Kuinkahan romuksi sitä voi mennä?

Kun hyvää tuuria jaettiin, niin meikäläinen oli varmaan sairaana silloinkin, joten missasin sen jonon..

Kävin flunssan takia lääkärissä maanantaina ja lääkäri sanoi, että nyt on hyvin sitkeää virusta liikkeellä. Minulla yleensä flunssassa vuotaa nokka ja kun tauti alkaa olla ohi, sellainen kuiva yskä jää joksikin aikaa. Nyt on ollut riesana niin kamala yskä, että se vie voimat. Sain keskiviikkoon asti sairaslomaa, mutta en oikein sitä pystynyt pitämään. Tein kevennetysti kyllä töitä oman jaksamiseni mukaan, osittain kotoa käsin.

Keskiviikkona lähdimme työmatkalle Tukholmaan. Illalla kokoustimme laivan kokoustiloissa ja olin varustautunut pakkauksella Strepsilsejä ja Codemaxia. Ne auttoivat aina vain oikeastaan sen aikaa, kun niitä imeskeli. Sen jälkeen aina ärsyttäviä yskänkohtauksia, ja oli pakko välillä poistua kokouksesta. Illallisen aikana olo hieman helpottui kai sen vuoksi, että lähes koko ajan oli kurkussa liikettä ruoan ja juomisen vuoksi.

Illalliselle lähdössä

Vegaanin alkuruoka: grillattua munakoisoa, ak-tomaattia,
artisokkaa, oliiveja

Illallisella en tullut räpsäisseeksi kuvan kuin alkuruoasta. Söimme Tavolata-ravintolassa neljän ruokalajin menun. Tuon alkuruon jälkeen sain ihan hemmetin ison annoksen pastaa, jonka seassa oli tankoparsaa ja jotakin valkoisia pitkiä pavuntyyppisiä. Puolet jäi syömättä ihan vain siksi, että sitä oli niin paljon. Sitten tuli toinen pääruoka, jossa oli grillattuja mausteisia vihanneksia, sekä kaksi isoa portobellosientä. Se oli ihan hyvää, joskin tosi suolaista ja rasvaista. Jälkiruoaksi oli jäätelöä, ja ihana yllätys oli, kun en saanut sitä iänikuista sorbettia vaan vaniljariisijäätelöä. Sen kanssa oli raparperikastiketta ja pistaasirouhetta. Illallisen jälkeen kävimme katsomassa illan show:n ja sen jälkeen lähdin hyttiin nukkumaan, muut jäivät vielä bilettämään.

Aamuyöstä heräsin kauheaan yskänkohtaukseen. Yskin niin paljon, että alkoi jo oksettaa. Olin kaksinkerroin kumarassa kun yhtäkkiä tuntui/kuului rusahdus tai jonkinlainen napsaus kyljessä, ja pelästyin aika lailla. Yritin suoristaa itseni ja sattui aivan valtavasti. Hengittäminen sattui, ja yskiminen vasta sattuikin. Kylkiluu tuolta oikean rinnan alta taisi murtua siinä yskimisen aiheuttaman paineen seurauksena. Otin yhden Panadolin ja join vettä. Istuskelin jonkin aikaa, että pahin kurkun ärsytys lakkaisi ja vähitellen uni alkoi taas painaa silmiä. Hyvää asentoa vaan oli vaikeaa löytää, kun rintakehään sattui niin kovasti. Jossain vaiheessa sitten taas nukahdin. Seuraavana päivänä kysyin naapurihytissä olleelta kollegalta, oliko häirinnyt, mutta ei ollut kuullut mitään. Ehkä hyttini ylä- tai alapuolella majoittuneet olivat sitten häiriintyneet senkin edestä..

Aamulla herätessä mojova verenpurkaus / mustelma oli ilmaantunut rinnan luona olevan luun päälle. Kipu oli jomottavaa ja kaikenlainen rintakehään kohdistuva liike tosiaan sattui. Oli mielenkiintoista yrittää pukea, kun oikean käden nostaminenkin ja kaikki kurottelu vihloi. Meillä oli ohjelmassa vierailu ABBA-museoon, ja vaikka Tukholmassa oli kaunis sää ja museo oli hauska, niin mieli oli aika maassa jatkuvan kivun vuoksi. Onneksi työkaverit olivat ymmärtäväisiä, ja jättivät rauhaan. Tosin heilläkin monella oli itsellään krapula, joten kukaan ei ollut mikään ärsyttävä ilopirteä peipponen. Lohdutinkin yhtä darrasta kärsivää, että olipa hänen olonsa kuinka kamala tahansa, niin se menee päivän aikana pois.

Museo oli tosiaan hauska, ja siellä kannattaa käydä, vaikkei mikään fani olisikaan. Ainakin itse koin, että siellä vasta tajusi, miten suuri ilmiö yhtye oli aikoinaan ollut. Museo on myös tosi interaktiivinen: siellä voi tehdä oman äänitteen Abban musiikin tahdissa, esiintyä hologrammibändin kanssa, ja näistä saa sitten käynnin jälkeen museon sivuilta pääsylippua vastaan katsoa ja kuunnella omat suorituksensa. Osa kollegoista riehui ja kokeili jokaisen pisteen, ja olihan sitä hauska sivusta seurata. Museon henkilökunta oli myös tosi iloista ja tsemppasi lavalle uskaltautuneita. Museo on aivan Gröna Lund-huvipuiston vieressä Djurgårdenilla, eli varsinkin kesällä tuo saari on tosi kiva kohde muutenkin. Nyt sää oli aivan kuin Suomen vappu; aurinkoinen mutta hieman kolea.

Lounaan alkuruoka

Museokäynnin jälkeen kävimme syömässä siinä aivan vieressä olevan Melody-hotellin ravintolassa. Muilla oli jotakin lohta tms., minulle oli tehty maidoton risotto. Tyypilliseen tapaani jaksoin taas näppäistä kuvan vain alkuruoasta, jossa on erilaisia vihreitä versoja ja salaattia sekä kidneypapuja, mustia papuja ja jotenkin jännästi käsiteltyä palsternakkaa. Se oli jotenkin paahdettu ja grillattu. Hyvää se oli, vaikka ruokahalu olikin aivan nollassa. Kun ei juuri liiku ja on kipeä, niin eipä tee kauheasti mieli syödä versus joku terveenä ja vahvana suoritettu tappava aamutreeni jaloille, kun koko päivän voisi vaan viettää syömällä..

Laivalle päästyäni olin aika väsynyt, ja olo tuntui hieman kuumeiselta. Parin tunnin päiväunet kuitenkin taas tekivät terää ja illan kokouksessa yskä tuntui jo olevan aika paljon vaimeampaa kuin edellispäivänä. Illallisen jälkeen tein nopeat tuliaisostokset, katsoin shown ja menin nukkumaan. Vuosiin en ole nukkunut laivalla noin hyvin kuin tällä reissulla paluuiltana. Laiva keinahteli lievästä ja tuuditti uneen nopsasti. Aamulla heräsin kahdeksan tunnin unien jälkeen kylki särkevänä, mutta mieliala jo selkeästi parempana.

Ranteen toipuminen on selvästi edistynyt. Leposärkyä ei ole ollut enää ollenkaan, ja se kipeä alue, jota painan peukalolla ranteessa, on pienentynyt huomattavasti ja painunut syvemmälle. Ehkä kerran tai kahdesti päivässä on nyt tullut joku sellainen tilanne, missä on tuntunut vihlaisevaa kipua; ranne on kääntynyt jotenkin eri suuntaan kuin peukalo tms. Kyllä tämä tästä!

Mutta miten huono tuuri voi olla, että tähän samaan tuli nyt tämä kylkiluun murtuma? Tosin, eihän sitä ole diagnosoitu, kun en viitsi mennä säteilyttämään itseäni turhaan. Ei sille kuitenkaan mitään hoitoa ole. Tuo verenpurkaus, kipeääkin kipeämpi rintakehä, hengittäminen yms. sattuminen tosin viittaisi siihen. Olen jutellut monen kanssa, ja jokainen tuntee jonkun, jolle on käynyt samalla tavalla, ja se on ilmeisesti aika tavallistakin. Tuon täytyy nyt vain antaa parantua rauhassa.

Tällä hetkellä kaikenlainen urheilu tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta. Flunssasta toipuminen vie vielä varmaan viikon päivät, rannetta en uskalla rasittaa ainakaan pariin viikkoon ja aika näyttää, koska tuo kylki hellittää.