Voimailutuumailuja

Eilen käytiin pt:n kanssa läpi kulunut kolmen kuukauden projekti ja mietittiin tulevaisuutta. Olen itse tosi tyytyväinen siihen, miten olen oppinut suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä tänä aikana, enkä enää sählää sitä sun tätä. Tiedän treeniohjelman tarkoituksen ja mihin sillä tähtään, paikkansa on lyhyillä ja pitkillä sarjoilla, voimaliikkeillä ja eristävillä liikkeillä jne. Hoidan tunnollisesti alkuverryttelyt ja palkkarit, koska uskon niiden merkitykseen.

Eilen vielä otettiin vähän loppumittauksia. Vaikka kalorit nostettiinkin energiatasapainoa tavoitellen, niin hieman oli rasvaprosentti vielä tullut alaspäin, eli kaikki lisäenergia on mennyt käytännössä katsoen lihaskasvuun. Mitat olivat pysyneet samoina, paitsi tuo alempi vyötärönmitta oli vielä hieman kutistunut. Nyt lisätään vielä jonkin verran hiilareita, ja ajattelinkin siihen tarkoitukseen kokeilla Heidin banaanipannaria, kun kaapissa seisoo lähes käyttämätön No Egg-paketti.

Aiemmin tosiaan olin toivonut, että lähdetään viemään treeniä siihen suuntaan, että saisin lisää lihasmassaa. Eilen kuitenkin vielä vähän palloteltiin näitä ajatuksia Timpan kanssa, ja kyllä se raaka voima on kuitenkin se, mikä kiinnostaa enemmän. Miten vahvaksi voi tällaisen vegaanirimpulan saada? Toki voiman kylkiäisenä tulee sitä kaivattua lihasmassaa, mutta pääpointti ei olekaan yrittää kehittää mahdollisimman symmetrisiä ja "oikean muotoisia" lihaksia, vaan saada nimenomaan vahvuutta kroppaan. Sitä ajatusta jalostettiin vielä vähän lisää; mitkä lihakset erityisesti kaipaavat vahvistusta (rinta, selkä, pakarat, takareidet) ja testattiin paria liikettä. Takakyykky oli tuttu entuudestaan, mutta oli hyvä katsoa sen tekniikka kohdilleen. Eilen 40 kiloa ja kolme kasin sarjaa tuntui jopa aavistuksen helpolta, mutta veikkaan, että kun menen tuohon kotisalille, niin fiilis on toinen. Ohjelmassa on kyykyn lisäksi myös perinteistä mavea, sumo-mave jää nyt pois (olen salaa iloinen).

Mutta sitten takareidet. Ohjelmaan tuli sitten takareisinostot, "glute ham raise". Ideana on mennä mahdollisimman hitaasti alas, ja kyllähän tuo tuntuikin aika muikealta takaosastossa. Vähän muistutti jopa kramppia, niin tiukasti tuntuma kohdistui takareisiin. Tuon hitaan alasmenon vuoksi liike täytyy tehdä jalat tuettuna, eli vaikka taljapenkillä niin, että nilkat ovat jalkatuen alla. Täytyy vähän katsella salilta erilaisia mahdollisuuksia suorittaa tuo. Kohta on takareiskat rautaa!

Uudessa ohjelmassa on aika paljon 5x5-meininkiä, ja minähän tykkään, kun ei tarvitse nitkutella viidentoista toiston sarjoja :). Kolme eri päivää on laadittu ja treenejä tulee kolmesti viikossa + pari aerobista päälle. Pääsee taas hölköttelemään ja tiukat intervallit unohdetaan nyt hetkeksi. Vauhtileikittelyä tuossakin on, mutta se on tällaiselle kaappihipille vain mukavaa.

Vielä ensi viikon treenaan tällä nykyisellä ohjelmalla, eli sille tulee kaiken kaikkiaan kahdeksan viikon elinikä, mikä on ihan passeli aika, jotta kehitystä pystyy seuraamaan ja siitä saa jotain irti. Maanantaina 8.7. starttaan sitten uudella voimaohjelmalla. Se ensimmäinen viikko on tarkoitus ottaa kevyehkösti ja hakea tuntumaa painoihin ja suoritustekniikkaan. Kuun puolivälissä treenataankin jo totisesti. Kevyt viikkokin on jo merkitty valmiiksi ohjelmaan, ei tarvitse miettiä sitäkään sitten kun palautuminen alkaa jo töksähdellä.

Kuntosalista

Tässä kesän saliruuhkia kiukutellessani ihmetellessäni ajattelin kertoa vähän kuntosalista/ -keskuksesta, jossa käyn, eli Tikkurilan Elixia. Ennen varsinaista saliesittelyä myönnän aina välillä haaveilevani kotikuntosalista. Toteuttaisin sen silmänräpäyksessä, jos meillä olisi ylimääräistä tilaa. Asumme kolmiossa, mutta yksi huone on "kirjasto"/työhuone, eli pakattu täyteen kirjoja ja miehen tietokoneita. Siellä viihtyvät myös kissamme; joko piilossa kirjahyllyssä kirjojen takana tai vaatekaapissa. Avoimempi köllöttelypaikka on aivan ikkunan edessä olevalla pöydällä, johon on asetettu houkuttelevasti isohko tyyny. Siitä paikasta on välillä ollut jopa pientä matsintynkää.

Toinen huoneista on makuuhuone ja olohuoneen valtaakin sitten levykokoelma sekä äänentoistolaitteet. Jos olisi yksi tai kaksi lisähuonetta olisi, niin toiseen hommaisin pianon ja toisesta tekisin kotisalin.

Tämä haave omasta yksityissalista pyöri taas päässäni eilen, kun illalla seitsemän aikaan lähdin tekemään rinta&selkä-treeniä. Elixia sijaitsee 3-4 minuutin kävelymatkan päässä kotoani, joten sinne kipittää huonommallakin säällä varsin helposti. Näin kesäaikaan illalla treenaaminenkaan ei näytä olevan aivan myrkkyä, tai sitten eiliseen virkeään olooni oli syynä juuri päättynyt loma. Salille kirjautuessani näytti lupaavan hiljaiselta ja olinkin toiveikas, että pääsen tekemään supersarjani kerrankin kunnolla. Mutta pah, niinpä vain lämmittelyt tehtyäni koko yläkerta alkoi pakkautua täyteen porukkaa ja se siitä rauhallisuudesta.

Tikkurilan Elixiassa on useita treenaustiloja erilaisilla välineillä varustettuna. Aloitan aina treenini yläkerrassa, jossa on melkoinen määrä erilaisia lämmittelylaitteita; juoksumattoja, crossareita, kuntopyöriä ja soutulaitteita. Näitä kaikkia on varmaan yhteensä kolmisenkymmentä. Niiden lisäksi tuossa yläkerran tilassa on taljat, käsipainoja, levypainoja, smith, kaksi kyykkypaikkaa, kaksi penkkipunnerruspaikkaa ja vinopenkkejä. Seinän takana on TRX-ryhmäliikuntatila, jossa on tunteja vain pari kertaa viikossa ja kaksi muuta ryhmäliikuntatilaa, joissa on myöskin lähes aina tilaa tehdä alkuverryttelyt. 

