tiistai 1. huhtikuuta 2014

Let's go to the gym, today!

Voihan kuntosali, kuinka olinkaan sinua kaivannut, vai olinko? Tänä aamuna kipitin klo 6.30 Elixialle, jossa oli hyyyyvin hiljaista ja rauhallista. "Sairaslomani" aikana näemmä kaikki alkuvuoden kiireet ovat kaikonneet. Paikalla oli 2-4 treenaria minun lisäkseni, jakaantuneena eri saleihin ja lämmittelylaitteisiin. Yhden vakkarikävijän kanssa oltiin samassa salissa ja mikä rauha oli tehdä treeniä!

Alkulämmittelyt tein perinteiseen tyyliin. Kuitenkin rintarangan kierto tuntui sen verran inhottavalta, että tein sen aika pienellä liikeradalla.

Vielä hymyilyttää, kun ei ole tehnyt yhtään hauisposea
Kyljen ja rintakehän tuntemuksia kuunnellen tein treenin ja painot olivat noin 60-80 % normaalista, ennen kaikkia vammautumisia tehdyillä painoista laskettuna. Tein jokaista liikettä 3x15; tai siihen tähtäsin, mutta parissa liikkeessä kävi niin, että kolmannen sarjan alussa tuli uupumus kuin kirkkaalta taivaalta ja toistot jäivät esim. kahdeksaan (penkki) tai yhteentoista (pystypunnerrus).

Tällaisella set-upilla mentiin tänään:

Ylätalja 3 x15
Penkki 15,15,8
Vasarakääntö hauiksille 15,15,15/14 (vasen jaksoi yhden vähemmän)
Ranskalainen punnerrus maate käsipainoilla 12,12,12
Pystypunnerrus käsipainoilla 15,15,11

Lopuksi yritin tehdä vatsarutistuksia, mutta siinä kohtaa kylki alkoi jo kiukutella sen verran pahasti, että olivat vähän sinnepäin -vatsoja. Tein kaksi viidentoista sarjaa jalkojen nostoa ja kaksi viidentoista sarjaa kummallekin kyljelle nostoja lattiasta kylkimakuulla.

Treenin tehokkuus oli arvioituna sellaista 70-75% luokkaa. Lämmin tuli, vaikka hiki ei virtana valunutkaan. Voimatasojen laskun huomasi selvästi. Ei ollut sellainen heikottava olo, mikä oli joskus syksyllä, kun treeni joskus takkusi esim. huonon syömisen vuoksi. Nyt oli vain sellainen yleisesti ei-vahva -olo. Että tämän parempaan minusta ei tällä hetkellä olisi, vaikka kuinka olisin syönyt ja nukkunut hyvin ja tankannut kaikki maailman doupit. Mutta en antanut sen häiritä itseäni. Ohimeneväähän tämä on, kun treenaan maltilla ja pääsen taas vähitellen vauhtiin.

Kotiin päästyä kyllä kädet tuntuivat kaikkensa antaneelta. Nostaessani puurolautasta mikroon (joka on noin pääni korkeudella) oli sellainen fiilis, että viimeisiä energianrippeitä viedään. Kuten viimeksi mainitsin, aloitan tämän treenaamisen nyt kevyellä viikolla, eli tällä viikolla mennään todella varovasti ja kevyesti. Tänään tuntui siltä, että pääsin tavoitteeseen. Treeni oli kehittävää, mutta ei liian raskasta toipuvalle fysiikalleni. Ranne oli täysin kunnossa, ei haitannut treeniä yhtään! Mutta tosiaan se kylki/rintakehä irvisteli vatsan pitoa tai rutistuksia vaativissa liikkeissä. Penkkipunnerruksessa rintarangan selän puolella tuntui pientä ikävää juilimista, mutta pahinta oli lopulta kuitenkin vain nousta siitä penkiltä ylös. Olisi vain pitänyt kierähtää lattialle kaikkensa antaneen näköisenä :D.

Nyt tavoitteena on takoa tähän kroppaan lisää lihasta kesään mennessä ja kasvatella voimatasot ennalleen.
Vain muisto entisestään :/


p.s. otsikko (kuten koko blogin nimikin) mukailee tänään/eilen päättynyttä lempisarjaani, johon uskoin loppuun saakka, enkä pettynyt!

2 kommenttia: