Aloittelevan (ja vähän kokeneemmankin) salikävijän kompastuskivet

Siitä alkaa olla kuusi vuotta, kun liityin paikallisen kuntosalin jäseneksi. Se oli silloin Finnbody-ketjua, ja nykyisin Elixian sali. En tiennyt ketjusalien toiminnasta mitään ja menin salille avoimien ovien päivänä, joiden luulin olevan oikeasti avoimet. Eli että voi mennä tutustumaan erilaisiin jumppiin ja saliin tuosta noin vain. No, jouduinkin esittelytilaisuuteen ja turhankin päällekäyvä jäsenyysmyyjä sai myytyä minulle vuoden sopimuksen. Vuoden päästä irtisanoin sen, mutta liityin uudelleen noin 4-5 kk:n kuluttua, kun tuli kesken talven ikävä juoksumattoa. Sain uuden jäsenyyden edullisemmin ja paremmilla ehdoilla, ja siirryin sitten vanhana asiakkaana Elixialle yrityskaupan myötä.

Vaikka aikaa on jo kulunut, muistan edelleen ne alkuaikojen epävarmat fiilikset, ja aina silloin tällöin näen salilla jonkun, joka on selvästi ensimmäisiä kertojaan salilla. Silloin tekee mieli aina jollain tapaa osoittaa tukea ja rohkaisua. Koska olen huono tekemään sitä livenä, teen sen näin bloggauksen muodossa.

Alla oleva listaus ei ole yleispätevä, eli kuvaavat aika pitkälti omia alkuaikojen fiiliksiäni. Mutta erilaisilla keskustelupalstoilla pyöriessäni ja salikammoisten kanssa jutellessani olen tullut siihen tulokseen, että näitä samoja asioita miettivät muutkin kuin meikäläinen vuonna 2007. Osa seikoista saattaa blokata salille menon kokonaan.

1) Luulet, että kaikki muut osaavat ja ovat kokeneita/nuorempia/urheilullisempia/parempia ihmisiä

No aika moni osaakin. Mutta jokaisella kuntosalilla on paljon niitä, jotka ovat käyneet salilla vuosia, eivätkä edelleenkään tajua harjoittelun perusperiaatteista yhtään mitään. Välillä mietin, miksi joku edes käy kuntosalilla. Joillekin on tehty saliohjelma 12 vuotta sitten, ja sillä samalla ohjelmallahan treenataan edelleen, painotkin ovat samat.

Omalla salillani käyvät ihmiset ovat aivan tavallisia kuntoilijoita. Hc-bodareita tai fitness-kissoja ei siellä juuri näy.

2) Luulet, että muut tuijottavat sinua

Joku joskus saattaa vilkaista tai pysähtyä katsomaan. Salilla on aika paljon peilejä, joten jos yrittäisi välttää katsomasta ketään, saisi tehdä jo vähän töitä. Itse keskityn enimmäkseen omaan treeniini. Sarjatauolla saatan joskus katsoa ihan mielenkiinnolla, jos joku tekee minulle ihan uutta/vierasta liikettä. Joskus joku treenaa eri tavalla kuin mitä itse olen oppinut, mutta heillä on varmaan siihen syynsä, enkä yleensä uhraa asialle sen enempää ajatuksia.

Olen kuullut, että jotkut ajattelevat salillakävijöiden jakautuvan osittain myös “tekstiilitreenaajiin”. Nykyisin tuota kuulee harvemmin, koska tekniset urheiluvaatteet alkavat olla joka halpahallin valikoimissa. Olen nähnyt salilla treenaajan farkuissakin. Mikään ei oikeastaan enää ihmetytä.

Salilla ollessa kannattaa keskittyä vain omaan suoritukseensa, jolloin ei oikeastaan jää aikaa murehtia, tuijottaako joku ja miksi mahdollisesti. Kyllä olen itsekin ujostellut ja nolostellut. Olen tehnyt liikkeitä aivan päin mäntyä, mutta kukaan ei ole tullut vierelle nauraa räkättämään.  Tai edes tirskunut kaukaa.

