Kössi kenguru loikkasi lasarettiin

Käsi ylös, kuka näki tämän tapahtuvaksi? 

Viikko sitten mainitsin epäileväni, että varpaassa on jokin hiusmurtuma. Mutta itse asiassa kipu on päkiässä, ja on pahentunut koko ajan. Pidin koko viime viikon siis treeneistä taukoa toivoen, että kipu helpottaa. Eilisillan googlailin vimmatusti selvittääkseni, mikä tämä ärsyttävä vaiva voisi olla. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen "metatarsalgia". Pari hyvää blogipostausta luin siitä, ja ilmeisesti pahan alku ja juuri on tiukka pohjelihas ja akillesjänne. Tässä yksi postaus: Forefoot pain in athletes, josta seuraava lainaus:

The Top Five Contributors to Ball of Foot Pain  So in summary, the ball of your foot could be in pain for many reasons. (1) over training – increases in hill or speed work and/or mileage can play a factor. (2) ill-fitting running shoes (go wide if you need to and if you are a woman who’s given birth buy a wide shoe especially after birth). (3) biomechanical issues due to having a high or low arch that’s not supported. (4) wearing heels or flip flops too much. (5) Inadequate flexibility in the calf muscles – among other things where there is a loss of flexibilty in the toe joints.

Postauksessa mainitaan nuo flipflopit, ja vaikka en sellaisia käytäkään, niin koko kesän olen tepastellut tuollaisilla hyvin ohutpohjaisilla ballerina-tyyppisillä tossuilla, jotka ovat käytännössä lähes samantyyppiset kuin lasten kerhotossut.

Sitten tietysti tuli tuohon harjoitteluun muutosta. Yhtäkkiä tein 3-4 kertaa viikossa erilaisia hyppyjä ja säntäilyjä. Ja kuinka paljon venyttelin pohkeita..? En likimainkaan riittävästi. Voin sentään sanoa, että olen venytellyt, mutta vaikka olisin vain 1-2 kertaa viikossa, niin olisi pitänyt paljon enemmän rullailla, venytellä ja huoltaa jalkoja. Harvoin edes huomaan pohkeiden olevan jumissa, mutta eilen tätä ongelmaa selvitellessäni kokeilin hieman hieroa pohjelihasta ja oikean jalan pohje on niin kireä, että en tajua, miten en sitä ole huomannut?! Vasen tuntuu rennolta ja jopa veltolta tuohon oikeaan verrattuna.

Mies teippasi pohkeen ja jalkapohjan ensi hätään, ja huomenna olen menossa kahden tunnin urheiluhierontaan. Pelottaa jo valmiiksi ihan hirveästi se kipu, mitä siellä varmaan tulen kokemaan. Mutta toivon, että siitä on apua tähän vaivaan. Tänään vielä tyhmänä laitoin nuo ballerinat töihin jalkaan ja oli pakko matkalla käydä apteekista ostamassa sellainen silikoninen päkiätyyny, jotta pystyin kävelemään.

Omaa tyhmyyttä taas nämä vammat. Harmittaa, kun kaikki pitää kokea kantapään (tai tässä tapauksessa päkiän) kautta. Ja kieltämättä välillä tulee sellainen olo muita treeniblogeja lukiessa, että olen jotenkin poikkeuksellisen altis vammautumaan. Siskon analyysi oli se, että innostun kaikesta aina niin, etten malta aloittaa varovasti ja ryhdyn tekemään samantien täysillä + laiminlyön kehonhuollon. Aikoinaan innostuin harjoittelemaan leuanvetoja sillä asenteella, että nyt prkl edes yksi leuanveto on tultava! ja hinkutin avustavassa leuanvetolaitteessa joka salitreenin alkuun. Oho, hajosi oikealta leveä selkälihas. Ja sitten nyt prkl punnerretaan! oho, revähti rintalihas. Hohhoijaa.. ja nyt sitten tätä bikinibody bootcampia, nyt prkl kehitetään räjähtävyyttä! hups, polvesta alaspäin jalka paskana.

Ongelma on se, että ymmärrän tämän vasta aina jälkikäteen. Ei minusta tunnu koskaan sillä nimenomaisella hetkellä, että nyt saatan tehdä tätä juttua ehkä vähän liikaa. Venyttelyn ja kehonhuollon laiminlyönnin kyllä tiedostan, mutta se vaan jotenkin jää sivuun uskotellessa, että tänä iltana sitten rullailen ja venyttelen ihan kunnolla. Ja sitä iltaa ei vaan koskaan kuulu, kunnes kolme viikkoa on kulunut ja joka paikka on aivan tuhannen jumissa.

Olispa vaan jotain venyvyystabletteja, joita voisin syödä. Tai voisin syödä myös jotain "mun kroppa kestää mitä vaan"-superfoodeja sen sijaan, että olen tällainen hikipajassa kasattu maanantaikappale, joka on koko ajan huollossa ja jolle valmistajakaan ei antanut takuuta kuin siihen asti kun opin kääntymään.