maanantai 23. joulukuuta 2013

Keholle ja mielelle jouluhuolto

Kävin taas tänä aamuna hierojalla ja seuraava aika on varattu viikon päähän maanantaille. Nyt en aio tehdä sitä virhettä, että ryykäisin heti huomenna salille treenaamaan selkää/hauista. Nautin hieronnasta kyllä aivan suunnattomasti. Niin kipeitä kohtia löytyi joka puolelta, mutta ihan tosi iso apu ja helpotus tästäkin kerrasta taas oli. Enkä ollut lainkaan niin pahassa kunnossa kuin viime keskiviikkona sinne mennessäni. Olen nyt rullaillut kroppaa eri puolilta ja venytellyt varsinkin rintalihaksia. Tällä hetkellä on ainakin sellainen paatoksellinen olo, että tämä kroppa on saatava nyt elastisemmaksi ja vetreämmäksi. En aio olla alle nelikymppisenä kumaraselkäinen ja olkapäistä kiero toimistotyöläinen, joka kärsii kaikenlaisista ongelmista, kun ei ole venytellyt ja huoltanut kroppaansa tarpeeksi.

Salitreeni on huomenna kyllä ohjelmassa, mutta jalkapäivä. Viime viikolla hieronta oli iltapäivällä 16-17 ja seuraavana aamuna olin salilla. Nyt hieronnasta ehtii kulua vuorokausi ja treenin pääpainopiste on alakropassa. Ajattelin kyllä ottaa huomiselle myös maastavetoharkat pitkästä aikaa, sillä edellinen kerta taisi olla alkukuussa. Nyt on kyynärvarretkin paremmassa hapessa, kun keksin niitä rullailla piikkipalloilla. Ongelmahan on osittain tuolla ylempänä tiukoissa rintalihaksissa ja olkapäissä. Hieroja availi tänään tehokkaasti etuolkapäitä ja hyvänen aika, miten tiukassa tuo hauislihakin oli.

Rintalihaksia hierottaessa tulee aina mieleen nainen, joka kävi kotona hieromassa edesmennyttä koiraani sen viimeiset 2-3 elinvuotta. Ilja-sakemannimix nautti hieromisesta ja lähestulkoon aina nukahtikin, kun sitä hierottiin. Se kuorsasi kevyesti ja hieroja veivasi sen selkälihaksia, lapoja ja takajalkojen isoja reisi- ja pakaralihaksia. Sain siitä itsekin niin hyvän mielen, kun näin, kuinka koira otti hieronnan niin hyvin vastaan. Jokaisen hieronnan jälkeen se oli vetreä, iloinen ja niin täynnä virtaa kuin vanha iso koira nyt vain voi olla. Juttelimme hierojan kanssa niitä näitä ja kerran hän kertoi, että pienin hänen asiakkaansa oli ollut chihuahua, ja että sitä hierottaessa oli kuulemma ollut hieman hölmö olo, kun koira oli ollut niin mini, joten sen suurimmat lihaksetkin olivat tyyliin aikuisen ihmisen etusormen kokoiset. Niinpä kun makaan itse siinä hierottavana, hieroja on kuitenkin aika isokokoinen mies ja itse taas olen tällainen pikkuisemman puoleinen, niin tulee aina mieleen, että näinköhän hänellä on hölmö olo, kun hieroo noita pieniä rintalihaksia (pectoralis minor), jotka ovat suurinpiirtein hänen etusormensa kokoiset..

Hieronta näin joulun alle on kyllä mahtava tapa rentoutua täysin ja hiljentyä joulun viettoon. Tästä voisi ottaa kyllä perinteen. Vietämme mieheni kanssa joulua kaksin, kuten yleensäkin. Lauantaina kyläilin veljen luona, ja siellä oli myös koko muu perheeni. Aiempina vuosina olemme tavanneet aattona päivällä ja matkanneet sitten omiin koteihimme illaksi. Eilen vierailtiin Kouvolan seudulle miehen vanhempia tapaamaan. Siinäpä ne joulun velvollisuudet sitten ovatkin. Lahjoja emme vaihda; miehen vanhemmat antoivat jotakin pientä ja yhdeltä ystävältäni sain myös pienen paketin. Itse ostin myös hänelle ja muutamille lähipiirin lapsille.

Meillä jouluruoat vaihtelevat vähän vuodesta toiseen. Perinteisestä suomalaisesta joulupöydästä en saa irti juuri mitään; en pidä laatikoista, piparit ja tortut ovat turhia, kasvissyöjänä en syö kinkkua tai kalaa, rosolli on vähän tylsää jne. Mutta karjalanpiirakat! Niitä teemme yhdessä joka joulu (ja joskus kesälläkin, jos innostutaan). Riisipuuron keitämme kauramaitoon ja yleensä minä pyörittelen piirakkapohjat ja mies täyttää ne. Sitten kun niitä on tarpeeksi paistettavaksi, mies siirtyy paistamishommiin ja dippailee piirakat rasvasulaan ja minä jatkan täyttämisellä ja rypyttämisellä. Muutama tunti tuossa yleensä vierähtää ja lopputulos on kaiken vaivan ja ajan arvoista. Nam!
raakana
Uuniin menossa
 
karjalanpiirakat
Valmista tuli
Tänä vuonna jouluksi tehdään tofu-pähkinämureke, jota tehtiin ensimmäisen kerran joskus melkein 10 vuotta sitten. Sitten se jäi pois, mutta teki nyt paluun joulupöytään, kun en oikein tuosta seitankinkusta nyt innostu. Sen kanssa syödään peruna-persiljasosetta ja punakaali-ananassalaattia. Pyöräytän tässä myös Sacher-kakun, jotta varmistan huolellisesti riittävän energiansaannin!

Hiljentyminen joulunviettoon ei tarkoita minulla sitä, että treenit jäisivät tauolle tai välttämättä edes kevyemmäksi. Treeni vie kuitenkin päivästä sen 1-2 tuntia, joten siinä ehtii möllötellä köllötellä ihan ylenpalttisesti, kun ei tarvitse käydä töissä, eikä ole mitään välttämätöntä menoa minnekään. Se on minulle sitä rauhoittumista, että ollaan vaan kotosalla ja koko kaupunki on muutenkin puolityhjillään ja hiljainen. Ulos tulee joka tapauksessa lähdettyä koirien kanssa, ja treenit sujuvat tuossa kodin lähettyvillä kuntosalilla, joka on joulupäivän suljettu, mutta muuten joka päivä jollain tavalla auki. Yksi kivoimmista joulumuistoistani onkin vuodelta 2005, kun molemmat vanhat koirat vielä elivät, ja lähdin niiden kanssa joulupäivän aamulla aikaisin lenkille. Lunta oli aivan polviin saakka, eikä tietysti mitkään aura-autot olleet vielä liikkeellä, ainakaan tuolla kevyen liikenteen väylillä ja lenkkipoluilla. Koirat aurasivat lunta ja puskivat eteenpäin kinoksissa ja ketään muuta ihmistä ei näkynyt missään koko tunnin lenkin aikana.
pojat2
Rakkaat edesmenneet muffet
Viime vuonna kävin jouluaattona juoksemassa parin tunnin lenkin, mutta tänä vuonna tosiaan tarkoitus on tehdä rankempi salitreeni mavetteluineen kaikkineen. Luonnostelin tässä myös muuten treeniohjelmaa joulunpyhien ajaksi:

ma 23.12. eli tänään: lepo
ti 24.12. jalat + vatsat
ke 25.12. lepo
to 26.12. olkapäät + ojentaja
pe 27.12. intervalli kuntopyörällä
la 28.12. selkä + hauis
su 29.12. jalat + vatsat
ma 30.12. olkapäät + ojentaja
ti 31.12. juoksulenkki
ke 1.1. lepo

Kävin lauantaina tekemässä olkapää+ojentaja -treenin. Treeni alkoi dippimaksimeilla; 10, 10 ja 8 meni ilman lisäpainovyötä. En ole edelleenkään saanut hankituksi lisäpainovyötä enkä osaa käyttää sitä salilla olevaa. Pitää joskus pyytää jotain näyttämään, mutta nyt kun nuo lukemat ilman lisäpainovyötä ovat vielä noinkin pienet, niin tässä pärjätään vielä tovi. Dippihän on siitä mahtava liike, että siinä ottaa hyvin osumaa myös etuolkapäät ja rintalihakset. Ajattelin jatkossa vaihdella tuota ojentaja-olkapää -treeniä siten, että alkuun on vuorokertoina joko dippi tai penkkipunnerrus.


Dipin jälkeen tein pystysoutua ja -punnerrusta vuorosarjana, ranskalaista punnerrusta käsipainoilla makuuasennossa, face pullia takaolkapäille, ojentajarutistusta taljassa ja vipunostoja eteen+sivulle seisten sekä lopuksi vielä hapottavat viparisarjat kylkimakuulla.

