Tässä vaiheessa syksyä aina mietin, että kuinkahan sitä talvesta selviää, kun nytkin palelee. Aina siihen kuitenkin tottuu kun pikkuhiljaa viilenee. Tänään on kuitenkin viileydestä huolimatta todella kaunis syyspäivä. Lähdin aamulla juoksemaan ennen kahdeksaa, laitoin Runtasticin päälle ja menoksi. Aurinko paistoi joenrannassa, puut loistivat paisteessa punaisen, keltaisen ja vihreän eri sävyissä ja taivaalla meni pariinkin otteeseen valtavan kokoinen kaakattava lintuaura.
Reippaan alun jälkeen oli pakko rauhoittaa meno kevyeksi hölkäksi, kun syke tuppasi nousemaan turhan korkealle, vaikka muuten hyvä fiilis olikin, eikä tuntunut liian raskaalta. Hölköttelin 71 minuuttia ja keskisykkeeksi jäi lopulta 145. Runtastic näytti matkan pituudeksi 9,7 km. Joskus saman matkan pituus on ollut 10 km. Totuus lienee jossain sillä välillä. Hieman juoksua häiritsi se, että vasen silmä vuoti koko ajan, ja sain vähän väliä kuivata poskea. Lisäksi sykemittari oikeassa kädessä aina jäädyttää koko käden ja tänäänkin kotiovelle päästessäni käsi oli niin kohmeudesta kankea, että hyvä kun sain avaimen kaivettua taskusta. Olen ruvennut pitämään kelloa hihan päällä, mutta ei se merkittävästi asiaa muuta. Hanskatkaan eivät auta. Mietin jo, että voisin hommata sellaiset Back on Track-hanskat, josko ne auttaisivat pitämään käden lämpimänä. Vasen käsi pelasi ihan normaalisti, vaikka toki sekin oli pikkuisen viileä.
Lämmittelin kättä kuuman vesihanan avulla ja join aamupalan yhteydessä kupin Ouncesta ostettua Jääomena-teetä, mikä on ihan ykkösjuoma. Siskon vinkkaamana löysin toisenkin herkullisen teen, Garden White, jota käyn ostamassa The-huoneelta.
Tällä viikolla on tullut pidettyä kaksi lepopäivää ja ensi viikollekin osuu kaikennäköistä, mikä vähän treenaamista vaikeuttaa. Tiistaina olen menossa työporukan kanssa verenluovutukseen, joten sille päivälle näyttäisi tulevan lepoa. Perjantaina on työreissu yön yli, mutta yritän silti ajastaa treenit perjantai-aamuun ja lauantai-iltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti