Ei ehkä ihan "citius, altius, fortius" -lausahduksen kaltainen kuolematon toteamus tuo otsikko, mutta siinä kiteytyy se, mitä treenaamiseni kaipaa tällä hetkellä. Otinkin yhteyttä erääseen personal traineriin näiden tavoitteideni tiimoilta. Toimistotyön kuormittama ylärunkoni ja kestävyysjuoksun jäykistämä alakroppani kaipaa harjoitteluun kunnollista otetta ja olen jossain määrin melko tuuliviiri, mitä treenaamiseen tulee.
Tällä viikolla piti keskittyä juoksuun, mutta jo heti maanantaina muutin suunnitelmaa (en enää edes muista, miksi) ja olenkin nyt käynyt vain kolme kertaa salilla. Huomenna olen menossa siskon kanssa kiipeilemään ja sunnuntaina sitten juoksulenkille.
Salilla olen tehnyt yksijakoisella koko viikon, vähän liikkeitä vaihdellen (hyvin vähän). Tänään tein kuitenkin erilaisen treenin. Innostuin Amanda Graydonin liikepankista, ja napsin sieltä hyviä liikkeitä ja lisäilin vielä vähän omaa. Tänään siis tein:
- pistoolikyykkyä kädet suorana edessä 5 kg:n käsipainoa kannatellen
- pistoolikyykkyä TRX-nauhoilla (tämä otti enemmän hauiksiin :D)
- yhden jalan maastavetoa kahvakuulan kanssa
- käsipainolla tempausta (onkohan oikea suomenkielinen termi)
- kyykky + pystypunnerrus yhtäaikaisesti
- kulmasoutua käsipainoilla hooverissa
Lisäksi tein vielä kyykkyhyppyjä (3 x 20) 30 sekunnin palautuksilla ja pari hooveria.
Oli rankka ja toiminnallinen treeni siis! Keskisyke oli 163 ja maksimi 192. Tuossa 192:ssa en vielä puuskuta, mutta kun alkaa mennä 200 pintaan, niin sitten kyllä kuuluu jo "resonanssiääniä", kuten treeniryhmän vetäjä pari vuotta sitten sanoi, kun olin polkupyöräergometrissä. Maksimisykkeeni on reilusti päälle 200; itse olen mitannut 216 (tai 217, en enää muista) muutama vuosi sitten ylämäkijuoksussa. Toki se on iän myötä hieman laskenut, mutta kuten sanoin, niin 192 ei tunnu vielä hapenottokyvyn puolesta pahalta lainkaan. Kestävyyskuntoni on kuitenkin erinomaisella tasolla, vaikka en erityisen nopea olekaan. Juoksuun en ole koskaan mitään erityisiä tavoitteita asettanut, koska se on ollut enemmän pään nollaamista kuin treenaamista (ja kun mies vielä teki meillä sapuskat, niin johonkin se kaikki gourmet piti kuluttaa ;).
Mutta, kuten alussa totesin, nniin treenistäni puuttuu suunnitelmallisuus, vaihtelu ja rohkeus. Rohkeus siinä mielessä, että en välttämättä uskalla ottaa tarpeeksi isoja painoja jaksaakseni vain vaikkapa 8 toistoa, koska pelkään tekniikan pettävän. Esim. kyykky on niin vaativa, että mieluummin otan varman päälle kuin rikon selkäni tai polveni. Prässissä ei olisi mitään syytä olla latomatta lisäkiloja, mutta silti arastelen, etten jaksa ja se kelkka rämähtää. Pyh.
Vaihtelu siinä mielessä, että treenivaihtelu olisi hieman organisoidumpaa. Ei niin, että menen heilumaan salille joka kerta fiiliksen mukaan, vaan että olisi tietty perusohjelma, ja sen sisällä mahdollisesti vaihtelua tai joskus ohjelman puuduttaessa tekisin jonkun korvaavan treenin.
Suunnitelmallisuus toteutuu varmaankin, kun kirkastan itselleni tavoitteet ja ryhdyn sitten joko yksin tai mahdollisesti personal trainerin kanssa pohtimaan, miten niihin pääsen. Enkä ahmi kaikkea tietoa ja muuta mieltäni sen mukaan, mistä satuin viimeisimmästä sporttilehdestä innostumaan.
Reipasta viikonloppua, kevät on jo ihan nurkalla!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti