Arkiaamun aikataulut

Nyt just on hyvin balanssissa koko elämä: treenit, työ, syömiset, kaikki oleminen! Alkuvuosi oli sellaista räpiköimistä vammojen kanssa, että nautiskelen tästä fiiliksestä ihan kunnolla. Mihinkään ei satu tällä hetkellä, ja salin vaihto mahdollisti aamutreenit entistä paremmin. Suvi kommentoi edelliseen postaukseen, että ennen aamutreenejä en varmaan ulkoiluttanut koiria. En tosiaan, ja se olikin yksi syy aiempien aamuaikataulujen takkuamiseen ja merkittävä tekijä salin vaihtumisessa.

Minullahan on siis kaksi koiraa, jotka virallisesti ovat isäni, mutta myönnettäköön, että ovat ne viimeisen vuoden aikana enemmän täällä olleet kuin isälläni. Toinen on 11-vuotias narttu ja toinen sen (huomenna 6-vuotispäiväänsä viettävä) urosjälkeläinen. Narttu on aivan mahdottoman aamu-uninen! En ole ennen tavannut noin aamutorkkua koiraa. Uros olisi siis valmis lenkille mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä ja sen kanssa olenkin käynyt juoksemassa. Mutta en vaan raaski pakottaa vanhaa mammakoiraa ulos viiden aikaan aamusta. Ennen tein niin: koirat lenkitin aamulla 5-6 välillä ja sitten 6:30 salille treenaamaan. Mutta tunnin lenkki söi vähän puhtia treenaamisesta, vaikka kevyttä kävelyä olikin. Huomasin eron etenkin jalkapäivissä.

I got 99 problems but a walk ain't one

Lenkkeily tuohon aikaan oli nartulle niin kamalaa myrkkyä ja tervanjuontia, että se söi fiilikset itseltänikin. Koko ajan jouduin kiskomaan sitä ja hoputtamaan. Uros piippasi hiljaa, että mennäääääääään jo! ja narttu vaan tuijotti minua väsyneesti onks pakko mä vihaan tätä. Välillä luen jostain eläinaiheisilta palstoilta, kuinka (jostain syystä etenkin palvelus-)koiraihmiset vaahtoavat, että heillä ei ainakaan koira päätä, mihin aikaan lenkkeillään, eikä mistään muustakaan. No, ei meilläkään koirat päätä. Jos on pakko mennä, niin mennään. Mutta en rupea pilaamaan omia lenkkeilyfiiliksiäni itsepintaisella pakottamisella. Tykkään koirien lenkittämisestä, ja haluan tehdä sitä silloin, kun se on koirillekin kivaa, jotta siitä saavat parhaan hyödyn kaikki :)!

Ja koska Elixia aukeaa vasta 6:30, niin treenin jälkeen en enää ehtisi koiria kunnolla lenkittämään ennen töihin menoa. Minulla on periaatteessa liukuva työaika, mutta käytännössä on niin paljon palavereja ja muuta välttämätöntä läsnäoloa vaativaa jo 9:30 alkaen, että olen töissä viimeistään siihen aikaan. Työmatkaan menee hyvässä lykyssä 40 minuuttia, huonossa tunti. Aamuisin ohjelmassa on normaalien aamutoimien lisäksi kissojen lääkitsemistä, ruokkimista, hiekkalaatikkojen siivousta.. Haluan lisäksi tehdä koirien kanssa kunnon lenkin, sillä olen aina inhonnut ajatusta siitä, että koirat pääsevät pitkän levon (= yöunien) jälkeen jaloittelemaan vain vartiksi ja tekemään tarpeensa ja sitten taas työpäivän ajaksi tylsistymään. Aamuisin paheksunkin kaikkia korttelilenkittäjiä syvästi :D. (Tosin mistä sitä tietää, jos niiden kaikkien koirat vain inhoavat aamulenkkejä..)

