torstai 29. toukokuuta 2014

Tukholmaan ja takaisin

Olen onnistunut saamaan tuon oikean piriformikseni ja lonkankoukistajan niin kiukkuiseksi, että kipu säteilee takareiteen, ja koko kävely on jäykkää ja hieman kipeää. Tuo on kyllä yksi ikuinen riesa, joka aina välillä pääsee vähän liian pahaksi. Se oli jo viikonloppuna vähän ärtynyt Tukholman reissulla. Liikaa juoksua ja kävelyä, liian vähän venyttelyä ja rullailua: tämä on oma arvioni vaivan syistä (ja taustalla vaikuttanevat myös ne pari välilevynpullistumaa 2011-2012).  Tuossa jokunen viikko sitten alkoi juoksulenkillä oma heikentynyt juoksukunto ärsyttää, ja olen nyt toukokuun aikana käynyt seitsemän kertaa juoksemassa. Viimeksi eilen aamulla tein intervallitreenin, siitä lisää postauksen lopussa. Olisi pitänyt olla fiksumpi ja jättää lenkki väliin, koska eilisen työpäivän aikana istuessa koko raaja sitten tosiaan alkoi vähitellen mennä yhä enemmän jumiin.

Sunnuntaina kävin Tukholmassa juoksemassa. Heräsin sekä lauantai-aamuna laivalla että sunnuntaina Tukholmassa molempina aamuina tasan klo 4:25, ja mitä sitä sänkyyn jäisi pyörimään, kun ei yhtään nukuta. Sunnuntaiaamuna hämärässä hotellihuoneessa miehen vielä nukkuessa yritin selvittää kartalta hyvää juoksureittiä, ja kävi ilmi, että Södermalmin ympäri olisi kymmenen kilometriä; se olisi just passeli. Edellinen päivä oltiin kierrelty helteistä Tukholmaa ympäri, ja sunnuntaista näytti tulevan yhtä lämmin, niin tuohon aikaan aamusta olisi vielä ihan hyvät olosuhteet juosta. Viiden aikaan starttasin ja otin myös kännykän mukaan kuvien ottamista varten, ja laitoin MyTracksin mittaamaan matkaa (ja näyttämään karttaa siltä varalta, että eksyn :D). Pari kertaa tulikin tarkistettua, että olenhan nyt menossa oikeaan suuntaan, vaikka periaatteessa piti vain mennä rantaa pitkin koko ajan.

🎶 On taas kevät, kuljen Södermalmin rantaa.. 🎶
Lenkille lähtiessäni oli vielä auringonnousu kesken ja hieman sellaista aamuhämärää. Kohtasin lenkin aikana rantojen varrella muutamia juhlimasta palaavia porukoita, laskuhumalassa he siellä rannoilla jatkoivat vielä illanviettoaan. Yksi seurue istui puvut päällä laulamassa, toisessa porukassa riideltiin ja rakastettiin yhtä aikaa, kolmannesta seurueesta yksi innostui kirittämään ja tsemppaamaan minua.. Mutta pääosin kaikki kohtaamani porukat (sitä yhtä riitaisaa pariskuntaa lukuunottamatta) tuntuivat olevan hyväntuulisia ja hilpeitä.

Aamuhämärissä alkumatkaa
Fåfängan -näköalakahvilalla
Rusakot saivat vielä rauhassa pörräillä tuohon aikaan

Lenkistä tulikin lopulta hieman pidempi, kun käväisin korkealla sijaitsevan Fåfängan-kesäkahvilan pihassa räpsimässä pari kuvaa ja hölkkäilin sieltä puuportaita pitkin alas. Lisäksi tuosta hotellista oli pikkuisen matkaa rantaan ja takaisin, niin se kymppi olisi ylittynyt jo siinä. Kävin myös kokeilemassa leuanvetoja, kun reitin varrella oli parikin ulkokuntoilupaikkaa. Takaisin hotellille tultaessa aikaa oli mennyt 1,5 tuntia ja matkaa kertynyt 12 kilometriä. Mutta kuvia tuli räpsittyä kymmeniä. Aivan ihanat maastot oli juosta tuolla. Södermalm on muutenkin kivan oloinen paikka, rento ja sopivasti luontoa sekä kaupunkia. Siellä voisi olla kiva joskus asua pidempäänkin.

