Närästää?!!

En ole koskaan, siis oikeasti koskaan kärsinyt närästyksestä. En tiennyt, mitä se edes on. Ihmiset yrittivät selittää, että "no sillein kun tuntuu polttavalta tuolla nielussa / ruokatorvessa / rintakehässä". ?? Olin vaan aina yhtä ymmälläni. Ei mulla vaan sellaista.

Tämä viikko on ollut ihan super-stressaava. Töissä tapahtui isompi kriisitilanne, joka aiheutti pitkää päivää loppuviikkoon, joka oli muutenkin jo pakattu täyteen menoa. Alkuviikko oli jo ennestään muuten kiireinen Tallinnan reissuineen yms. Olen jo aiemmin oppinut, että kalenteri on hyvä pitää suht väljänä, eikä sopia liikaa yhteen päivään, mutta välillä tulee lipsuttua ja sitten huomaakin, että koko viikko on buukattu aivan täyteen niin, ettei edes lounastauolle ole aikaa. Mutta nyt kun vuosi lähenee loppuaan ja olen vielä jäämässä lomalle, niin kaikki haluavat hoitaa sen ziljardi asiaa "vielä ennen pyhiä". Ja sitten tosiaan asiaa pahentavat vielä tuollaiset yllättävät tilanteet, joiden vuoksi on pakko siirtää kaikki suunnitellut asiat sivuun.

Tällä viikolla syömiset ja urheilut ovat menneet aivan poskelleen. Yksi sali ja yksi juoksulenkki on vasta plakkarissa ja nyt ollaan jo sunnuntaissa. Eilen vain lepäsin palautuakseni tästä viikosta; en edes ajatellut treenailua, vaikka olisi ollut aikaa. Voimia ei ollut kerrassaan yhtään. Nukuin useaan otteeseen pätkissä ja söin, mitä kaapista löysin = appelsiinisuklaalevitettä. (No, söin keittoa ja leipääkin..)

Osasyyllinen!

Lähdin miehen kanssa iltapäivällä käymään kaupungilla tarkoituksena ostaa pari joululahjaa. Olo oli muuten ihan ok, mutta rintakehää alkoi poltella, eikä helpottanut, vaikka joi vettä. Yhtäkkiä melkein tunsin, kuinka pääni päälle syttyi hehkulamppu: onko TÄMÄ närästystä? Kuvailin oireita miehelle, joka sanoi, että sitähän tuo vaikuttaisi olevan. Illalla juttelin vielä siskon kanssa, ja hän sanoi, että suklaa on yleinen närästyksen aiheuttaja. Miten niin muka? Ei ole ikinä ennen suklaa minua närästänyt. Tai mikään muukaan! Mutta näemmä stressi + liikunnan puute + suklaa = toimiva kombo närästyksen luomiseksi. Kun en pääse liikkumaan, niin stressi kasaantuu entistä suuremmaksi. Tällä viikolla on koirien kanssa lenkkeilykin jäänyt parina päivänä muiden harteille, kun en ole töiden vuoksi ehtinyt käydä kotona kuin nukkumassa.

Olipa tuo närästys muuten niin inhottava tunne, että se toimi vallan jonkinlaisena herätyksenä. Nyt on suunniteltava ajankäyttö jatkossa entistä paremmin, eikä katsottava vaan kalenteria, että "tuossa on tyhjä kohta". On pakko pohtia, mitä sen ympärille on sovittu, ja mitkä niiden vaikutukset ovat. En halua saada mahahaavaa tai vetää itseäni piippuun töiden takia.

Tällä viikolla oli tosiaan jonkinlainen pikkujoulukin oman yksikköni ja eräänlaisen "rinnakkaisyksikön" kanssa. Meitä oli 40 henkilöä syömässä ja stand uppia katsomassa. Olihan muuten harvinaisen huono show! Jos voin jotain suomalaista koomikkoa epäsuositella, niin Ilari Johansson on ilman muuta number 1. Näin hänet ensimmäisen kerran vuonna 2008, ja tyypillä on edelleen aivan samat jutut! Olen siis nähnyt hänet ehkä noin 10+ kertaa ja joka kerta sama setti! Muistan jo hänen juttunsa niin hyvin, että voisin heittää ne hänen puolestaan. Ihmisen evoluutio, savolainen konduktööri, saisko teidän tyttöä saatille (jos se ei lähde, lähde sinä) jne.. Miten alta riman voi vetää? En siis todellakaan ole väen vängällä käynyt häntä katsomassa toistakymmentä kertaa. Syy, miksi olen nähnyt hänet niin monta kertaa, on lähinnä siinä, että hän on sitten ollut osa kokonaisuutta, jossa on ollut muita parempia koomikoita tai minulle entuudestaan tuntemattomia. Tuollakin piti olla alunperin täysin eri esiintyjät (mm. Anders Helenius), mutta muutoksia tulee ja tällä kertaa nyt sitten näin huonompaan suuntaan.

Ammattilaisen meikkaamana.
Tukka onkin sitten itse "laitettu" :D

Meille tarjoiltu buffet-illallinen oli tietysti kasvissyöjälle aika köyhä. Onneksi kasvikset olivat rapeita ja hyvin maustettuja; raikasta salaattia, erilaisia juurestikkuja ja marinoituja oliiveja / artisokkaa / paprikaa. Niiden kylkeen kun söi hieman leipää, niin sai siitä ihan lautasellisen kasattua, mutta eihän siinä tietysti mitään proteiinia ollut.

Tänään olen jo sen verran iskussa, että lähden kohta salille, kunhan se aukeaa. Ajattelin tehdä koko kropan treenin, koska huomenna ja tiistaina on oltava niin aikaisin töissä, että ainakin aamusali jää tekemättä. Mutta yritän ainakin toisena päivänä käydä sitten illalla (jos vaikka saisin siskosta seuraa, juhuu?), jos tämän päivän treenistä palaudun. Keskiviikosta alkaa parin viikon loma, ja se on enemmän kuin tervetullut.

Täytyy sanoa vielä näin negatiivissävyisen postauksen loppuun, että jokaisesta päivästä olen tälläkin viikolla löytänyt useita positiivisia asioita ihan ilman kaivamatta. Tavoite on, että päivän päätteeksi mietin vähintään kolme hyvää asiaa kuluneesta päivästä, mutta on käynyt niin, että jo aamulla matkalla junassa ilman kummempia miettimisiä on mieleen putkahtanut viisikin asiaa siitä kyseisestä päivästä. Ja siitä tulee jo itsessään hyvä mieli, että pystyy näkemään ne hyvät puolet, vaikka sitten olisi kuinka kiireinen ja stressaava päivä hyvänsä.