Spontaanin kausiortorektikon kipeät forkut

Forkut ovat nyt niin arat, että heräsin viime yönä kipuun, kun käsi osui mieheen, kun käännyin unissani. Nämä ovat jo pidemmän aikaa oireilleet lievästi, lähinnä saliharjoittelun yhteydessä, kun olen tehnyt hauiskääntöjä tangolla. Torstaille varasin fysioterapia-ajan, ja pyysin puhelimessa, että fyssari avaa noita forkkujen lihaskalvoja. Tiedän jo etukäteen, että se tulee sattumaan aivan helvetisti, ja melkein jo sitä kuvitellessani tulee kylmät väreet ja vedet silmiin. Yritin itse niitä vähän availla äsken piikkipallolla ja tennispallolla, mutta kun ovat niin kipeät, en pysty painamaan niin kovasti, että siitä olisi hyötyä.

Huomisen selkä&rinta -treeni vaihtuu lepopäivään. Menisin muuten juoksemaan, mutta tein tänään tappotreenin alakropalle, joten kävely koirien kanssa saa riittää huomenna. Hetken ehdin jo miettiä, että pystyisinkö kuitenkin tekemään huomisen treenin, mutta sitten kyynärvarsi osui tuolin käsinojaan ja naama vääntyi sen verran irvistykselle, että ehkäpä siinä oli vastaukseni. Loppuviikon salitreeneistä en nyt osaa vielä sanoa sitten mitään, kun ei tiedä, miten pääsen treenaamaan näiden käsien kanssa.

Kävi mielessä, että forkkujen kireys saattaisi olla syynä siihen, että viime aikoina oikean käteni kämmensyrjä on koko ajan aivan kylmä ja tuntuu jollain tapaa jäätyneeltä. Aluksi luulin sen johtuvan uudesta läppäristäni, mutta kun töissäkin on sellainen jäätynyt olo, niin kotikone taitaa olla syytön. Mutta senhän näkee sitten, onko fyssarin käsittelyn jälkeen muutosta.

Jatkan vielä hieman ajatuksista, joita Hulmin ja Haikaraisen semmapäivä herätti. Hulmi mainitsi pariinkin otteeseen Patrik "Pöperöproffa" Borgin luennoineen Jyväskylässä viime viikolla, ja Borg oli luennolla puhunut rennosta sallivuudesta ruokavaliossa. Toisin sanoen toimiva ruokavalio (niin psyykkisesti kuin fyysisestikin) on sellainen, joka ei aseta liikaa kieltoja ja rajoituksia. Kun ruokavaliosta karsitaan yhtä sun toista, ihan vaikka varmuudeksi, niin syömiset muuttuvat helposti liian yksipuoliseksi ja energiansaanti alkaa olla haasteellista. Tästä on enää lyhyt askel ortoreksiaan. Ortorektikolle usein vain itse tehty ruoka on kelvollista, sillä mikäli ei tiedä täsmälleen, mitä ruoka sisältää, se aiheuttaa epävarmuutta ja jopa ahdistusta. Sosiaalinen elämä saattaa kärsiä ja arki pyörii ravitsemuksen ympärillä.

Huomaan itsessäni välillä lieviä ortorektisiä piirteitä. Ne tulevat ja menevät kausittain, ja ruokkivat itse itseään. Nytkin ehdin miettiä ja vatvoa sokerin poisjättämistä ja vähentämistä niin, että oma sisäinen ääneni alkoi jo kyllästyttää. Eilen oli siis ensimmäinen päivä kuukauden sokeri"lakosta", eikä sokerinhimo ole ehtinyt vielä iskeä. Kun innostun kyyläämään jotain kohtaa ruokavaliossani, niin sisäinen ääneni alkaa muistuttaa Ostos-TV:tä "Eikä siinä vielä kaikki! Nyt voit samalla vaivalla vähentää ruokavaliostasi myös tämän toisen, Myöskin Tosi Epäterveellisenä pidetyn jutun!" Ja siitä alkaakin sitten ortorektisyyttä lähentelevä arki, jossa tunnen syyllisyyttä, jos vähänkin rikon itse itselleni asettamia sääntöjä. Sitten jossain vaiheessa kyllästyn, palaan maltilliseen arkeen ja jossain vaiheessa heittäydyn sitten toiseen ääripäähän ja vedän suklaakeksejä monta päivää putkeen uhmakkaasti. Because I can.

Kävin siskon kanssa viikonloppuna lenkillä ja hän oli kokeillut gluteenitonta ruokavaliota toista viikkoa. Eikä ole kuulemma koskaan ollut niin energinen ja niin vähän väsynyt. Hänen ystävänsä oli imettäessään joutunut noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota, ja on todennut olleensa tuolloin elämänsä parhaassa vireystilassa, mikä on aika paljon sanottu ensimmäistä lastaan hoitavalta äidiltä. Muuallakin vouhkataan siitä, kuinka gluteenin poisjättäminen on tuonut energisen ja pirteän olon.

Minä olen mielestäni kohtuullisen energinen ihminen, ja joidenkin mielestä jopa ärsyttävän energinen. Nämä käsitykset varmaan pohjautuvat siihen, että olen hyvin aamuvirkku, joten minulle ei tuota ongelmaa herätä viideltä, lenkittää koiria tunnin verran, lähteä salille, mennä töihin ja lenkkeillä taas töiden jälkeen. Jos joutuisin tekemään tuon kaiken ilta-aikaan, vireystasoni olisi aivan toista luokkaa. Mutta tietysti jos menee nukkumaan 23 aikaan, niin töihin tullessa voi tuntua siltä, että se viideltä lenkille herännyt aamuvirkku kollega on ärsyttävän ylienerginen pirteäpeippo. Itsehän simahtelen pääsääntöisesti siinä klo 21 aikaan.

Takaisin gluteeniin: en siis tarvitse lisäenergiaa, mutta kenellepä se ei kelpaisi, jos sitä on tarjolla? Ja kuten olen aiemminkin maininnut, olen hyvin vaikutteille altis, ja tuon siskon mainospuheen jälkeen olin aika lailla valmis kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota. Ja tässä sitä nyt ollaan sitten toista päivää (lähes) gluteenittomalla ja sokerittomalla ruokavaliolla. Lähes gluteeniton siksi, että jotta elämä ei menisi ankeaksi kieltämiseksi ja korvikkeeksi, en sentään aamuista kaurapuuroani hylännyt. Kaupasta ostin jotain gluteenittomia näkkäreitä, jotka maksoivat pienen afrikkalaisen valtion bruttokansantuotteen verran ja maistuvat sille, mille näyttävätkin, haalealle aaltopahville. Reilusti kun laittoi porkkanahummusta päälle, niin meni ihan mukavasti alas. Mutta noin muuten olen syönyt sitä, mitä yleensäkin. Tänään lounaaksi hernekeittoa ja savutofua (+ niitä pahvinäkkäreitä), töiden jälkeen perunasosetta ja tofupihvin. Välipaloina omenaa ja kirsikkatomaatteja sekä maustamatonta jogurttia, jonka sekaan soijaprotskua, rusinoita ja pähkinöitä.

Eli tällainen tuuliviiri siis olen, hohhoijaa. Vähän kyllästyttää, kun olen näin "spontaani" (huomatkaa sävy). Mutta katsotaan nyt päivä kerrallaan. Ainakin toistaiseksi olen sitä mieltä, että ruisleipä ja korvapuustit ovat ruokavaliossani jatkossakin, eli kokonaan en aio kyllä gluteenittomalle heittäytyä. (Paitsi jos joku sen oikein hyvin saa myytyä minulle..) Kannattaisiko tätä nyt kuitenkin kokeilla ainakin viikon pari, että voi sanoa mitään vaikutuksista?

Kun jätin gluteenin ja sokerin pois, pienennyin parissa päivässä monta kokoa! True story.

Sokerista sen verran, että palkkaria varten hankin lähikaupasta puhdasta rypälesokeria, eli sitä glukoosia. Sen tehtävä palkkarissa on kuljettaa kreatiini perille, ja aloitin kyllä aika maltillisesti, eli ihan teelusikallisen vaan laitoin sitä. En vielä tsekannut, että millaisia määriä ihmiset yleensä käyttävät. Syön kuitenkin tunnin sisällä treenien päättymisestä hiilaripitoisen aterian, joten en viitsi palkkariin hirveitä määriä hiilaria ympätä. Palkkaria lukuunottamatta on sokerit jääneet nyt syömättä, eikä ole onneksi vielä mitään mielitekoja ollut, ja johan tässä on siis tosiaan jo kaksi (2!!!) päivää oltu ilman mitään makeaa.


ps. Nyt pitäisi mennä johonkin ravintolaan ja tilata vegaanista, sokeritonta sekä gluteenitonta syötävää. Miten niin rajoittunut??