TRX-tila, jossa teen lämmittelyt ja vatsalihasliikkeitä matolla

Alakerrassa on kaksi salia ja kaksi ryhmäliikuntatilaa. Toisessa ryhmäliikuntatilassa on spinning-pyöriä ja toinen on sitten erilaisia jumppia varten. Se on todella avara tila, josta löytyy jumppapalloja, kahvakuulia, bodypumpissa käytettäviä tankoja ja levypainoja, steppilautoja ja mattoja. Tässä tilassa teen yleensä askelkyykkykävelyjä kahvakuulat kourassa ja satunnaisesti sählään jumppapallon kanssa.

Saleista toisessa on LifeFitnessin pakkalaitteet, joista itse käytän tällä hetkellä reidenojennus ja -koukistuslaitetta, vaakasoutulaitetta ja "ylätaljaa". Ylätaljan teen pakkalaitteessa siksi, että se on vaakasoutulaitteen vieressä, ja ohjelmassa on nämä kaksi superina. Muuten joutuisin ramppaamaan yläkerrasta alakertaan vaihtaakseni liikettä, ja siinäpä se superin idea sitten menisikin. Reidenkoukistuslaite on harmikseni sellainen, missä istutaan. Aiemmin, kun sali oli vielä Finnbody-ketjua, laitteessa oltiin vatsamakuulla, josta pidän enemmän.

Aurinkoisena päivänä välillä turhankin kuuma tila

Pakkalaitteita molemmin puolin seiniä

Toisessa alasalissa on toiminnalliseen harjoitteluun varattua tilaa ja välineitä sekä levypainolaitteita, joista käytän jalka- ja rintaprässiä. Siellä on myös dippi/leuanvetoteline ja selänojennus-penkkejä, joita tulee käytettyä.

Plussaa koko kuntokeskuksessa on se, että siellä on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia suorittaa treeni. Miinusta on se, että ainakin nykyisessä saliohjelmassani joudun pomppimaan edestakaisin, etenkin rinta&selkäpäivänä. Kädet ja jalat hoituvat aika mutkattomasti. Jalkatreenipäivinäkin vaihdan tilaa pariin otteeseen; ylhäällä kyykkään, ryhmäliikuntatilassa askelkyykkykävelyt, toiminnallisessa tilassa on jalkaprässi ja laitetilassa koukistus- ja ojennuslaitteet. Silloin kun suunnittelen itse saliohjelmani, niin voin tietysti paremmin vaikuttaa siihen, mitkä liikkeet teen. Kuitenkin hieman kismittää, että salin fyysiset puitteet määrittävät ohjelmaa niin tiukasti. Vaikka niinhän se olisi, oli sali mikä hyvänsä ja kotisalissakin olisi tietenkin omat rajoitteensa ja puutteensa.

Kotisalissa houkuttaisikin eniten juuri se, että siellä ei ole muita ihmisiä ja voisin treenata tismalleen siihen kellonlyömään kuin huvittaa ja tehdä sarjani odottelematta eri paikkojen vapautumisia. Eilenkin jäi ristikkäistalja tekemättä, koska niissä oli aivan koko ajan joku ja lopuksi sen valtasi neljän miehen joukko. Vaihdoin ristitaljan fly-laitteeseen , ja se olikin ihan tervetullutta vaihtelua rintalihaksille.

Tänään kävin polkemassa intervallitreenin ja oli oikeasti vähällä, etten liukastunut omaan hikeeni noustessani pois pyörän satulasta :D. Täällä on ollut tänään todella hiostava ja kuuma ilma, enkä ole salilla ollut noin ympärimärkänä pitkään aikaan. Lopussa alkoi jo hieman krampata varpaissa, vaikka olen nauttinut nyt mankkaakin (sekä sitraattia että kloridia) runsaasti eri muodoissa.

Huomenna onkin sitten ne yhteistreenit pt:n kanssa, jes!

Edit: Unohtui mainita, että Elixia ja SATS ovat nykyisin samalla omistajalla (tai kilpailuviranomaiset eivät kai vielä ole hyväksyneet kauppaa), joten odotan kyllä mielenkiinnolla, avautuuko tässä jossain vaiheessa pääsy myös Tikkurilan SATS:iin.

Matkailu avartaa (vyötäröä)

Hmph, pikkuloma ohi ja huomenna töihin. Tukholmassa käyty ja todettu jälleen kerran, että ruotsinlautoilla ei ole vegaanille murkinaa. Ellei sitten halua käydä buffetissa popsimassa kuulemma pahanmakuista papusalaattia (sisko kertoi) ja vaaleaa leipää + ranskalaisia perunoita.

Onneksi Tukholmassa on kuitenkin Nikolain pitämä O Mamma Mia -niminen sympaattinen pizzeria, josta saa vegaanisia pizzoja. Juustona pizzoissa on Cheezlyn mozzarellaa, joka oli oikein passelia tavaraa tuollaiseen syntiseen nautintoon. On se ehkä hyvä, että Suomessa ei vegaanisia pizzoja saa mistään. Tuollaisen kun eilen vedin, niin eipä tarvinnut koko loppupäivänä mitään muuta sitten syödäkään. Ja vaikka pizzastani nautinkin, niin melko pian sen syötyäni aloin jo odottaa normaaleja, tuttuja ja turvallisia ruokailurutiinejani.

Tällä kertaa vierailukohteena oli Fotografiska Museet, jossa oli Helmut Newtonin valokuvanäyttely. Myymälät ovat yleensä museoiden hauskinta antia ja minut saa varmasti tuhlaamaan kolikon tai kaksi, jos löydän jonkun hauskan (koira-aiheisen) magneetin tai postikortin jääkaapin ovea koristamaan. Tällä kertaa mukaan tarttui Elliot Erwittin kuvaama veikeä pikkurekku -kortti.

Tänään saavuttiin kotiin, ja koko päivä on ollut juoksemista edestakaisin. Haetaan koiria, palautetaan lainassa ollutta autoa, lenkkeilytetään koiria, viedään unohtuneita tuliaisia, hoidetaan pankkiasioita, kävin ystäväni järjestämässä muutaman tunnin mittaisessa palaverissa ja jossain vaiheessa juoksin pää kolmantena jalkana salille. Salitreeni typistyi neljän liikkeen tynkätreeniksi, eli lopun eristävät hapotukset jäivät tekemättä, mikä hieman harmittaa, mutta olen silti ylpeä siitä, etten jättänyt koko treeniä väliin, vaikka aikataulu oli näin tiukka.

Lieneekö syynä pizzahiilarit ja / tai taakse jäänyt kevyehkö viikko, mutta sumo-mavessa kiskoin nyt viimein sen 60 kiloa ylös kaikissa neljässä sarjassa. Siitä olikin kiva jatkaa juoksijan askelkyykkyyn, joka meikäläisen suorittamana muistuttaa enemmänkin suossajuoksijan askelkyykkyä. Niin tahmeaa se on sillä 50 kilolla, että usko meinaa aina loppua kesken. Sykkeet hipovat maksimia (tänään 193) ja käyn joka sarjan päätteeksi pienen keskustelun itseni kanssa, miksi jatkaisin moista kidutusta. Onneksi olen hyvä argumentoimaan, joten voitan/häviän aina keskustelun ja sarjat tehdään loppuun.

Perjantaina onkin sitten kesän viimeiset yhteistreenit PT:n kanssa ja mietitään jatkoa syksylle. Ohjelmassa olisi käsitreeni, mutta saapa nähdä taas, mitä on luvassa.

Kevyen viikon päätös

Kyllä tämä kevyt viikko sitten loppujen lopuksi jotenkin onnistui. Kaksi lepopäivää tuli, kun perjantain rinta&selkä-treeni siirtyi tälle päivälle. Olin siis perjantaina siivoamassa ystäväni asuntoa, ja sen raivaamisessa meni niin pitkään, että en enää ehtinyt salille. Lauantaina sali ei ollut auki.

Hikistä hommaa tuo siivoaminenkin oli kyllä: seitsemän tuntia painettiin yhtä soittoa ja kivennäisvettä kului. Kannoin jätesäkkikaupalla tavaraa roskikseen, siirreltiin huonekaluja, pestiin hyllyjä, lattioita, astioita, kaapinovia, järjesteltiin kaappeja ja laatikoita jne. Huh! Mutta on se aina niin palkitsevaa nähdä työn tulos ja raikas koti, jossa voi taas asua muuallakin kuin yhdessä huoneessa.

Tuossa siis viikon treenit. Maanantaina kävin aamulla selkä-"jumpassa", ja illalla tein intervallitreenin kuntopyörällä. Neljä salikertaa ja hölkkälenkki. Torstaina tein salilla jalat ja tänään tosiaan rinta&selkätreenin. Energinen olo oli tänään salilla ja rintaprässissäkin sain VIIMEIN vähän nostettua painoja, tein yhden sarjan 33,2 kilolla (prässin vastus ilman painoja on 3,2 kiloa). Ristikkäistaljassa aloitin rohkeasti 15 kilolla ja ensimmäinen sarja meni ihan mallikkaasti. Kaksi viimeistä sarjaa aloitin myös 15 kilolla, mutta jouduin vähentämään painoa sarjan loppua kohden.

Toisin sanoen kevyt viikko toteutui, mutta hieman eri tavalla kuin oli suunniteltu. Salitreeneistä käsitreeni oli selvästi kevyt. Vatsalihastreenin tein täysin ohjelman ulkopuolelta

Kaksi lepopäivää putkeen oli ihan tervetullutta vaihtelua. Perjantaina tuli tankattua hieman höttöhiilareitakin, kun mies oli leiponut korvapuusteja. Seitsemän tunnin siivousurakan jälkeen saa olla robotin itsekuri, ettei tuore pulla houkuttele. Siivotessa ei tullut edes syötyä kunnolla, minulla oli mukanani yksi protskupatukka, banaani ja rasiallinen kirsikkatomaatteja. Mutta menköön juhannusaaton piikkiin. Paino keikkuu tällä hetkellä tasan 50 kilossa, eli puoli kiloa on tullut lisää kiristelyjen viimeisistä päivistä. Siitä on nestettä todennäköisesti valtaosa, vaikka ei kovin turvonnut olo olekaan. Tuo on niin vähäinen määrä, että kun se jakautuu tasaisesti ympäri kroppaa, niin sitä ei edes itse huomaa.

Tänään risteilen Tukholmaan, joten huomiselle tulee taas lepoa. Tukholmassa tulee varmasti käveltyä ympäri kaupunkia, mutta treenit kutsuvat taas tiistaina, jolloin on tarkoitus rääkätä jalkoja ja pakaroita.

Kevyt viikko, reisille meni

Keskiviikon saliruuhkasta viisastuneena menin eilen torstaina salille 12.30 aikaan. Sain siltikin sumo-maven jälkeen hieman odotella smithin vapautumista. Joku mies siinä oli tekemässä kymmeniä sarjoja penkkipunnerrusta, mutta käytin aikani hyväksi ja testasin bosun päällä takareisiliikettä, jota olin nähnyt erään miehen tekevän kerran, glute ham raisea. Päädyin lopulta tekemään jopa viisi sarjaa, 20, 18 ja 3 x 15, kun sujui niin helposti ja sainkin noilla pidemmillä sarjoilla kivan pumpin takareisiin.

Tuossa tuli jonkun verran autettua ylävartalolla, joten liikkeestä saisi varmaan raskaamman ja takareisilihaksia eristävämmän, kun tukisi jalat jonnekin, esim. tangon alle, ja pitäisi kädet vaikka rinnalla tai niskassa. Mutta halusin näin ensimmäisellä kerralla testata liikerataa yleensäkin ja hakea vähän tuntumaa takareisiin, ennen kuin lisään haastetta.

Tämän jälkeen pääsin tekemään ohjelman mukaista juoksijan askelkyykkyä ja sen aikana ehdin jo unohtaa, että piti olla kevyt viikko. Tein kaikki kolme sarjaa 12+12 ja sen jälkeen pumppaava askelkyykkykävely, kolme sarjaa, 12+12 ja molemmissa käsissä 12 kilon kahvakuulat.

Treenivihkoa kaivelin vasta tässä vaiheessa, ja kevyen viikon jalkatreenistä ainoa kevyt osuus meni prässissä. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin tietysti voinut jättää sen vaikka tekemättä, jotta treeni olisi ollut tavallista kevyempi. Mutta tein sen nyt sitten yhden jalan prässinä, enkä lastannut 53 kg:n kelkkaan lainkaan lisäpainoa.

Nyt on alakerta juntturassa ja kävin hieman hölkkäilemässä, että välttyisin kauheammilta jumeilta. Tulipa eilen ostettua toiveikkaasti tällaistakin:

Magnesium-öljyä, jota voi levittää ennen ja/tai jälkeen treenin. Tämän pitäisi ilmeisesti imeytyä hyvin ja edistää palautumista ja ties mitä kaikkia mankan hyviä vaikutuksia vielä lisää. Tuo on valittu vuoden 2012 terveystuotteeksi ja kun sitä googlailin, niin huomasin, että samalta valmistajalta on myös B12-vitamiinisuihke, jota täytynee kokeilla myös ihan mielenkiinnosta.

Mies levitti eilen tuota suihketta selkälihaksiini, sillä ranka oli hieman kipeänä vatsalihaskierroista. Yön aikana se siellä vaikutti ja kivut tuntuivat kyllä siedettävämmiltä melkein heti levityksen jälkeen. Placeboa, ehkä, mutta taisi jäädä vakiokäyttöön. Ruohonjuuressa oli myynnissä muutamaa erilaista, tuo oli "sport spray", mutta sieltä löytyi myös kipu-spray ja uni-spray, joihin oli sitten lisätty erilaisia aineita. Uni-sprayssa oli muistaakseni kamomillaa ja laventelia.

Toinen ostoslöytö oli myskikurpitsa, jota Heidi on hehkuttanut jo jonkin aikaa. Tunnustan tulleeni aivopestyksi ja huhuilin jokin aika sitten fb:ssä, että mistä hitosta tuota oikein löytää. Työkaveri sitten bongasi omasta paikallisesta Itä-Helsingissä sijaitsevasta K-marketistaan sitä ja kun oltiin matkalla sinne, tajusin kipaista vielä Kampin K-kauppaan. Sieltä löytää jostain syystä aina kaiken, ihan älytön valikoima. En tajua, miksen ollut aiemmin tullut ajatelleeksi koko kauppaa. Nappasin ison myskikurpitsan mukaani ja tänään sitten sitä valmistin. Virhe oli siinä, että olin nälkäinen, enkä oikein tiennyt, mitä olisin tehnyt, joten sähelsin vähän kaikkea.

Kurpitsanpuolikkaat menossa uuniin

Paistoin kurpitsanpuolikkaat 45 minuuttia 200 asteessa ja kun ne tulivat uunista ja olivat hieman jäähtyneet, maistoin. Olisin kyllä voinut siltä seisomalta syödä kummankin sellaisenaan, hyvää!! Kuori irtosi helposti, olin varautunut pidempäänkin taisteluun niiden kovertamisessa. Mutta veitsellä vaan irrotin kuoret ja sain kaksi mötikkää valmiina odottamaan survomistaan.

Siemenet odottavat vielä valmistamistaan. Löysin hyvän ohjeen niiden valmistamiseen ja ajattelin huomenna kokeilla. Noissa on kuulemma paljon hyviä hivenaineita, mm. sinkkiä ja magnesiumia. Muistan myös  lukeneeni aikoinaan, että kurpitsansiemeniä käytetään eturauhasongelmien hoitoon ja syötinkin niitä vanhalle pappakoiralle aikoinani kasvissoseen joukossa, sillä sen eturauhanen välillä villiintyi. Omasta eturauhasestani en ole niin huolissani ;). Mutta siis jonkinmoista superfoodia siis nuo siemenet!

Takaisin kurpitsaan.. Survoin sen soseeksi ja maustoin paprikalla, korianterilla, chilillä ja ripauksella suolaa. Lopputulos oli ihan ok. Kokeeksi sotkin muutaman haarukallisen mössöä maustamattomaan soijajogurttiin ja nyt tuloksena oli ihan kuin joku jälkiruoka?? Todella hyvää, mutta en oikein tiennyt miten suhtautua :D. Kärsimätön ja nälkäinen kun olin, päädyin heivaamaan soseeseen vielä erilaisia yrttejä; basilikaa, oreganoa, meiramia ja timjamia. Sitten söin sen sellaisenaan kylmäsavutofun kanssa.

Seuraavalla kerralla täytynee kokeilla jotakin reseptiä, koska en selvästikään ole mikään spontaani kokkailija-onnistuja. Ainakin tämä linssi-kurpitsa-pata näyttää herkulliselta, samoin tämä lisäke. Kuolaan jo katsoessani noita kuvia. Muistan myös, että 90-luvun lopulla New Yorkissa söin to-die-for -kurpitsakeittoa, joten jonkinlaista keittoa ajattelin tuosta myös tehdä.

Nyt koirat lenkille ja sitten yöunille (osa 2). Aamulla (perjantai siis, kello on tätä kirjoitettaessa jo yli puolen yön) menen aikaisin salille tekemään kevyen selkä-rintatreenin ja sen jälkeen siivoamaan ystäväni kämppää hänen kanssaan. Juhannusta ei varsinaisesti vietetä mitenkään ihmeellisesti; istumme iltaa siskon luona tuossa viereisessä korttelissa ja luvassa on kuulemma herkullista punajuuri-savutofu -salaattia. Elämä olisi aika paljon ankeampaa ilman Chocochiliä!

Kehittävä vai kuluttava?

Anna kirjoitti blogissaan asioista, joita tekisi nyt toisin kuin vuosi sitten. Yksi näistä oli treenin kesto. Treenin pitäminen napakkana oli yksi niitä harvoja asioita, joista olin tietoinen, kun itse aloin salilla treenata muutama vuosi sitten. Tästä kiitos ystävälleni Raisalle, joka työskenteli aikoinaan ryhmäliikuntaohjaajana, mutta on sittemmin löytänyt painonnoston harrastuksekseen. Hän totesi minulle joskus, että salilla on turhaa hinkata pitkään, sillä lihakset alkavat jo väsyä treenin loppupuolella ja treeni alkaa muuttua kuluttavaksi. Kestävyysjuoksijana en ollut edes ajatellut, etteikö salilla(kin) voisi ihan hyvin viettää aikaa pari tuntia.

Pitkään treenaamiseen liittyy mm. seuraavia riskejä:
- tekniikka alkaa olla rumaa, kun liikkeitä ei enää jaksa tehdä niin huolellisesti. Silloin harjoitusvaikutus menee aika lailla hukkaan.
- loukkaantumisvaara on suurempi: kun lihaksia harjoitetaan väsytetyllä kropalla, ne eivät enää tue niveliä samalla tavalla, jolloin pienikin virhenykäys tai äkkinäinen liike saattaa aiheuttaa ikävän vamman, sijoiltaanmenon, revähdyksen tms.
- ja ehkäpä pitkäkestoisen treenin saattaa helpommin skipata kuin lyhyen ja napakan. Lyhyelle treenille löytyy aina jostain rako.

Missä vaiheessa treeni sitten muuttuu kehittävästä kuluttavaksi? Hyvä nyrkkisääntö on, että reilusti yli tunnin kestävä lihaskuntoharjoittelu on jo liian pitkä. Ilmeisesti noin 45 minuutin raskaan lihaskuntotreenin jälkeen elimistö alkaa erittää enemmän kortisolia, joka puolestaan hajottaa lihaskudosta. Tämä tapahtuu siitä syystä, että elimistöllä olisi käytössään riittävästi energiaa. Kortisoli siis sabotoi treenituloksia. Tässä pakkiksen postauksessa on näppärästi koottuna kortisoli-faktoja.

Ilmeisesti elimistön kortisolipitoisuudet ovat pienemmät iltaisin kuin aamuisin, joten iltatreeni saattaa olla lihakasvun kannalta suotuisampi kuin aamutreeni. Kortisolipitoisuuteen vaikuttaa myös stressi, liian vähäinen tai heikkolaatuinen uni, magnesiumin vaje, liika treenaaminen, stressi ja ruokayliherkkyydet (kun syö ruokia, jotka aiheuttavat immuunireaktion kehossa). Usein todetaan, että unta pitäisi saada vähintään 7-8 tuntia yössä. Tätä vähäisempi unen määrä vaikuttaa kortisolin eritykseen lisäävästi. Lisäksi kasvuhormonia erittyy vähemmän, rasvaa ei pala energiaksi yhtä tehokkaasti, proteiinisynteesi heikkenee ja insuliiniherkkyys huononee. Viimeksi mainittu aiheuttaa sen, että ravinto kulkeutuu rasvakudokseen herkemmin kuin lihakseen. (Lähde)

Laitoinkin Lihastohtorille postaustoivetta tähän aiheeseen liittyen, koska liikuntabiologi saa varmaan aiheesta paljon enemmän irti ja Hulmin tyyli kirjoittaa on kuin hyvä treeni; napakka ja kehittävä.

---

Oma treenini oli tänään täysin toisenlainen kuin olin suunnitellut. Ohjelmassa on tänään palauttava lenkki ja venyttelyä, mutta olin salin juhannusaikataulujen ja lauantaina vietettävien veljeni häiden vuoksi vähän muokkaillut ohjelmaa. Olin menossa tekemään jalkatreeniä, mutta jostain käsittämättömästä syystä klo 10 aamulla sali oli aivan täynnä porukkaa. Molemmat kyykkypaikat ja smith varattuna ja joka hemmetin laitteessa istuu joku. Vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja tein alkuverryttelyn päälle puolen tunnin tiukan vatsalihastreenin. Kiertoja, rutistuksia, jalkojen nostoa matolla ja dippitelineessä, pallon nostoa jaloilla, lankkuja, kylkirutistuksia ja mitä vielä. Menen sitten illalla hölkkäilemään kevyen puolen tunnin lenkin ja otetaanpa huomiselle tuo jalkatreeni, kuten ohjelmassa onkin. Taidan ajoittaa salikäyntini hieman myöhäisemmälle varhaisiltapäivään, niin ehkä nuo iltavuoroon menijät ovat jo poistuneet ja aamuvuorolaiset eivät ole vielä vallanneet salia.

