Yrityksen ja erehdyksen kautta (tee-se-itse -protskupatukat)

Olen jo jonkun aikaa miettinyt tekeväni itse proteiinipatukoita, kuinka vaikeaa se muka voisi olla? I Love Me -messuilta ostin Biokian marjajauheita, joita ajattelin niissä käyttää, mutta muuten oli vielä ihan jäsentelemättömän ajatuksen tasolla koko patukka-asia, kun eilen päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Minun tyylini on googlata pikaisesti aiheeseen liittyvää, silmäillä muutama sivu ja alkaa askarrella. Nyt olin sen verran perehtynyt, että olin ehtinyt hankkia jo muitakin aineksia.

Bodybuilding.com -sivuilta löysin hyvän perusohjeen. Valitaan proteiinijauho, jokin "raakajauho" (jauho, jonka käyttö ei edellytä kypsentämistä) ja jokin maito. Näitä sitten sotketaan keskenään, että saa taikinan, taikinasta muotoillaan patukoita ja pakastetaan. Taikinaan voi toki sekoittaa muitakin aineksia, esim. pähkinävoita tms.

Patukka-aineksia

Ajattelin lähteä kokeilemaan ensimmäistä patukkaerääni "suklaan"makuisella Fastin soijajauholla, mantelijauholla ja Biokian sinisellä marjajauheella. Punnitse ja Säästä -kaupasta kävin ostamassa mantelijauhoa sikamaiseen 30 euron kilohintaan. Sikamainen siksi, että tänään ihan paikallisessa ruokakaupassani törmäsin siihen alle 13 euron kilohintaan. Olin skipannut paikallisen kaupan jo valmiiksi, koska en uskonut sieltä löytyvän mantelijauhoa kuin pienissä, leivontaan tarkoitetuissa maustepussin kokoluokkaa olevissa pakkauksissa. Mutta tietenkin kauppaan oli nyt tullut sitä kilon pakkauksissa. No, seuraavalla kerralla olen viisaampi.

Tässä kohtaa vielä hyräilin..

Aineksista sekoittuikin oikein mukava taikina koostumukseltaan, mutta violetti väri ei näyttänyt kovin houkuttelevalta. Jotenkin tuossa punaisessa leivontakulhossa se vielä näytti tosi epäilyttävältä.

Tässä kohtaa en enää niinkään..

Heitin vielä joukkoon muutaman rusinan ja veivasin taikinan tasaiseksi. Maistoin sitä hieman epäluuloisena ja voi hemmetti se oli tunkkaisen makuista, umpfh. Mietin, että se ei ehkä vielä ole tekeytynyt ja pyörittelin siitä patukoita ja laitoin pakastimeen. Pakastuksen jälkeen ne olivat kivikovia, koska jätin ne sinne loppupäiväksi. Nyt ne ovat olleet jääkaapissa vuorokauden, ja tarpeeksi pehmeitä syötäväksi, mutta ei tee mieli muuta kuin kipata ne biojäteastiaan. Haju on tosi tunkkainen ja kellarimainen. Siskokin sanoi, että ihan kuin homeisia olisivat.

Tässä nämä kaunottaret! Maistuvat yhtä hyvälle kuin miltä
näyttävätkin..

Höh. En nyt kuitenkaan aio lannistua tästä. Veikkaan, etteivät Sacher-kakku, Tarte Tatin, Schwarzwaldin kakku tai vaikka Sans Rivalkaan olleet menestyksiä heti ensimmäisellä valmistumisellaan. Seuraavalla kerralla taidan valita maustamattoman proteiinijauhon, jättää marjajauhot käyttämättä ja hakea makeutusta taateleista/rusinoista tms. Ja taidanpa myös tutustua jo hieman valmiisiin ohjeisiin, jos jostain löytyisi herkullinen ja käyttökelpoinen resepti. Tämä ei ole niin työlästä, että kokeileminen on vielä kivaa. Mutta tässä tapauksessa raaka-aineet kun eivät ole ihan edullisimmasta päästä, niin ei viitsisi turhan monta kertaa hakata päätään seinään.

