Kärttyinen ja kireä bitch

Uuden vuoden aattona olin kotona, niin kuin olen ollut viimeiset 17 vuotta, koirien vuoksi ja muutenkin. Jos jaksaisin, olisin fanaattisempi rakettien ja räjähteiden vastustaja, mutta nyt tyydyn vain murisemaan itsekseni ja vähän tässä blogissakin. Ilotulitteet ovat karsea ekokatastrofi jo valmistusvaiheessa sekä täällä jätteen määrän vuoksi. Lisäksi siitä tietysti aiheutuu stressiä kotieläimille, luonnon eläimille sekä joillekin muistisairaille vanhuksille, jotka uskovat sodan syttyneen. Viime vuosilta muistan useammankin tämäntyyppisen uutisen, ja jotenkin mielikuvat noista Aasian maiden tehtaiden työoloista eivät vaikuta siltä, että sitä toimintaa haluaisin millään tavalla muutenkaan tukea.

Näistä koirista toinen pelkää niin, että kirjaimellisesti sen hampaat kalisevat. Soitettiin musiikkia kovalla, ja sen ansiosta se pystyy olemaan suhteellisen rauhallisena. Mutta ei toivoakaan, että voisi käyttää ulkona tarpeillaan. Vielä uuden vuoden päivänä mentiin juoksulenkille illalla, ja satunnainen kaukaa kuuluva pauke sai koiran sen verran vauhkoksi, että juoksin 10 kilsan lenkin nopeammin kuin koskaan pk-sykkeillä. Eipä tarvinnut juuri itse muuta tehdä kuin jarrutella. Vanhempi koirista on ihan ok, ei oikeastaan välitä, kunhan vain ollaan kotosalla ja musiikki soi. Ystävillä ja työkavereilla on koiria, jotka tarvitsevat maksimiannostuksen rauhoittavia lääkkeitä, musiikin kovalle ja silti ne ovat kauhuissaan.

Kissat eivät tänä vuonna pelänneet: viime uutena vuotena punainen kolli oli peloissaan sängyn alla, mutta tänä vuonna ehkä pauke oli sen verran kaukaisempaa, ettei se häiriintynyt. Kyllä nekin kuulostelivat jotain yksittäisiä kovempia laukauksia, mutta selvää pelkoa eivät osoittaneet, vaan söivät illan aikana ja hengailivat kanssamme normaalisti.

Seuraava aamu olikin lenkkireiteillä lohduton näky. Jostain syystä uutena vuotena roskaaminen on ihan ok. Normaalistihan kukaan valopää ei kanna kassillista jätteitä mukana ja levittele niitä pitkin teitä ja nurmikoita, mutta vuodenvaihde on ilmeisen hyvä syy olla idiootti. Olen jo vuosia ottanut tavakseni keräillä noita roskia matkan varrelta ja tiputella niitä roskiksiin. Tänne on myös hyvin järjestetty jätesäkkejä lampputolppiin, joten siivoaminen on kyllä tehty helpoksi. Mutta silti välillä nousee ärsyyntyminen siitä, että paukuttelevat dorkat eivät itse korjaa jälkiään.

No, se siitä vuodenvaihteesta. Olen kai tällä hetkellä hieman tavallista ärtyneempi, kun palasin torstaina töihin, ja menin saman tien aivan jumiin. Tällä hetkellä oikea lonkankoukistaja on älyttömän kireä ja vasen hartia kirraa niin, että päätä särkee. Lisäksi onnistuin ilmeisesti joogatessani vääntämään oikean ranteeni niin kestämättömään solmuun, että nyt siellä on joku niveltulehdus. Nice.

Kävin tänään ostamassa MSM-jauhetta, jota syötin edesmenneelle koiralle aikoinaan, kun sen nivelet olivat kipeät, ja siitä oli selvästi apua. Se pärjäsi pitkään ilman kipulääkkeitä ja pelkällä MSM-jauheella. Usko tuon toimivuuteen on siis kova!

Mutta tällä viikolla treenit ovat jääneet vähiin. Koko joulun ajaksi tekemäni suunnitelma piti hienosti lukuunottamatta hieronnan aiheuttamia poikkeuksia. Heti kun arki alkoi, treenimotivaatio lopahti. En mennyt edes tänään, vaan lähdin kaupungille shoppailemaan ja nythän sali onkin jo kiinni. Nuo salin huonot aukioloajat ottavat päähän myös ja kävinkin eilen nopsasti illalla tsekkaamassa tuon EasyFitin, joka on auki 5-23. Siellä oli 19.30 aikaan tupa täynnä treenaajia ja tiloja esitellyt poika sanoikin tammikuun ryntäyksen olevan täysillä päällä. Mutta uskon silti, että aamulla 5-6 aikaan siellä saisi treenata aika rauhassa. Heikommin varusteltu se on, ja paljon oli laitteita, joita käytetään muistikortin avulla. Onneksi sentään vapaita painojakin löytyi, kuten myös kyykky- ja penkkipaikka, ja kyllä siellä siis ihan treenin saisi tehtyä.

Tänään kaupungilla käydessäni haaveilinkin, että olisi jotain "instant"-hierontapisteitä, joihin voisi vain kävellä sisään ja ostaa vartin niskahartiahieronnan siinä shoppailun lomassa. Onneksi ensi viikolla on hierontaa luvassa.

Erityisiä tammikuun "herkuton, sokeriton, kaloriton jne"-päätöksiä en tehnyt. Uutena vuonna napostelin kunnon terveysfasistin tavoin porkkanalohkoilla, kun mies oli tehnyt niin hyvää dippiä ja jääkaapissa on muutaman kilon porkkanapussi viemässä tilaa. Se jäi kyllä päälle, ja olen nyt joka päivä pilkkonut itselleni kulhollisen porkkanoita dipattavaksi. Tuollaisina suikaleina ne hujahtavat niin, että tuntuvat loppuvan kesken.

Toivottavasti lukijoilla vuosi on alkanut mukavammissa merkeissä. Ensi viikolla sitten treeneistä taas postausta..