Olen tänä vuonna tehnyt enimmäkseen 1- ja 2-jakoisella ohjelmalla. Loppukeväästä vaihdettiin kolmijakoiseen, mutta siinä selkä ja rinta tehtiin samana päivänä, ja sitten erikseen kädet + olkapäät. Tämä nykyinen jaottelu tuntuu mieluisammalta; tosin en tiedä, kuinka paljon siitä on pelkästään vaihtelun tuomaa mielekkyyttä. Ajattelin nyt mennä tällä jaolla seuraavat 10-12 viikkoa. Tiedän jo nyt, että kaikille viikoille en ehdi tekemään kuutta salitreeniä (kahta treenikertaa per lihasryhmä), mutta teen sen, minkä ehdin. Keväällä kolmijakoista tehdessä viikossa oli neljä tai viisi salitreeniä siten, että yksi lihasryhmä tuli treenatuksi aina viiden päivän välein. Jos oli jalkapäivä maanantaina, niin seuraavan kerran jalat treenattiin lauantaina. Se oli ihan toimiva kierto.

Varsinaisesta saliohjelmasta sen verran, että mavea aion jatkossa(kin) tehdä 2-4 kertaa kuussa, askelkyykkykävely saattaa joinain jalkapäivinä vaihtua prässiin, ja jotkut jalkapäivät aion keskittää ihan kunnolla takareisiin. Mutta jotta pysyn kärryllä kehityksestäni, niin tietyt perusliikkeet pysyvät pitkällä aikavälillä kuitenkin mukana, vaikka silloin tällöin yksittäiseltä päivältä vaihtuvatkin toiseen. Aion nyt kuitenkin luonnostella itselleni rungon tosiaan tälle koko ajanjaksolle, koska se vähentää sitten häsläystä ja tuo koko hommaan kaivattua ryhtiä. Nyt joulun aikaan on kiva suunnitella kaikenlaista, kun on kunnolla aikaa ajatella, pyöritellä ja pohtia asioita.

Hyvää Joulun aikaa kaikille!

edit: kuvat jäivät matkasta..

2 kommenttia:

  1. Kauheasti tuli taas juttuja mieleen tätä tekstiä lukiessani. Meilläkin koirat nauttii hieronnasta valtavasti, paitsi jos sattuvat olemaan erityisen jumissa. Mut pääsääntöisesti pötköttelevät pöydällä tyytyväisenä silmät kiinni. :)

    Käytkö jossain Tikkurilan suunnilla hieronnassa? Mua harmittaa, kun tulee töiden ja hierojan aikataulujen takia taas ihan liian pitkä tauko hieronnoille. Koivet vaatisivat nyt tiheämmin käsittelyjä. Olis ollut hienoa aloittaa joulu hieronnalla!

    Ja voih, karjalanpiirakoita! Mä tunnustan, etten ole koskaan tehnyt sellaisia itse.. Pitäis ehkä joskus ryhdistäytyä asian suhteen!

    Me käytiin aina talliaikoina jouluaattoaamuna maastoratsastuslenkillä. Siitä oli mukava aloittaa joulunvietto!

    Mukavaa ja lämmintä joulua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, niin kun sulla on niin pieniä koiria, että ne on pöydällä. Hih, nyt mulle tuli mieleen sellainen sheltti pötköttelemässä hierontapöydällä kuono sieltä naamarenkaan läpi sojottamassa :D. Mun koira oli niin iso ja kun hieroja tuli kotiin, niin siinä koiran omalla patjalla lattiatasossa sitä hierottiin.

      Käyn Tikkurilassa Hierontaote-nimisessä paikassa, joka on ihan tässä kodin lähellä. Siellä on kolme hierojaa, joista Petteri on se, jolla on mun mielestä parhaat otteet. Tsemppiä, tuo hierojalle pääsemisen odottaminen on inhottavaa!

      Itsetehdyt karjalanpiirakat ovat kyllä sellainen herkku, että huh. En varmaan yksin olisi niitä koskaan tullut tehneeksikään, mutta seurassa ne menee joutuisasti.

      Kylläpäs jouluinen maastoratsastuslenkki kuulostaa idylliseltä :). Mun täytyy kyllä tunnustaa, etten ole _koskaan_ ratsastanut :D (enkä edes koskenut hevoseen..).

      Ihanaa Joulua!

      Poista