Tällä viikolla en ole paljon urheillut. (Tuo lause kuului alunperin: ei ole paljon urheiltu, mutta yritän nyt välttää passiivin käyttöä. Siitä tulee jotenkin valheellinen ulkoistuksen tunne, ikään kuin minä en olisi se, joka on jättänyt treenit väliin, vaan joku muu, paheellisempi.) Kaksi juoksulenkkiä tein ja sen alle puolen tunnin salitreeni, joka meni penkin alle. Päätin, että pidän loppuviikon pakkotaukoa salista. Menen sinne vasta ensi viikolla, kun oikein polttelee. Tänään jo teki mieli mennä, mutta en mennyt. Jätin tietoisesti väliin ja tiedän, että huomenna hinku on vielä suurempi. Mutta nyt on ollut niin hidasta tuon palautumisen kanssa, että haluan ikään kuin resetoida itseni ja lähteä puhtaalta pöydältä hitaasti taas rakentelemaan. Haluan olla täysin kunnossa, kun salille menen seuraavan kerran.

Kinesioteippiä kädessä

Eilen kävin fyssarilla ja kyynärvarsi sai taas oikein täysipainoisen kidutuskäsittelyn. Lihaskalvon käsittely veitsellä on sellaista, että jaloilla oli pakko liikehtiä ja toisella kädellä puristella vyötä, hierontapöytää, paitaa, jalkaa, mitä tahansa. Nyt käteen ei noussut niin ärhäkän näköisiä ja valtavia mustelmia kuin viimeksi, mutta vähän kuitenkin. Lisäksi siihen laitettiin kinesioteippiä, jota minulla ei olekaan aiemmin ollut. Teipin teho kai perustuu jotenkin siihen, että se nostaa lihaskalvoa, jolloin sen alla pääsee veri kiertämään paremmin. Kädessä on ollut kevyt olo, ja annan sen nyt toipua viikonlopun yli, ennen kuin kosken yhteenkään käsipainoon, kahvakuulaan tai tankoon. Viimeksi menin heti fyssaria seuraavana päivänä salille, mikä ei ehkä ollut ihan viisasta, joskaan sitä ei myöskään oltu mitenkään kielletty.

Niin joo, ja sokeriton lokakuu päättyi sitten tällä viikolla. Kolme neljäsosaa kuukaudesta sujui hyvin, mutta sitten yhtenä päivänä töissä söin protskupatukan, kun olin huonosti varustautunut eväillä. Ja siitäpä se sokerin mussuttaminen sitten lähti taas. Minulle on aika tyypillistä se, että kun en pääse treenaamaan, niin ruokavaliokin menee rempalleen. Tällä viikolla en ole yhtään katsonut, mitä syön ja olen muutenkin antanut ihan tietoisesti kontrollin päästä irti kokonaan. Perusruokailut (terveellinen aamiainen, lounas ja joka päivä sen puolisen kiloa tuoreita kasviksia) nyt ovat luonnostaan kunnossa, eli kontrollin irtipäästö ei tarkoita, ettäkö vetäisin jotain rasva-suola-sokeri -mättöä kaikilla aterioillani. Mutta en ole suostunut tuntemaan huonoa omatuntoa mistään ylimääräisestä, olen syönyt tarkoituksella yli oman kulutukseni ja jos joku syyllistävä ääni takaraivossa yrittää vähän inistä, että nyt on hei tosi epäterveellistä, niin olen vaientanut sen samantien. Urheilija ei voi syödä sataprosenttisen terveellisesti, sanoo pöperöproffakin :).

Tyttökissat kävivät eilen vuosihuollossa. Toiselta putsattiin hampaita, joten jouduin odottelemaan pari tuntia, ja soitin miehen lounasseuraksi. Kävimme New Bamboo Centerissä, jossa tuli aikoinaan rampattua tiheäänkin. Nykyisin käyn siellä muutaman kerran vuodessa ja olen viimeiset viisi vuotta varmaan aina syönyt Satay-tofun, koska rakastan maapähkinän ja ananaksen makuista satay-kastiketta. Eilen kuitenkin päätettiin ottaa Kung Po -tofu ja friteerattu tofu -annokset ja jakaa ne. Nuo alla olevat kasvispihvin näköiset kiekot ovat siis uppopaistettua tofua. Jos tykkää tämäntyyppisestä ruoasta, niin suosittelen Bamboo Centeriä lämpimästi ihan jo hauskan persoonallisen palvelunsa vuoksi. Ravintolassa ei myydä lainkaan alkoholia, sillä liikehuoneiston omistaa muistaakseni joku raittiusseura. Hinnat ovat helsinkiläisittäin kohtuulliset, eli allaolevat annokset olivat alle 10 euroa kumpainenkin. Todella hyvää, mutta taidan seuraavalla kerralla kuitenkin tilata vakkariannokseni.