Viimeinen nolouden rippeeni karisi varmaankin eräänä kesäisenä aamuna joitain vuosia sitten, kun kävelin kuntosalin alakertaan ja ajattelin oikaista portaiden alta. Aurinko häikäisi isoista ikkunoista ja pamautin otsani portaikon alareunaan niin, että koko sali kumahti. Suusta pääsi niin voimakas manaus, että koko sali hiljeni katsomaan, mitä tapahtui. Istahdin hetkeksi näkemään tähtiä ja mietin, onko minusta treenaamaan. Hetken siinä tosiaan kokosin itseäni ja siirryin sitten lämmittelylaitteisiin tyynesti. Naama hehkui varmaan tulipunaisena, mutta treeniä en jättänyt väliin!

No niin. Nyt olet saanut itsesi psyykattua menemään salille ja uskot, että jokainen tekee siellä omaa juttuaan, etkä ole kenenkään silmätikkuna. Älä vain syyllisty sitten seuraaviin.

3) Jätät jonkun laitteen kokeilematta, koska sen säätäminen näyttää mutkikkaalta tai et tiedä, miten päin siinä istutaan

Opastusta kannattaa aina pyytää! Jos salilla on henkilökuntaa, se kuuluu heidän työhönsä. Ethän maksa salijäsenyydestä tai -käynnistä ja ota siitä täyttä hyötyä? Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Välillä sitä pohtii kysymään menemistä niin kauan, että siitä tulee tehtyä itsellensä jo elämää isompi asia. "Emmä nyt kehtaa, ja emmä nyt sit tee tolla". Voi kun olisin tajunnut paljon aikaisemmin pyytää itselleni perehdytyksen. Olisin saanut treenistä niin paljon enemmän irti. Eikä tarvitse edes pyytää mitään laajaa saliopastusta. Riittää, kun käy kysymässä, että "anteeksi, miten tuota laitetta käytetään?"

Katso myös seuraava kohta.

4) Et uskalla kysyä

Itse olen reippaasti kysynyt ihan kanssatreenajilta apua. Viimeksi tarvitsin apua 45 asteen jalkaprässin kanssa, kun en heti hokannut, miten lukitukset toimivat. Olin aina tehnyt sellaisella prässillä, jossa istutaan ja työnnetään eteenpäin. Kysäisin vieressä treenaavalta kaverilta, joka näytti siltä, että tietää, ja hän olikin todella ystävällinen ja neuvoi mukavasti.

Useimmiten ihmiset haluavat auttaa, se on oma kokemukseni. Toki joukkoon mahtuu niitäkin, jotka saattavat näyttää siltä, että ovat aivan liian kiireisiä auttaakseen. Tämänhän voi toki taklata kysymällä, ehtiikö toinen auttamaan. Jos joku huhkii supersarjoja hektisen oloisena, niin kannattaa ehkä kysäistä joltakin muulta.

5) Jätät alkulämmittelyn väliin

No, tämä ei ole vain amatöörimoka, vaan sitä tapahtuu kaikkialla, kaiken aikaa kokeneiden treenareidenkin keskuudessa. Kun ei ole ennenkään mitään sattunut, niin mitä väliä, right? Mutta etenkin treenaajien, joilla on pieniäkin fyysisiä vastoinkäymisiä tai haasteita, on ehdottoman kannattavaa lämmitellä ja verrytellä hyvin.

Olen täällä aiemminkin kirjoitellut ohimennen jäykästä rintarangastani, ja selkäpäivänä treeni ei varmasti menisi ollenkaan oikeaan osoitteeseen, jos en lämmittelisi rankaa. Aikoinaan harjoittelin leuanvetoja kylmiltään ja onnistuin reväyttämään selkälihakseni. Hemmetti, että oli kipeä monta viikkoa.

Tästä voisi saarnata vaikka kuinka, mutta tiedän, että tämä on niitä asioita, jotka suurin osa oppii vain kantapään kautta. Niinhän itsekin tein.

