuta menoa

Eilen, tänään ja huomenna päivät vierähtävät sen verran pitkiksi erilaisen työ- ja viihdeohjelman merkeissä, että en todennäköisesti ehdi treenaamaan. Eilen menin aamulla töihin aikaisin, joten en ehtinyt salille ennen työpäivää. Töistä suoraan nopeasti koirat lenkille ja isä tuli niiden seuraksi, kun lähdimme stand up -keikalle Savoyhin.

Bill Burr on koomikko, jonka "löysin" siskon ansiosta Netflixistä muistaakseni keväällä/alkukesästä. Riemastuin kesällä, kun kuulin hänen esiintyvän Suomessa nyt loppuvuodesta ja buukattiin heti liput. Näytös myytiinkin sitten melko pikaisesti loppuun. Show alkoi eilen klo 19 ja reilu puolitoista tuntia sellaista tykitystä, että alkoi jo vähän vatsaa krampata lopussa. Miehenkin silmistä valui kyyneliä keikan kuluessa. Tuollaisen jälkeen on kyllä jotenkin takki aivan tyhjä, hieman haikeakin olo ja jollain tapaa terapeuttistahan se on nauraa niin paljon, että melkein itkettää.

Saliin siirtyessämme löysimme istumapaikoiltamme dvd:t, jotka oli jaettu jokaiselle. Olen tuon keikan jo Netflixistä katsonutkin, mutta silti jee, tästä saan hyvän joululahjan ystävälleni :D. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille stand-upin ystäville, jotka eivät hätkähdä roisia ja paikoitellen aggressiivistakin tykitystä. Jos kotimaisista esim. Niko Kivelä uppoaa (oli lämppärinä tuolla), niin Bill Burr kannattaa ehdottomasti tsekata.

Siskokset kuin.. discokset?

Nenävakka löytänyt nenäkantensa

Kirjoittelen tätä postausta hotellin kokoustilassa, odotellaan vielä osan porukkaa saapumista, kun on taas eri maista osallistujia tulossa. Tallinna on harmaa ja sateinen, samanlaista kuin Helsingistä lähtiessä. Olen kotona vasta 19.30 aikaan ja koska syömiset tänään ovat aika huterat, niin vaikka ajallisesti ehkä ehtisin salille tänään, niin tiedän, ettei treenaamisesta tulisi mitään. Väsynyt ja nälkäinen kun on, niin vaikka saisin itsestäni kaivettua sisun mennä illalla treenaamaan, niin se olisi todennäköisesti suoritus, joka vain suututtaisi enemmän. Vai olisiko kokonaan skippaamisen sijaan parempi mennä tekemäänkin joku ihan kevyt treeni? Kyykkäisi pelkällä tangolla, tekisi askelkyykyt omalla painolla jne.? Olisiko se lihaksille tervetullutta vaihtelua?

Huomenna taas on oltava töissä aamulla ennen kukonlaulua, ja töistä päivä jatkuu suoraan Virgin Oiliin, jossa taas luvassa stand uppia. Normaalisti kökin kaikki illat kotona ja nyt sitten tulee yhdelle viikolle tällainen rysäys kaikkea. Huomenna saattaisin kyllä ehtiä juoksulenkille aamulla, jos heräilen taas todella aikaisin.. Tänään heräsin itsekseni hieman neljän jälkeen, mutta nyt torkuin sitkeästi vielä kolme varttia. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä voinut nousta tuolloinkin, olisi ehtinyt tehdä koirien kanssa kunnon pituisen aamulenkin. Kun tiesin kuitenkin, että mammakoira nihkeilee taas lenkille lähtöä siihen aikaan, ja kun satoi ja oli aivan superliukasta, niin päätin sitten itsekin kääntää kylkeä. Kun sen pakottaa pihalle, niin lenkkeily on kuin suossa juoksemista. Taas näin jälkiviisaana pohdin, että olisi voinut lähteä pelkästään juniorin kanssa kahdestaan, kun se on valmis ulos mihin aikaan tahansa.

Aamulenkki typistyi siis 20 minuuttiin, kun satamassa piti olla viimeistään 7 aikaan ja kotoa lähdin siis noin kolme varttia ennen. Mies sitten pyöräytti koiria vielä herätessään toisen samanmoisen, ja käy niiden kanssa vielä töistä palattuaankin. Tällaisilla keleillä saan itsekin usein lonkankoukistajat jumiin, kun köpöttelen tuolla vesijäällä, mutta mies onnistuu usein saamaan itsensä aivan kramppiin, harjoituksen puutetta ;).

Vuosi ei ole ihan vielä lopuillaan, mutta tässä vähän dataa tämän vuoden treenimääristä. Hieman vajaa 12 salitreeniä kuukaudessa ja juoksukilometrithän ovat täysin romahtaneet aiemmista vuosista. Parhaimmillaan juoksin sataa kilometriä kuussa, mutta silloinpa ei sitten salilla tullut käytyä juuri lainkaan. Sitten alkoivat erilaiset ongelmat; lonkankoukistajien kireydet ja sitä kautta alaselkäkivut. Kun viimein aloitin saliharjoittelun, sain jo siitä pelkästään apua lihaskipuihin. Liikaa yksipuolista kuormitusta oli siis siihen mennessä.

Kävelykilometrejä en ole tainnut merkitä kuin yhdestä lenkistä, ja käveltyä tulee muutenkin niin paljon koirien kanssa. Mutta huomatkaa, top kolmosena venyttely :D. Olen venytellyt tänä vuonna melkein keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa! Pakko suhtautua huumorilla, koska muuten melkein itkettäisi. Tosin puolustuksekseni on sanottava, että olen merkinnyt vain vähintään puolen tunnin venyttelyt tuonne. Eli olen kuitenkin töissä salipäivinä venytellyt rintalihaksia ja lonkankoukistajia; en aina, mutta monesti kuitenkin. Ehkä pitäisi merkitä nekin kerrat, niin näkisi niistäkin kylmän totuuden. Tuossa pitäisi näkyä myös minuuttimäärät: stretching, 21 times, 21 minutes.. No, sitten on nuo intervallitreenit kuntopyörällä ja listan ulkopuolelle jää sulkikset ja kiipeily, joita on siis harrasteltu alle seitsemän kertaa kumpaistakin.

---
Nyt ollaankin jo paluumatkalla, ja kotona ehkä jo alle kahden tunnin päästä. Merellä verkko toimii aina vähän huonosti, mutta yritänpä postata tämän joka tapauksessa..