Ei kai olisi pitänyt mennä lukemaan netistä muiden kokemuksia tästä samasta vaivasta. Nyt olen ihan varma, että tämä ranne ei parane koskaan. Alkuviikosta ajattelin vielä, että se on vain venähdys ja ottaa aikansa. Muutama vuosi sitten selkälihaksen venähdys kesti toipua kuutisen viikkoa. Ja se oli kuitenkin selkä, sitä ei sillä tavalla rasita päivittäin kuin kättä. Jos tietäisin, että kuusi viikkoa tämä vielä ottaa ja sitten se on terve, laittaisin käden pakkolepoon johonkin kantositeeseen. Mutta nyt näen vain mustan tulevaisuuden ja mieli on synkkä.
Nyt olen kaiken lukemani perusteella päätellyt, että tämä saattaisi olla De Quervainin tauti, peukalon pitkän loitontajan ja lyhyen ojentajan ahtauttava jännetuppitulehdus. Luin kauhukokemuksen Suomi24-sivulta; joku mies oli kärsinyt vaivasta pari vuotta, ja ranne oli leikattukin, mutta ilmeisesti oli mennyt vain pahemmaksi. Tällä hetkellä kivut ovat lievät, mutta pahenevat heti, kun teen jotain. Eilen nostelin vain muutaman kerran pientä sisarenpoikaani; mitä tuollainen 1,5-vuotias nyt painaa, ei paljon. Ja joka kerta vihlaisi ikävästi ja illalla käsi oli kipeä. Olen nyt hautonut sitä lämpimällä pyyhkeellä ja se auttaa katkaisemaan kivulta pahimman terän. En tarvitse särkylääkkeitä, mutta en voi oikein mitään tällä kädellä tehdä tai se kipeytyy. Odotan, että tulisi 7.2., pääsen fysioterapeutille ja hän sanoisi, että kyllä tämä saadaan kuntoon!
Tällä hetkellä on niin kurja olo, etten voi lukea mitään blogejakaan; turhaa itsensä kiduttamista katsoa kun muut treenaavat ja kehittyvät. Olo niitä lukiessa on kuin Pallokentällä -runon pojalla. Olkoonkin dramaattista, mutta silti.
Itku.
Voi itku. :( Mä pidän sulle hirveästi peukkuja, että se fysio tosiaan sanoo, että kyllä se kuntoon saadaan!
VastaaPoistaKiitos! Nyt on jo mieli vähän parempi, kun sain jonkun treenin tänään tehtyä. Pakko uskoa siihen, että tämä on vain vaihe.
PoistaMä niin tiedän, miltä susta tuntuu. Arvaa monta kertaa olen googlaillut näitä takareisitarinoita.. Just yhden triathlonistin blogista luin, kuinka hän oli päätynyt leikkaukseen, kun jalka ei osoita mitään paranemisen merkkejä 7kk:n kipuilun jälkeen. Yleensäkin tästä vaivasta on monet kärsineet jopa vuosia. Joskus kannattaa ehkä jättää ne googlailut vähemmälle.. Se tulevaisuudesta murehtiminen kun ei oikeastaan auta yhtään mitään.
VastaaPoistaTsemppiä ja voimia hurjasti!
Joo, jos joku tietää, niin sinä juuri varmasti. Tieto lisää tuskaa kyllä aivan kirjaimellisesti tässä tapauksessa. Eihän sitä tarkoituksella hae mitään epäonnistumistarinoita, vaan nimenomaan päinvastoin: apua ja keinoja, joita ei ole vielä kokeillut. Ja sitten tukka pystyssä jää lukemaan jonkun painajaiskertomusta.
PoistaKiitos kun muistutit, että tulevaisuudesta murehtiminen ei auta. Yksinkertaista, mutta niin se on. Ja välillä ihan hävettää tämä oma murheeni, kun tuntuu, että urheilijoilla on "oikeitakin" vammoja; leikkauksia ja pitkiä toipumisaikoja vaativia murheita jne. Ja minä kitisen ranteestani, joka on ollut kuukauden verran kipeä. Mrr.
Kiitos, samoin sulle!