6) Jätät jonkun lihasryhmän kokonaan treenaamatta

Monet aloittelevat miehet varsinkin tuntuvat hylkivän jalkatreeniä. Penkataan vaan niin maan perkeleesti. Penaa penaa penaa! Lopputulos on pahimmillaan mallia lollipop, kun jalkojen lihakset ovat surkean pienet verrattuna yläkroppaan.

Kukapa jalkapäivää kovin rakastaisikaan, mutta onhan se nyt sulaa hölmöyttä jättää kehon suurimmat lihakset täysin vailla treeniä. Etenkin jos mielessä on rasvanpoltto ja se kuuluisa “kiinteytyminen”.

Rintalihasten treenausta laiminlyödään myös usein. Ensimmäisessä omassa yksijakoisessa saliohjelmassanikaan ei ollut yhtään rintalihasliikettä. Silloiselta ohjaajalta kysyin asiaa, niin hän vain totesi, että voithan vaikka punnertaa lopuksi. Boring! Arvaa, punnersinko ikinä.

Penkkipunnerrus on todella hyvä moninivelliike, jonka suoritustekniikka vain kannattaa opetella hyvin. Sen voi aloittaa vaikka käsipainoilla ja siirtyä vähitellen tangon kanssa punnertamaan. Penkatessa saavat kyytiä myös ojentajat ja hartiat. Mutta penkki ei tietenkään ole mikään yksi ainoa oikea tapa harjoittaa rintaa.

Vatsalihakset jäävät myös monilta treenaamatta. Tai sitten tusataan minuutin verran rutistuksia treenin päätteeksi velvollisuudentunnosta. Niiden vastapainoksi sitten onkin heitä, jotka tuntuvat kuvittelevan, että pelkkä päivittäinen 300 toistoa vatsarutistuksia on riittävä toimenpide kunnon siksarin hankkimiseksi.

Karkeasti yleistäen ongelmia alkaa helposti tulla, jos jättää jonkun lihasryhmän kokonaan treenaamatta. Etenkin, jos treenaa paljon kyseisen lihasryhmän vastalihaksia: treenataan esimerkiksi paljon selkää, muttei lainkaan rintaa. Tai toisinpäin. Tästä saattaa olla seurauksena lihasepätasapainoa, jonka seurauksena puolestaan kireyksiä, asentovirheitä ja kestokramppeja.

---

Mikäli saliharjoittelu kiinnostaa, niin käy tutustumassa paikallisiin saleihin rohkeasti! Pari vuotta sitten mietin salin vaihtoa, ja käväisin kysymässä toiselta lähistöltä olevalta salilta, voisinko vilkaista heidän tilansa. Sanoin ihan suoraan etsiväni itselleni uutta harjoittelupaikkaa. Ystävällinen tyttö vastaanotossa kehotti "ilman muuta" katsomaan ympärilleni. Aluksi ei välttämättä tiedä, mitä haluaa kuntosaliltaan, joten jos salilla on mahdollisuus ostaa kymmenen kerran kortteja tai kuukausikortteja, suosittelen niitä jäsenyyksien sijaan. Itselläni kävi kyllä tuuri siinä mielessä, että olen kasvanut kuntosalini mukana, ja vaikka ärsyttäviäkin muutoksia on tullut, olen oppinut hyväksymään ne ja soveltamaan omaan harjoitteluuni.

Jos et tiedä, mistä lähtisit liikkeelle treenaamisen kanssa; ahmit tietoa, mutta et oikein osaa sitä soveltaa käytäntöön, niin suosittelen lämpimästi jonkinlaisen omavalmentajan/personal trainerin puheille hankkiutumista. Tai vaikka et tietoa aktiivisesti etsisikään, mutta saliharjoittelu kiinnostaa, niin hyvä ja sinulle itsellesi omien tavoitteidesi mukaan laadittu ohjelma tekee treenaamisesta paljon mielekkäämpää. Toimiva vaihtoehto on usein myös aikuisopistojen ja kuntosalien omat treeniryhmät, joissa opetellaan saliharjoittelua ryhmässä.