Päivällä palloiltiin kaupungilla ja käytiin tankkaamassa Fafasissa. Söin perusfalafel-annoksen pitaleivällä ja miehen hummuslautastakin hieman verotin. Varmistelen vain, että pienet pattini saavat tarpeeksi energiaa kasvaakseen :).Ihan höttöleipäähän tuo on, mutta Fafas tekee pitaleipänsä itse, joten se ei ole lisäaineilla kyllästettyä teollista mössöleipää kuitenkaan.

Light mode

Lomailen tämän viikon ja hieman seuraavaakin, niin salille ei tarvitse hilpaista heti aamuvarhaisella. Tänään tosin vuorossa olisi intervallitreeni, jonka olen tehnyt nyt joka kerta juosten, joten salin aukioloajat eivät sinänsä rajoita mitään.

Kalorien nosto näkyy treenissä jo jonkin verran. En tiedä, uskaltaako tätä sanoa edes, mutta varovaista edistystä etenkin rintalihastreenissä on nyt tullut. Ristikkäistaljassa tein eilen puolitoista sarjaa (12 toiston sarjoja) 15 kilolla, mikä tuntuu huimalta, kun vielä pari viikkoa sitten voimat uupuivat kesken sarjan kymmenessä kilossakin. Rintaprässissä saa tehdä ihan tosissaan töitä, että vasen hartia pysyy kurissa, eikä lähde kiertämään vinkuralleen. Tyhmä tunne, kun oikea puoli pusertaa ihan tyylikkäästi yläviistoon ja vasen hyytyy puoliväliin.

Hello chest press, my darkest enemy.

Kuitenkin lihakset tuntuvat kauttaaltaan hieman tukkoisilta, olkapäitä kivistää ja samoin vasenta polvea. Palautuminen ottaa ehkä hieman tavallista enemmän aikaa, sillä eilen selkä-rinta -treeniä tehdessä kädet eivät olleet vieläkään palautuneet torstain käsipäivästä. Selasin kalenteria, niin kevyt viikko oli viimeksi viikolla 19, eli 6.5. alkaneella viikolla. Sen jälkeen olen treenannut käytännössä katsoen joka päivä ja treeni on ollut korkeatehoista. Joku lepopäivä tuolla oli taannoin, kun yhdistin palauttavan lenkin samalle päivälle kuin jalkatreenin, mutta yhtä kaikki siihenkin viikkoon tuli useampi raskas treeni.

Laitoinkin nyt valmentajalle viestiä, että olisiko syytä vetää kevyempi viikko tähän väliin. Mieli kyllä jaksaa, ja intoa riittää, mutta (tai ehkä juuri) siksi olisikin hyvä nyt ottaa hieman rauhallisemmin. Voin ihan suoraan myöntää, että yhdistelmä kalorien nosto ja kevyt viikko on sellainen, mitä pitää hieman työstää. Vaikka tarkoitus onkin saada lihasmassaa, niin välillä jokin pieni epäilys nostaa päätään, ja tulee sellainen olo, että "yhyy, kerään vain rasvaa tätä menoa". Ja seuraavassa hetkessä pyörittelen itselleni silmiä ja läpsäisen henkisesti poskelle, että "nyt ihan oikeesti!" En ole vielä tehnyt päätöstä tämän päivän intervallistakaan, että teenkö sen vai en. Jos teen, niin todennäköisesti kuntopyörällä ja annan polvien vähän levätä.

Tällä viikolla aion keskittyä kehon huoltoon ihan todella. Tavoite on venytellä vähintään kolme kertaa tämän viikon aikana huolellisesti, eli noin puoli tuntia per venyttelykerta. Katselin tuossa myös jo vapaita hieronta-aikoja. Haluaisin mennä ihan kunnolliseen klassiseen hierontaan pitkästä aikaa. Työpaikan osteopaattinen hieronta on kyllä ollut ihan paikallaan, mutta ei siellä nauttimaan pääse. Kolmantena kehonhuoltokeinona ajattelin mennä uimaan, edellisestä kerrasta onkin vuosi aikaa..

Yllätin lisäksi itseni ja kävin nyt aamusta Terve Selkä -nimisellä ryhmäliikuntatunnilla, jossa keski-ikä oli varmaan 63 vuotta. Tunti sopi tähän viikkoon ja fiilikseen kuin nenä päähän; paljon lämmittelyä, verryttelyä ja selän + rintarangan liikkuvuutta lisääviä harjoituksia. Juuri sopivassa määrin palautteleva tunti.

Kiristelyn jälkeen

Olen aika nihkeästi esitellyt ruhoani tässä blogissa, ja ajattelin pääsääntöisesti pysyä valitsemallani linjalla. Nyt kun parin kuukauden kiristely on päättynyt ja numeraalisia tuloksia tuossa jo aiemmin laittelinkin, niin tässä muutama kuvakin. "Ennen" -kuvia ei itselläni ole. Voisin niitä ehkä PT:ltä  pyytää, mutta en kyllä esittele täällä :D.

Oikea käsivarsi on ihan eri muotoinen kuin vasen. Siinä on muutenkin enemmän voimaa, sillä vasen olkapää on ahdas ja sisäänpäin kääntynyt, ja sen vuoksi vasemman käsivarren lihakset eivät pääse treenissä samalla tavalla aktivoitumaan kuin oikean. Ja kylläpä käteni muuten ovat ison ja kolhon näköiset :). Tuota olkapään takakapselia yritän venytellä useamman kerran viikossa, mutta samaan aikaan tietysti tapahtuu päivittäistä damagea työpaikalla koneen äärellä istuessa.

Mitähän tästä kuvasta sanoisi.. No ainakin sen, että käsivarteni ovat nykyisin entistä suonikkaammat. Ei ole kiristyssideongelmia verikokeissa. Ja tissit ovat pienentyneet (sori, ei niistäkään "ennen"-kuvia ;) ).

Vatsalihakset erottuvat nykyisin entistä selkeämmin, ja yläkroppa on yleisesti ottaen suht kuiva. Oikeassa kädessä hauiksen päällä kulkeva suoni on välillä käsipäivänä niin pinkeä ja pullea, että tuntuu, ettei missään muualla kropassa verta olekaan kuin siinä. Tavoitteena on, että loppuvuodesta kuvissa alkaisi näkyä jo hieman enemmän lihasmassaa. Nälkä ei ole ainakaan tällä viikolla vaivannut (muuta kuin ennen ruokailua, jolloin sen pitääkin), joten energiansaanti alkaa ainakin olla kohdillaan.

Hyvin vähän olen uhrannut ajatuksia sille, miten vaivattomasti tämä siirtymä kestävyysjuoksusta saliharjoitteluun loppujen lopuksi on käynyt. Tällä hetkellä oikeastaan harvoja asioita, mitä juoksussa kaipaan, on se vapaus lähteä koska vaan juoksemaan. Juoksulenkithän minulla ovat aina ajoittuneet hyvin aikaiseen aamuun; startti on ollut yleensä klo 5-5.30 välillä. Nyt kun sali aukeaa vasta 6.30, niin siinä on jo tunti hyvää treeniaikaa mennyt hukkaan. Toki olen saanut sen nyt käännettyä niin, että vien koirat ensin lenkille ja sitten vasta salille. Mutta jotenkin aerobinen treeni on kuitenkin sujunut aamuvarhaisella paremmin kuin saliharjoittelu.