Aurinko alkoi jo paistaa lämpimämmin
Maisemat vaihtelivat pikkupoluista citynäkymiin
Tämmöiset uimamökit toivat mieleen Muumilaakson
Eriksbadetin maauimala
Ulkokuntosali


Treeniohjelma ulkosalille
Koko reissu oli ihana, kun oli niin aurinkoista ja lämmintä. Siskon kanssa päätettiin tehdä tästä perinteinen kevätmatka, olimme viime keväänäkin, mutta vain päiväseltään. Ensi vuodeksi katselin jo, että helatorstai osuu mukavasti toukokuun puoliväliin, niin voisi viettää pitkän viikonlopun tuolla. Toisaalta ollaan myös reissattu tuolla joulun aikaan, ja sekin on ollut ihanan tunnelmallista. Tukholma <3. Laivallakin oli yhdessä ravintolassa vegaaninen ruoka-annos, jonka söimme kaikki, ja ihan tyytyväisiä olimme.

Silja Symphonyn El Capitan-ravintolassa tofuannos, jossa mm. kesäkurpitsaa ja palmunsydäntä (siitä lisää vaikka täällä )

Yövyimme Clarion Hotel Stockholmissa, joka oli aivan Skanstullin metroaseman vieressä. Päädyin valitsemaan hotellin Kemikaalicocktailin kirjoituksen perusteella, ja vaikka yöpyminen oli melko hintava, se oli sen arvoista. Kerrankin hotelliaamiainen, josta vegaani sai koostettua itselleen ihanan kokonaisuuden. Oli erilaisia kasvimaitoja, soijajogurtteja kolmea eri makua, ihania terveellisiä leipiä ja siemensämpylöitä, hedelmiä vaikka mitä erilaisia ja erillinen teepöytä.. Tuonne menen kyllä uudestaankin. Kuntosalia en käynyt tsekkaamassa. Huoneet olivat tilavia ja sinne olisi voinut yhteen huoneeseen majoittua koko porukkamme (neljä aikuista, yksi taapero).

Reissussa räpsin kuvia ainoastaan kännykän kameralla, lähinnä eläimiä ja maisemia. Sekin on Tukholmassa aina niin kiva, kun koirat ovat niin luonteva osa kaupunkikuvaa. Yksikin onnellinen labradorinnoutaja pulahti puistossa suihkulähteeseen ja nautiskeli siellä niin, että melkein vierähti onnenkyynel sitä katsellessa. Ja linnut! Kiljuin mielessäni kuin pikkulapsi, kun näin joutsenpariskunnan, joista toinen purjehti poikaset perässään ja osa poikasista oli kiivennyt sen selkään siipien väliin lepohetkeä viettämään. Sillä hetkellä kyllä kadutti, ettei ollut parempaa kameraa matkassa.

🎶 Pienet hanhenpoikaset (kvak), paistatteli päivää.. 🎶
 
Selässä olevia joutsenenpoikasia ei pahemmin tästä kuvasta erota :D
(alaoikealla varpuset hiekkakylvyssä, toinen sisäinen AWW IIK)
SL-trafik hyödyntää doge-memeä :D


*** 


No, mutta nyt ollaan siis oltu kotosalla ja palattu arkeen. Tämän viikon treeneistä sen verran, että maanantainakin kävin juoksemassa. Sääennuste näytti vielä mukavan lämmintä ja aurinkoista maanantaille, joten päätin siirtää salitreenit seuraaville päiville, jotka näyttivät olevan ennusteen mukaan toistakymmentä astetta hyisempiä päiviä. 
Hrrh
Virhehän tuo lenkillelähtö oli, kun en ollut vielä palautunut siitä Tukholman lenkistä. Ei kai juoksukuntoa nosteta ravaamalla joka päivä. Tein kyllä tosi maltillisen vajaan 6 km:n lenkin, ja pidin sykkeet pk-alueella. Mutta tuolle rasittuneelle jalalle/pakaralle se ei tehnyt hyvää. Illalla venyttelin jonkun verran, mutta aika huolimattomasti ja pikaisesti. 


