En voi treenata kaikkea, mutta treenaan kaikkea mitä voin?

Eipä ole oikein treenikuvia, kun en ole treenannut. Matolla olen käynyt juoksemassa, ja onhan siitä kyllä työstressiin suuri apu, mutta en olisi jotenkin ennalta osannut ajatellakaan, kuinka paljon kaipaan salitreeniä. Tähän saumaan osui tälle päivälle kuin tilauksesta kaksi lehtijuttua: Fit-lehden artikkeli liikuntatauosta pakon edessä ja Iltalehden (tai Iltasanomien) jonkun liitteen sivuilla ollut lyhyt juttu siitä, miten treenata, kun on käsi paketissa. Liite oli työpaikan lounastilan pöydällä, enkä tullut katsoneeksi, oliko se edes tämän päivän. Joka tapauksessa molemmissa jutuissa oli hyviä vinkkejä.

Fit-lehdessä PT Timo Haikarainen sanoi, että ehjän käden treenaaminen saattaa edistää voimien säilymistä loukatussakin kädessä. "Tästä voi kiittää monimutkaisia hermostollisia mekanismeja". Toispuoleiseen treeniin pitäisi kuitenkin kysyä fysioterapeutin mielipidettä mahdollisista lihasepätasapainoista. Itselläni kun tuo vasen ranne on nyt rikki, niin sehän on juuri se käsi, mikä on muutenkin heikompi. Mutta tuskin saan parissa viikossa kasvatettua massiivisen voima-/lihaseron oikeaan ja vasempaan käteen, vai? Fysioterapeutille sain ajan vasta parin viikon päähän, sillä tämä viikko oli jo bookattu täyteen, ja ensi viikolla hän on *jonkun lajin* maajoukkueen kanssa *jossain* päin maailmaa (en kuullut kunnolla puhelimessa).

Ajattelin nyt kuitenkin vielä tällä viikolla aloitella tekemään salilla edes sitä, mitä pystyn. Kyykätä ainakin voin, nostelen vain painokiekot ehjällä kädellä tankoon. Askelkyykkyäkin voin tehdä tangon kanssa. Ja jos sitten treenaisi tuota oikean käden hauista.. Sitten salilla taisi olla käsille joku laite, jossa ei puristeta vaan voi painaa. Olisiko joku ojentajalaite, hm. Täytyy tutkia niitä härveleitä. Ja vatsalihaksia tietysti pystyn treenaamaan monellakin eri tavalla. Tuossa edellämainitussa iltapäivälehden liitteen ohjeissa neuvottiin tekemään lihassupistuksia esim. ihan vain tennispallojen kanssa. Pitää varmaan vielä huomenna kaivella se liite ja ottaa ohjeet talteen.

Töissä on tällä hetkellä erittäin stressaavaa, ja huomasin, että nyt jos koskaan on paras pysyä liikkeellä. Eilen ja tänään aamulla kävin juoksemassa matolla; eilen vk-lenkin ja tänään kevyen pk-lenkin. Mattojuoksu ei kyllä mitenkään korvaa ulkona juoksua, mutta minulla ei ole kunnollisia talvijuoksuvarusteita toistaiseksi, niin matolla mennään nyt. Varsinkin eilen aamulla vauhdikas juoksulenkki tuntui niin hyvältä. Yhtään liioittelematta se toimi kuin täsmälääke stressiin. Tunnen, että hälytysvalo palaa tällä hetkellä lievästi punoittaen, ja joudun tekemään iltaisin varsinaisia rentoutusharjoituksia, jotta happi kulkee normaalisti ja saan työmurheet karistettua mielestä.

Yleensä stressi on aiheuttanut minulla ensimmäisenä hengitysvaikeuksia. Tuntuu, että en saa tarpeeksi happea ja sen seurauksena haukottelen tai huokailen koko ajan ja öisin saatan herätä siihen, että haukon happea. Nyt on kyllä niitäkin, mutta niiden lisäksi on tullut tämä närästys ihan uutena oireena. Tällä hetkellä sen kanssa eletään varovaisessa tilassa. Se on ikään kuin koko ajan tuolla väijymässä, mutta pysyy kurissa, kun syön miedosti ja kevyesti useamman kerran päivässä. Ja juon paljon! Näin paljon en ole koskaan saanut vettä alas, mutta nyt se menee, kun sillä ehkäisee kuvotusta ja poltetta.

Mutta tiukkatahtinen juoksulenkki sai elimistöön hyvän olon eilen koko päiväksi. En tiedä, oliko se vain endorfiiniryöppy vai mitä, mutta pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeenkään ei tullut mitään ylikuormittunutta oloa, vaan ihan normaali siirtyminen vapaalle.

Voi olla, että tammikuu menee pääasiassa juoksutreeneillä, mutta olen hyvilläni, että pystyn tekemään edes niitä. Toivon vain, että tuo ranne tuosta pian paranee, kovin kipeä se on edelleen.

Miehen tarrakokoelmista löytynyt friikki tarra jostain 80-90 -lukujen taitteesta.
Omistettu kaikille sokeritonta tammikuuta viettäville.