36 on uusi 25 (tai sitten vain vanha ja raihnainen)

Vuodet vierivät ja ikää tulee lisää. Valokuvista huomaan vanhentuneeni, mutta peilistä muka en. Mies yritti lohduttaa: "Et näytä päivääkään yli 34-vuotiaalta. Jos laitat vaan vähän hiuksia tuohon otsalle..". Olen tässä vuoden sisällä joutunut rekrytoimaan muutamaan otteeseen ja se on huvittavaa, kun kysyn haastateltavalta, että haluaako tämä kysyä minulta jotakin, niin monet yrittävät jotenkin kautta rantain udella ikääni. "Niin siis milloin sä olet itse aloittanut täällä..?" Ulkoinen habitukseni ei ehkä aina ihan vastaa ihmisten ennakkoon luomia mielikuvia, jotka he ovat muodostaneet nimen ja aseman perusteella. Yksi vanhempi tiimiläinen myönsikin myöhemmin, että oli hämmästynyt, että "millainen pikkutyttö häntä tuli ala-aulasta noutamaan" :D.

No joo, kyllä se ikä alkaa varmasti vähitellen näkyä, mutta en siitä erityisesti kriiseile. Hämmästelen vain, mihin aika on mennyt. Laskeskelen, kuinka "2007 syntyneet menevät tänä vuonna kouluun!!" tai "1995 syntyneet menevät armeijaan!!" Ja olen järkyttynyt, kun itse en ole muka vanhentunut ollenkaan, mutta aika vain kuluu. Voisin vaikka vannoa, että samana päivänä, kun täytin 30 vuotta, näin otsassani ensimmäiset merkit ns. sibelius-rypyistä, "elevens", kuten englantia puhuvat sanovat. Minulla ei tosin ollut koskaan ykkösiä, oli samantien 11. Silloin olin hetken aikaa (ehkä tunnin tai kaksi) ärtynyt siitä, että kasvoissani voi olla yhtä aikaa sekä finnejä että ryppyjä. Mutta sitten, well shit. Ei tälle mitään voi.

Toivottavasti kuitenkin pikkuisen järkeä on tullut iän myötä tähän päähän? Tai sitten sekoitan sen vain kokemuksen mukanaan tuomaan varovaisuuteen.

Vain kyynisille

Nyt kun olen ollut ranteen vuoksi toipilaana, olen malttanut pysyä salitreeneistä pois. Juoksumattoa kävin eilen aamulla hakkaamassa, kun pakkaset viimein saapuivat tännekin, eikä minulla ole oikein kunnollisia talvijuoksuvarusteita. Sain jopa aikaiseksi myös venytellä lonkankoukistajat ja pakarat huolellisesti eilisiltana. Etenkin oikea puoli tuntuu olevan herkkä jumittumaan ja aikaisemmassa elämässäni on ollut vaiheita, että olen kesken tavallisen kävelylenkin joutunut venyttämään sitä, kun se on vaikuttanut jopa tavalliseen askeltamiseen lyhentävästi ja jäykistävästi.

Käsi on päivä päivältä parempi. Rannetukea pidän öisin ja työpäivän ajan, mutta en näin kotona ollessa enää eilisestä lähtien ole pitänyt. Tänään kävin rehuautolla hakemassa koirille ruokaa pulkan kanssa. Luntahan täällä on ruhtinaalliset puolitoista senttimetriä ja kulkuväylät hiekoitettu. Matkaa rehuauton pysähdyspaikalle on alle kilometri, mutta siihen osuu kaksi tunnelia, joissa ei tietty ollut lunta yhtään. Näytin varmasti aivan kaikkien tuntemalta kylän vajakilta, kun takaisin tullessani puuskutin pulkkaa vetäen ne tunnelitkin (kun kyydissä oli 25 kilon edestä koiranruokaa; jauhelihaa ja kuivamuonaa). Juuri sellainen vähälahjainen mölisijä MINÄ JA MUN PULKKAA! Täytyy toivoa, että ranne ei tuosta nyt suuttuisi.. Hieman takapakkia se saattoi ottaa.

Syntymäpäivää en sen kummemmin vietä. Sisko kävi kylässä antamassa koiralle nivelrikkoon pistoksen ja siinä samalla sitten juotiin kupposet teetä. Mieheltä sain hierontalahjakortin lisäksi lahjaksi uuden akun puhelimeeni, mikä oli ihan huippua! Ei tarvitse enää edes joka päivä ladata tuota puhelinta, pahimmillaan latasin vanhaa akkua kahdesti päivässä.

No, mutta kunnon treenibloggarin tavoin voisin tietysti avata tätä päivää vähän tarkemmin..:

"Ihanaa! Syntymäpäiväni kunniaksi nautin tänään vieraiden kanssa Speltti-näkkileipää, jota olin säästellyt I Love Me -messuista lähtien, sekä japanilaista vihreää Tsugaru Green -teetä. Spelttinäkkärin kanssa oli itse tekemäämme cashew-levitettä ja lahjaksi sain ihania raakaruokapatukoita. Mies paistoi vaalealla soijarouheella terästettyjä pieniä porkkanalettuja, ja söin niitä peräti kaksi. Melkein halkesin, kun olin niin täynnä! Huomenna taidan juosta tavallisen kympin lenkkini sijaan kaksikymmentä :). Kirpakka pakkanen ei haittaa, se herättää mukavasti aamuviideltä <3! Juhlan kunniaksi taidan tosin tänä iltana tehdä vain puolikkaan kuntopiirin kokonaisen sijaan, tuhma minä!"

No okei. Kieli poskessa, mutta totta toinen puoli.. Tai kolme neljäsosaa.

Näille on käyttöä!

En ole mitenkään lahjojen perään, mutta onhan se mukavaa saada jotakin käyttökelpoista, hyödyllistä ja sellaista, mistä oikeasti tosi paljon tykkää.

Tämän viikon treenit siis toistaiseksi eilinen 45 minuutin intervallitreeni juoksumatolla. Suunnitelmia ei ole loppuviikolle, fiiliksen mukaan mennään, kuten edellisessä postauksessa tuumailinkin. Töissä tapahtui myös nopeita käänteitä, joten työkuviotkin sotkevat tällä viikolla vähän normaaleja treeniaikatauluja (aamuja).