Tiistaina aloitin bfl (body for life) -ohjelmalla salitreenin tekemällä yläkroppaa. Kirjoitin treeniohjelman vihkoon, mutta olin salilla vasta kuuden jälkeen, jolloin siellä on jo muitakin treenaamassa ja jouduin vähän modaamaan paikan päällä, kun osa paikoista oli varattuna. Ohjelma alkaa penkillä, mutta vaihdoin selkään, kun joku oli varannut molemmat penkkipaikat itselleen. Tässä ohjelma, niin kuin sen sitten tein:

Alkuun kuntopyörällä 5 min + perinteinen alkuverkka
+ negatiiviset leuat x 5 (tämä ei kuulunut ohjelmaan, mutta halusin kokeilla. Ja kehitystä on tullut, jipii! Ensimmäinen meni puhtaasti ylös, loput sitten pompun kautta, mutta niissäkin jarruttelin hyvän aikaa alastullessa)

- pulldown 12/10/8/6/12 (40-50 kg)
- kulmasoutu tangolla 30 kg x 12

- penkkipunnerrus 12/10/8/6/12 (25-32½ kg)
- tästä jäi toinen liike, flyes, pois kokonaan

- pystypunnerrus käsipainoilla 12/10/6/6/12 (7-9 kg)
- viparit 12 (käsissä vaan 3 kilon painot, oli olkapäät jo aivan muussia :D)

- hauiskääntö käsipainoilla 12/10/8/5/12 (7-10 kg)
- vasarakääntö käsipainoilla 12 (ei enää noussut kuin vitoset)

- ranskalainen punnerrus käsipainoilla maaten 12/10/8/5/12
- dippi penkillä 12

Tosiaan painot nousevat aina joka sarjassa ja toistot laskevat. Toiseksi viimeisessä 12 toiston sarjassa palataan ensimmäisiin painoihin. Ja sitten aivan viimeisessä vaihdetaan liike, mutta tehdään vielä 12 toistoa samalle lihasryhmälle. Kaikissa sarjoissa en päässyt ihan tavoiteltavaan toistomäärään. Joissain jäi kutonen vitoseksi ja kasi kutoseksi.

Ojentajille olin merkinnyt ojentajarutistuksen taljassa ykkösliikkeeksi ja ranskiksen kakkosliikkeeksi. Mutta salin ainoa talja oli varattu, joten suunnitelma muuttui. Ja tuolla ei ole varsinaista dippitelinettä, niin tein sitten penkkiä vasten dippejä, ja se oli ihan riittävä tuossa vaiheessa, kun koko yläkroppa alkoi olla jo väsynyt.

Eilen keskiviikkona kävin sitten tekemässä intervallitreenin uudella tavalla. Jo alkulenkistä hölkätessäni pohjia kävi ilmi, että sykkeet pyrkivät nousemaan turhan korkealle, ja piti himmailla aika lailla. Olin tehny ennen lähtöä alkuverryttelyt (5 min) ja pikaiset venytykset, koska jo herätessä tuo takareiden ja pakaran alue tuntui kankealta ja tiukalta. Nyt tässä istuessakin pakaraa särkee niin, että se säteilee jalkaterään saakka. Mrr! (Rullailutauko). Reilun kymmenen minuutin jälkeen lähdin tekemään vetoja siten, että nostin intensiteettiä aina minuutin välein, ja aina neljä vetoa putkeen. Neljännessä minuutin mittaisessa vedossa mentiin sitten jo täysillä resonanssiäänet keuhkoissa. Mua aina huvittaa mielikuvat itsestäni tekemässä vetoja. Luulisin, että maksiminopeus on ihan korkeimmillaan jotain 20 km/h luokkaa? Täysillä mennään :D. Jonkun pikajuoksijan silmissä se näyttää varmaan siltä kuin juoksisin tervassa. Mutta noita neljän settejä tein kaiken kaikkiaan kolme ja sitten hölkkäilin takaisin kotiin.

Tänään oli tarkoitus tehdä jalkatreeni salilla tuolla bfl-ohjelmalla, mutta on pakko pitää tuo toinen raaja niin täyslevossa tänään kuin mahdollista. Mietin, että jos kävisin kokeilemassa salin infrapunasaunaa, se saattaisi tehdä tuolle pyrstölle ihan hyvää?

2 kommenttia:

  1. Olenpa iloinen tänne jotain kautta osuessani. Kiva Tukholman lenkki postaus!! Hyviä kuviakin ehdit lenkilläsi napsia. :)
    Tuo on todella kaunis lenkkeilyreitti, jonka kiersit. Varsinkin Hornstullin puoleinen osuus. Kuljen osaa siitä koulumatkakävelyilläni. :)
    Tämä oli niin mukavaa luettavaa, että taidanpa tutustua blogiisi paremminkin...
    Mukavaa kesää sinulle!
    //Ripsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, sinulla on ihana koulumatka! Samoin hyvää kesää :)!

      Poista