Tuolla se sali vielä yläkerrassa toistaiseksi on (kuva google mapsista)

Nyt siis Easyfitille vaihto mahdollisti sen, että pääsen treenaamaan rauhalliselle salille ajoissa, ja kotiin päästyäni saan rauhassa tehdä aamutoimet, ja lähteä koirien kanssa lenkille siihen aikaan, että se sopii mummelillekin. Tänään tein intervallitreenin kuntopyörällä, joten aikaa meni hieman salitreeniä vähemmän. Olin pyörän selässä jo 5:10, kotona 5:50, ja lenkille lähdettiin 6:40. Sekin taisi olla hieman liian aikaisin, mutta ei kuitenkaan ilmeisesti niin kohtuutonta kuin viiden aikaan. Koira piristyi melko pian, ja vähän syrjemmälle ja avarammille maastoille saavuttuamme päästän sen muutenkin aina vapaaksi (hyi minua), joten se sai tänäänkin haistella ja lampsia perässä omaan tahtiin. Kytken kyllä sen aina kun joku tulee vastaan, vaikka tuo tosiaan ei kenestäkään piittaa ja muutenkin kulkee hyvin rauhallisesti.

Tällä hetkellä kaikki on siis tosi hyvin. Piriformis on edelleen jumissa, mutta huomattavasti parempi, kiitos rullailun ja venyttelyn. Sunnuntai herkkupäivänä toimii niin hyvin, että ihmetyttää, voiko se olla näin yksinkertaista. Töissä työtahti muuttuu kesää kohden aina vain rennommaksi. Heinäkuussa hajoilen tylsyyteen siellä.. Lomaakin tietysti on. Treenaamaan on ihanaa lähteä, kun tietää salilla olevan rauhallista ja aamun soljuvan muutenkin mukavaan rytmiin kaiken suhteen. Treeniohjelma on hyvä, reipastempoinen ja tehokas, ja kokonaisuudessaan treenien viikko-ohjelma sellainen, että siinä on oikein sopivassa suhteessa lepoa ja treeniä. Nyt nautiskelen tästä elämän tämänhetkisestä yksinkertaisuudesta kyllä täysillä!

Loppuun mainittakoon vielä, että väsäsin tänään elämäni ensimmäisen vihersmoothien. Olin viime perjantaina Jumbossa ja ostin Jungle Juice Barista Green Gorilla-nimisen smoothien. Siihen tuli mangoa, päärynää, pinaattia, tammenlehtisalaattia, taatelia, minttua ja appelsiinimehua. Se oli niin hyvää, että päätin kokeilla itse tehdä, vaikka en määristä osannut sanoa yhtään mitään. Aloitin varman päälle ja laitoin suhteessa hieman enemmän noita makeita ainesosia. Vähän sekoilin meidän tehosekoittimen kanssa ja keittiö oli hetken aikaa vihreälaikukas.

Mutta hyvää tästä tuli joka tapauksessa, joskin taatelia pujahti ehkä vähän liikaa. Seuraavaan satsiin osaan jo annostella vähän paremmin, ajattelin tehdä uusintayrityksen jo huomenna. Täytyy kokeilla muitakin Juice Barin sekoituksia. Talvella join siellä pari kertaa Flu Fighterin, johon tuli ainakin mangoa ja inkivääriä. Tuota inkivääriä voisin lisätä tähänkin, sillä jostain syystä siihen on nyt iskenyt melkein himo. Luin hyvän vinkin inkiväärin käytöstä: kuori koko inkivääri, vaikka tarvisit sitä vain vähän. Kääri se kelmuun ja laita pakkaseen. Siitä voit sitten jäisenä raastaa aina haluamasi määrän ja laittaa loput taas kelmuun ja pakkaseen. Jäistä inkivääriä on helpompi raastaa, eikä jää yhtään käyttämättä. Minulla on nimittäin aina välillä päässyt inkiväärin palanen nahistumaan, enkä ollut tajunnut, että sitä voisi pakastaa. Tässä siis muillekin tietämättömille vinkki jakoon :).