Toinen, mitä juoksusta kaipaan, on sen stressiä lievittävä vaikutus. Tunnin ravi raikkaassa ulkoilmassa on ollut aina tehokas pään tyhjentäjä, eikä koirien kanssa liikkuessa ihan samaan meditatiiviseen tilaan pääse, kun rekkuja pitää kuitenkin ohjailla ja pitää silmällä.

Salitreenistä sen verran, että treeniaika on nyt ohjelman rukkaamisen myötä pikkuisen kasvanut. Aika samanahan ohjelma pysyi, mutta yksittäisiä liikkeitä vaihdettiin ja jokaiseen päivään taisi tulla yksi liike lisää. Aiemmin meni päivästä riippuen aika lailla 50-55 minuuttia alkulämmittelyineen. Alkulämppä mulla jakautuu kuntopyörään, jota poljen 5 minuuttia ja liikkuvuusverryttelyyn, johon menee aika tarkkaan 7 minuuttia.

Nyt tänään jalkapäivä otti kokonaisuudessaan jopa tunnin ja neljä minuuttia. Toki siinä on useampia raskaita liikkeitä parin minuutin palautuksilla, joten iso osa treeniajasta menee ihan palautteluun. Ja liikkeet, joissa kumpikin raaja treenataan erikseen, vievät tietty enemmän aikaa kuin esim. mavessa ja prässissä, joissa koko alakerta tekee työtä yhtä aikaa. Yritän käyttää sarjatauot hyödykseni ja vetreyttää rintarankaa siinä samalla kepin kanssa. Juoksijan askelkyykkyä tehdessä palautusaika menee kyllä ihan siihen, että tasaan hengitystä :D. Tänäänkin sykkeet kävivät 193:ssa.

Mutta: palautteluaikana voi aina sivusilmällä seurata muiden treeniä. Niinpä tänäänkin verkkokalvoille tarttui tyttö, joka teki liikettä, jolle hip thrust kalpenee härskiydessään. What has been seen cannot be unseen.. En tiedä, millä hakusanoilla edes googlaisin, jotta löytäisin siitä kuvan vai oliko tämä hänen joku ihkaoma muuvinsa.. Mutta yritänpä selittää..

Penkki oli 45 asteen kulmassa ja hän kävi makaamaan siihen siten, että oli ikään kuin alaspäin etukenossa. Käsillä pidettiin kiinni istuinosasta ja vatsa oli siis penkin selkänojaa vasten. Siitä sitten jalkojen nosto yläviistoon, niiden levitys auki - siis todella AUKI - jalat takaisin yhteen ja alas. Kroppa oli siis liikkeen ajan samassa kulmassa penkin kanssa. Tytön takana scottipenkkiä pusertanut mies saikin synkattua sarjataukonsa mukavasti vuorotahtiin hänen kanssaan. Varmasti tehokas liike johonkin (peräosastoon? coreen?), mutta en usko, että oma pokkani riittäisi sen tekemiseen. Jos joku tietää tämän liikkeen nimen, kerrohan. Voisin kuvitella, että tämä on lähtenyt jostain pilates-laitetunnilta, niissä voi tehdä vaikka millaisia liikkeitä, ja pilates-ympäristössä ne näyttävät vain steriileiltä ja kuntouttavilta. Saliympäristöön siirrettynä ne vain yksinkertaisesti muuttuvat irvokkaiksi :).

Yhtä sun toista ja yhtätoista

Eetu laittoi haasteen, ja koska en ole niitä vielä kyllästymiseen asti tehnyt, niin otin sen nyt saman tien työn alle.

Haasteohjeet:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastetun pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet hän on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

I   11 asiaa minusta:

1. Kävin lapsuudessani 12 vuotta pianotunneilla ja soitan siis (klassista) pianoa ihan kohtuullisen keskinkertaisesti. Mitään tutkintoja en ole suorittanut. Haaveilen edelleen omasta pianosta. Kerrostaloasuminen asettaa tietyt rajoitteet, joten en ole unelmaa vielä toteuttanut. Vielä.

2. Minulla on viisi sisarusta, kutakin laatua löytyy (iso- ja pikkusisko, iso- ja pikkuveljiä). Ihan mukava posse nykyisin. Kotona asuessa, mjaa.. menetteli ;).

3. Olen koulutukseltani historian aineenopettaja, mutta opettajan työt ovat jääneet opetusharjoittelun lisäksi muutamaan hassuun sijaisuuteen. Ne tehtyäni päätin, etten ainakaan toistaiseksi alalle lähde.

4. Olen ollut vegaani vuodesta 1999 ja eriasteinen kasvissyöjä vuodesta 1995.

5. Olen Mac-käyttäjä, ensimmäinen mäkki mallia linnunpönttö tuli meille vuonna 1991 tai 1992. Puhelimeni ei kuitenkaan ole iPhone, enkä muutenkaan ole Apple-fanaattinen: töissäkin käytän Windows seiskaa ilman henkisiä vaikeuksia.

6. Olen opiskellut venäjän ja ranskan alkeet, mutta kielitaitoni rajoittuu englannin ja ruotsin lisäksi saksaan, jolla pärjään ihan kelvollisesti turistina. Ruotsin kielen taitoni on koulussa hankittu, mutta sen ylläpito on nykyisen työpaikkani ansiota enimmäkseen.

7. Yksi rakkaista harrastuksistani on komedia eri muodoissaan. Käyn mm. stand up-keikoilla, seuraan koomikkoja twitterissä, koekatson kaikki mahdolliset (englanninkieliset) komediasarjat ja stand up-keikat ja jään seuraamaan hyviksi havaitsemiani.

8. Nukun pätkissä, eli olen ns. polyphasic sleeper. Esim. eilen keskiviikkona 12.6. nukuin 20-23, sen jälkeen kävin koirien kanssa lenkillä. Sitten datailin, laitoin eväitä seuraavalle päivälle, tarkistin saliohjelman ja menin nukkumaan 1.30 aikaan.

9. Välttelen aktiivisesti "uutisia" liittyen suomalaisiin turhisjulkkiksiin, esim. Johanna Tukiainen, Tauski, mitä näitä nyt on. Luen kuitenkin silloin tällöin iltapäivälehtien viihdesivuja netistä, mutta en koskaan avaa linkkiä, jossa on vaarana joutua lukemaan jotain näiden tyyppien toilailuista. (Jo se, että käytän sanaa "toilailu", kertoo, että tiedän aivan liikaa tahtomattani.)

10. Olen lievästi likinäköinen ja haluaisin päästä laseista kokonaan eroon treenaamalla silmän mukauttajalihaksia. En kuitenkaan saa aikaiseksi aloittaa.

11. Olen parhaillaan ryhtymässä asuntosijoittajaksi yhdessä sisareni ja tämän miehen kanssa. Velallisen elämä, here I come.

II   Vastaukset 11 kysymykseen

1. Mikä kulkuneuvo kuvaa sinua parhaiten?
   
   
Haluaisin sanoa potkulauta; pieni ja helposti mukaan otettava. Mutta taidan sittenkin olla juna VR:llä, myöhästelen usein ja kaikenlaista pikkuvikaa löytyy.


2. Miten palkitset/hemmottelet itseäsi?

Ostan jonkun kirjan, jota olen pitkään katsellut. Tai pienemmällä budjetilla aikakauslehden. Yleensä kulutan rahaa jollain tavalla, käyn vaikka jalkahoidossa.


3. Mitä (elin)tarvikkeita jääkaapistasi löytyy aina?

Soijamaitoa.


