Pieniä edistysaskeleita

Toista viikkoa jatkunut kevätsää vaihtui eilen taas talviseksi. Aamulla herätessä lunta oli tullut jo sen verran, että lumiaurat lähtivät liikenteeseen. Tänä aamuna lenkillä oli niin liukasta, että pelkäsin kaatuvani ja rikkovani taas jotain. Tällä tuurilla se olisi ollut varmaan vain ihan odotettavissa. Selvisin ehjänä takaisin kotiin, vaikkakin kylkiluun alue otti hittiä, kun pari kertaa oli ihan kunnolla tasapainoilua. Tuollaisissa tilanteissa sitä aina huomaa syvien vatsalihasten ja ns. korsetin merkityksen; normaalistihan sitä ei sillä tavalla tunne, mutta nyt kun on kipua kylkiluussa, niin coren olemassaolon todellakin huomaa tuolla liukastellessa!

Aamuinen näkymä

Tällä viikolla olen alkanut toipua flunssasta vauhdikkaammin. Jokainen päivä on ollut selvästi edellistä parempi. Mutta siis kylkiluu on kuitenkin tosi kipeä vieläkin. Särkylääkkeet jätin viikolla pois, mutta alkuviikosta ei oikein unikaan olisi tullut ilman, kun pelkkä paikallaan makaaminen teki kipeää. Tajusin onneksi iltaisin ruveta hautomaan tuota kipeää aluetta kylmäpussilla, ja se auttoi niin hyvin, että särkylääkkeet sain jätettyä pois. Nyt ollaan siinä pisteessä, että hengästyminen ja yskiminen sattuu, etenkin yskiminen aivan hirvittävästi. Mutta muuten esimerkiksi juuri nukkuminen on vaivatonta - kunhan en kääntyile. Herään heti kivun vuoksi, jos yritän kääntyä. Olen siis pääsääntöisesti nukkunut yhdessä asennossa koko yön ja aamulla olenkin vähän puuduksissa. En tiedä, johtuuko tuosta, vai mistä, mutta olen nähnyt aivan käsittämättömiä unia joka yö, ja jotenkin todella selkeitä. Muistan ne kirkkaasti vielä pitkälle seuraavaan päivään.

Olen miettinyt tätä tässä viikon aikana useamminkin, mutta viimeksi eilen, että luultavasti tämä kylkiluun särky on minulle vain hyväksi. Ranne on nimittäin hyvää vauhtia toipumassa, enkä saa siihen enää kipua tuntumaan muuten kuin painamalla peukaloa rystysestä alaspäin, ja siis aivan siellä loppuasennossa. Mutta, kun siskonpoika oli täällä perjantaina kylässä, ja häntä nostelin syliin useampaan otteeseen, niin iltaa kohden rannetta alkoi taas särkeä. Yön yli lepo kuitenkin auttoi ja eilen käsi oli taas oireetoon. Eilen sisko kävi tässä pikaisesti hakemassa pesukoneen ja nostin pikkupoikaa ihan vain pari kertaa syliin, ja kiinnitin samalla huomiota ranteen asentoon, niin eipä tuosta käsi hermostunut. (Olen iloinen kun päästiin pesukoneesta eroon: meillä kun on ihan huippu pyykkitupa, niin oma kone on viimeiset 10 vuotta ollut lähes käyttämättä.)

Mutta siis särky hyväksi siksi, että jos kylkiluukipua ei olisi, niin olisin varmaan ensi viikolla jo salilla kokeilemassa kevyttä treeniä. Se voisi olla liian aikaista ranteelle. Nyt ei voi edes juosta, koska se tärinä ja hengästyminen sattuu. Joten odotellaan vielä tovi treenauksen kanssa. Kurjaa on pitää näin pitkiä taukoja, mutta muistuttelen itseäni siitä parin vuoden takaisesta puolen vuoden liikuntatauosta. Selvisin siitäkin, niin kyllä tästäkin.

Syömiset kyllä ovat vähän turhankin rentoja. Flunssasta johtuen ei ole ollut oikein ruokahalua, joten en ole töihin ottanut eväitä kuin pari kertaa viime viikolla. Ja sitten illalla nälkäisenä olen syönyt tyyliin ruisleipää ja karkkia.. Varsinkin kipeänä pitäisi nimenomaan panostaa siihen, että ruoka olisi mahdollisimman ravinnetiheää ja puolustuskyvyn toimintaa boostaavaa, niin mitä tekee tyhmä ihminen? Viime viikon tuoreiksi kasviksiksi laskettakoon muutamana aamuna syödyt mustikat ja banaanit, sekä pari hassua tomaattia. Pyh.

Eilen jatkettiin rentoilua ja tehtiin pizzaa. Ei muistettu ostaa kaupasta hiivaa, ja olen muutenkin aina vähän vieroksunut hiivan makua pizzapohjassa (lienenkö laittanut sitten liikaa), joten tein tällä kertaa leivinjauheeseen pohjan:

6 dl hiivaleipäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl merisuolaa (lipesi vähän enemmän, joten oli oikeasti varmaan 1,5 tl, joten pohjasta tuli minun makuuni turhan suolainen, mutta miehen makuun se oli kuulemma juuri sopiva)
1 dl oliiviöljyä
2 dl vettä

Mies tekee aina jonkun spesiaali tomaattikastikkeen, johon tulee sekalainen joukko mausteita ja eilen myös sipulit pilkottiin sinne joukkoon. Sen levitin ohuen pohjan päälle ja sitten muut täytteet: kylmäsavutofua, paprikaa ja ananasta. Juustona käytimme Cheezlyn Mozzarellaa, joka sulaa ihan kivasti siihen päälle.

Vegaanipizzan jämät

Oli tosi hyvää, vaikka niinhän se kotona tehty pizza aina on. Suurin osa syötiin jo eilen illalla ja tänään söin kakkosaamupalaksi loput. Mulla on viikonloppuisin tapana jakaa aamiainen kahteen osaan: ennen kuin vien koirat lenkille, syön osan ja sieltä palatessani pienen ajan kuluttua toisen osan. Nälkähän tuolla ulkona raittiissa ilmassa aina tulee. Tosin treeniaamuinahan syön myös kahdesti, kotona ja töihin päästyäni. 

Paikoitellen mieli on ollut vähän alakuloinen, kun ei pääse kunnolla hikiliikkumaan ja hengästymään, mutta toisaalta kaikki sairastelu on nyt vienyt niin paljon voimia, että olen vain nukkunut paljon ja keskittynyt odottelemaan sitä, että olen taas terve. Eilen tajusin, että nyt kun ei muuta pysty oikein tekemään, niin voisin sentään venytellä. Lonkankoukistajat tuttuun tapaan vähän ilmoittelevat itsestään, ja koirien kanssa lenkkeillessä olen pysähtynyt niitä vähän pumppailemaan auki sillä aikaa kun rakit haistelevat. Tälle päivälle ohjelmassa on siis venyttelyä, ja tällä kertaa vältetään kaikkea hampaat irvessä vääntöä :P.