4. Minkä kirjan soisit kaikkien lukevan?

Tjaa.. Ehkäpä valintani osuisi Peter Singerin Animal Liberation -teokseen.


5. Mikä biisi saa sinut hyvälle tuulelle?

Hitto, niitä on paljon. Vähän tilanteesta riippuen, mutta klassikko on varmaankin Dusty Springfieldin "In The Middle Of Nowhere". Se soi aikoinaan myös vallan mainion brittikomediasarjan Smack the Pony (suom. Ponille kyytiä) tunnarina. Tässä yksi suosikkipätkistäni :D.

Suomalaisista biiseistä on pakko mainita Kitkerien Neitsyiden kappale "Miehet eivät pidä helpoista naisista". Sanoitus on hieman turhankin osuva.


6. Jos olisit supersankari, mikä olisi erikoiskykysi?

Kysyin mieheltä apua tähän, ei oikein toiminut.. "sun kyky olisi tietää, paljonko missäkin on kaloreita. Kalorinainen!" Just.

En tiedä. Sanon vaikka teleporttaus. Pääsisin minne tahansa koska tahansa.


7. Mitkä ovat viisi (5) tärkeintä esinettä arjessasi?

Jos jätetään nyt itsestäänselvyydet pois (vaatteet, pesuvälineet, kotiavaimet jne.), niin puhelin on ikävän korvaamaton. Sykemittaria ja läppäriä käytän päivittäin. En keksi neljättä ja viidettä..  Ehkä pitäisi sitten sisällyttää ne itsestäänselvyydet tähän.


8. Mistä ominaisuudestasi/taidostasi olet ylpeä?

Tähän on pakko sanoa, että rauhallisuudestani. Olen tehnyt sen eteen aikoinaan niin paljon töitä ja se on pelastanut minut monessa tilanteessa. Olin vielä parikymppisenä melkoinen kuumakalle ja hermostuin välittömästi, jos jotain ei vaikka löytynyt sillä sekunnilla, kun tarvitsin sitä.

Eläinten kanssa touhuaminen on pakottanut minut rauhallisemmaksi. Tuntui pahalta, kun ensimmäinen koirani hipsi pois huoneesta, kun kiukuttelin jostain turhasta asiasta. Se luuli, että olen sille vihainen. En halunnut sen joutuvan tuntemaan huolta tai pelkoa minun aggressioideni takia, joten ryhdyin aktiivisesti työstämään hermojeni hallitsemista.

Kyllä vieläkin välillä kiivastun, mutta alan olla liian mukavuudenhaluinen riidelläkseni. En pidä siitä olosta, mikä valtaa, kun on vihainen. Haluan pystyä ajattelemaan selkeästi. Annan nykyisin aika helposti periksi, enkä pääsääntöisesti jaksa käyttää aikaa typeriin kinasteluihin.


9. Paras aika vuorokaudesta?

Aamut aivan ehdottomasti. Kaikkina vuodenaikoina. Kesäisin raukeat ja lämpimät sunnuntai-iltapäivät pääsevät myös hyvälle kakkossijalle.


10. Mitä tavoitteita olet asettanut itsellesi?
    
    
Liikunnan saralla leuanvetotavoitteen ja rintarangan liikkuvuustavoitteen. Töissä haluan kehittyä jatkuvasti paremmaksi esimieheksi. Eläinten kanssa haluan oppia kommunikoimaan paremmin, ymmärtämään niiden käyttäytymistä ja motivoimaan niitä oikein.


11. Miten aiot saavuttaa tavoitteesi?

Leuanvetoja treenaan jatkuvasti ja haen koko ajan parempaa tuntumaa selkälihaksiin. Teen rintarangan liikkuvuusharjoituksia joka salitreenin yhteydessä, työpaikalla kepin kanssa ja kotona rollerin kanssa.

Esimiehenä haluan kouluttaa itseäni, analysoin onnistumisia ja epäonnistumisia, yritän kuunnella tarkasti omaa sisäistä ääntäni.

Eläinten käyttäytymiseen liittyen luen paljon, mutta pitäisi asettaa tarkempia tavoitteita esim. kouluttamiseen liittyen. Joka kerta, kun näiden kanssa treenaa hetkenkin aikaa tavoitteellisemmin, näkee jo tuloksia, mutta sitten se treenaaminen aina jää..

III   Tässä 11 kysymystäni: 

1. Mikä vuosiluku on jäänyt mieleesi ja miksi?
2. Toistuva (painajais)unesi?
3. Heikoin lihasryhmäsi?
4. Kumpi on sinulle luontaisempaa ja mieluisampaa, saliharjoittelu vai puhdas aerobinen treeni?
5. Mieluisin arkiaskare/kotityö?
6. Miten olet alkanut urheilla? (Ensimmäinen laji tai treenikokemus, miten vain)
7. Paras neuvo, jonka olet saanut tai ylipäätään hyvä neuvo, jonka muistat?
8. Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa ja mistä asiasta?
9. Mitä jo olemassa olevaa taitoa haluaisit kehittää itsessäsi paljon paremmaksi?
10. Ketä julkisuuden henkilöä sinun on sanottu muistuttavan?
11. Millainen suhde sinulla on vanhempiisi?

IV Haastan seuraavat bloggaajat

No enpäs nyt haastakaan ketään nimeltä. Selailin lukemieni blogien tunnisteita ja suurin osa on näemmä tehnyt tämän jo. Ja/tai sitten lukijoita on ihan runsaasti yli 200. Toisin sanoen haaste on nyt avoinna kaikille, joita kiinnostaa vastailla noihin 11 asettamaani kysymykseen. Ilmianna itsesi vaikka kommenttiboksissa :). Ja saahan niihin toki vastailla, vaikka ei jatkaisi haastetta eteenpäinkään.

Päivän safkasetit

Jokin aika sitten tein haasteen viikon menusta, ja siinä tuli kerrottua ja kuvailtua lähinnä pääruokia, lounasta tai päivällistä. Monet treenaajat varmaan syövät todella esimerkillisesti; luomua, superfoodeja ja mahdollisimman lisäaineettomia, sokerittomia, suolattomia, ei koskaan eineksiä tai puolivalmisteita. Minä en kuulu heihin, kas vain. Toki nämä seikat ovat plussaa ja valinta useimmiten kallistuukin edellämainitut kriteerit ainakin osittain täyttäviin valintoihin, mutta pääsääntöisesti syön tankatakseni, enkä jaksa mutkistaa elämääni enää veganismia enempää.

Ajattelin kirjata tähän ylös tämän päivän syömiseni, sillä tänään oli aika tyypillinen päivä, eikä juuri mitään erityistä syömisten saralla ollut, pari pientä poikkeusta vain. Lounas oli ehkä hieman tavallista tuhdimpi, mutta varauduin siihen, etten ehdi useampaan tuntiin syömään sen jälkeen.

Aamulla herättyäni söin kaksi palaa halpis-weetabixiä soijamaidon kanssa. Sitten lähdin koirien kanssa lenkille, joka tänä aamuna typistyi kolmeen varttiin sadesään vuoksi. Sade ei sinänsä haittaa minua eikä isompia koiria. Mutta pikkurakki vihaa, VIHAA sadehaalariaan, ja laahustaa "I hate you so so muff!"-ilmeellä 20 metriä perässä, ja joudun kutsumaan ja odottelemaan sitä koko ajan. Sadehaalarin pois jättäminenkään ei ole vaihtoehto, koska sitten koira on aivan läpimärkä, ja vihaa lenkkeilyä yhtä paljon, eri tavalla vain.

Lenkin jälkeen lähdin salille, tänään oli vuorossa rinta&selkä-treeni. Pt:n kaikki vinkit tuli otettua tehokäyttöön ja ainakin leuanvedoissa + ristikkäistaljassa osuma oli todella hyvä! Jälkimmäisessä piti ihan tarkistaa sarjan jälkeen, oliko painopakassa sama määrä mitä aiemmin, kun se tuntui sujuvan oikein mallikkaasti. Käsien asentoa muuttamalla sain rintalihaksiin paljon paremman tuntuman. Aiemmin siis olin pitänyt käsiä ns. vasara-asennossa, peukalot melko ylöspäin. Viime yhteistreenissä pt ohjeisti, että käsien asento kuuluukin olla enemmän "kuin kahvia kaataisi", eli peukalot tulevat melkein toisiaan kohden.

Hyvin todennäköisesti myös tai ennen kaikkea kalorien nostaminen on tehostanut treeniä, vaikka rintaprässissä olin edelleen yhtä heiveröinen kuin aina ennenkin. Pakko vaan uskoa, että tulosta tulee vaan harjoittelemalla sitkeästi.

Mutta takaisin ruokapäiväkirjaan.. salin jälkeen vedin palkkarin: soijamaitoa, appelsiinimehua, soijaproteiinia, kreatiinia ja leusiinia. Suihkun jälkeen söin aamiaisen, osa 2: palauttavaa Realia 70% Keiju-levitteellä (koska hummus oli loppunut) ja savuseitan-viipaleella.  Normaalisti kakkosaamiaiseni olisi kaurapuuroa "mansi- tai mustikoilla", mutta tänä aamuna oli niin kiire, ettei ehtinyt puuroa tekemään. Aiemmin, kun kalorit olivat pienemmät, aamiainen jakautui ja muodostui hieman eri tavalla. Nyt nappasin vielä junalle lähtiessäni pienen kourallisen rusinoita matkaevääksi.

Töissä söin aamupäivällä yhden Clif Builders Bar-proteiinipatukan, koska en ehtinyt lounaalle ennen iltapäivää. Lounaalla söin peruna-persiljasosetta, savutofua, muutaman (4kpl) einesfalafel-pyörykän ja rasiallisen kirsikkatomaatteja. Lämmitän perunasoseen ja syön lisukkeet aina kylmänä, nam :).

Iltapäivä meni tiimiläisen kotona kehityskeskustelun merkeissä ja kotiin päästyäni söin maustamatonta soijajogurttia (yofu), jonka joukossa oli pakastettua banaania ja soijaproteiinia + kanelia.

Nyt on vielä iltapala syömättä, ja näyttää siltä, että etenkin hiilareita pitäisi vielä saada tälle päivälle lisää. Todennäköisesti kaivelen tuolta kaapista jotakin mysliä ja sekoitan maustamattomaan yofuun. Yofua kuluukin aika tavalla, eikä se mitään ihan halpaa tavaraa ole: tuollainen 750 gramman purkki maksaa paikallisessa marketissa 2,55 euroa ja syön sitä 3-4 purkkia viikossa. Tai no, en tiedä kyllä yhtään, mitä lehmänmaitoon tehdyt maustamattomat jogurtit maksavat, eli miten tuo vertautuu niihin. Tuo on kuitenkin minun "rahkani", jota terästän milloin milläkin, mutta lähes aina jollain soijaproteiinilla, maustetulla (mansikka, kaakao, kaneli-omena) tai maustamattomalla.

Tällaiset safkat tänään. Pitää vielä iltapalan kylkeen rouskutella jotakin vihannesta, tänään on tuoreiden saanti muuten jäämässä alle puoleen kiloon (tähän mennessä siis 250 g kirsikkatomaatteja ja 100 g banaania) ja haluan siitä puolesta kilosta kyllä pitää kiinni ihan sen vuoksi, että se on niin yksinkertainen periaate ja helppo toteuttaa. Kurkkaus jääkaappiin kertoi, että näyttää menevän porkkana-kukkakaali- linjalle, kelpaa!

Mistä on pienet tytöt tehty (väliaikatilanne)

Kuva Fazerin kuvapankista

Perjantain yksijakoinen treeni oli sellaista kuritusta, että menee näköjään vielä hetki toipumisessa. Eilen pidin ihan totaalilepopäivän, ja tänään kävin hölkkäilemässä reilun puolen tunnin palauttelevan lenkin. Venyttelin myös huolellisesti ja olen nyt tankannut magnesiumia sekä lisäravinteena että ruoasta. Löysin kaupasta uutta "Palauttava Real" -leipää, johon on lisätty mankkaa, ja pitihän sitä heti kokeilla. Huomenna on tarkoitus jatkaa saliohjelmaa jalkapäivästä.

Ajattelin tähän laittaa vielä kuluneen 11 viikon kehitystä lukuina. Mukaan mahtuu muutama flunssapäivä, jonka vuoksi jäi pari salitreeniä väliin. Muuten on menty niin, että ensimmäiset 7-8 viikkoa kaksijakoista salitreeniä kolmesti viikossa. Äitienpäivän jälkeisellä viikolla, eli 14.5. starttasin tällä nykyisellä ohjelmalla, jossa treenataan jalat yhtenä päivänä, kädet ja olkapäät omana päivänään ja rinta&selkä-treeni omana päivänään. Kierto menee viiden päivän syklissä ja mukaan mahtuu lisäksi yksi intervallitreeni ja yksi palautteleva hölkkä. Sitä venyttelyä saisi harrastaa niin paljon kuin vaan jaksaisi, mutta ohjelmaan se on merkitty aina palauttelevan hölkän kanssa samalle päivälle.

	25.3.2013	7.6.2013
paino	51,5 kg	49,5 kg
rasva%	23,6	19,2
vyötärö (kapein / levein)	65,5 / 77	63 / 73
reisi	53	51

Paino on pudonnut pari kiloa, mutta rasvaprosentti lähes 4,5 yksikköä, eli käytännössä kaikki pudotettu paino on rasvaa! Noilla luvuilla rasvamassa oli lähtötilanteessa 12,15 kiloa ja lopputilanteessa 9,5 kiloa, eli erotus on 2,65 kiloa. Koska paino on pudonnut vain kaksi kiloa, niin lihasta on tullut hieman lisää. Paljonhan sitä ei voi tullakaan, kun miinuksilla mentiin.

Muistin tuon vyötärölukeman väärin viime postauksessa, eli neljä senttiä sieltä leveimmästä kohdasta (= ns. jenkkikset) olikin kadonnut, eikä kuusi. Lähtölukemat nyt eivät sinällään mitkään karmaisevat ole, eli ei tässä haeta mitään "viikon laihduttaja" -titteliä. Olisin itse asiassa ollut aivan tyytyväinen, jos paino olisi kautta linjan pysynyt samana, mutta mitat olisivat muuten muuttuneet ;).

Muutokset ovat kuitenkin aika pieniä, kun pieni olen itsekin ja aikaa on kulunut vain vajaa 3 kk. Nyt tosiaan tavoite on lähteä kasvattamaan rasvatonta massaa. Tällä viikolla tarkoitus on syödä parisataa kaloria enemmän per päivä aiempaan verrattuna. Se tarkoittaa lepopäivinä n. 1700 kcal ja salipäivinä 1850 kcal. Siitä sitten hilataan vielä ylöspäin sen verran, että energiatasapaino saavutetaan. Makrot muuttuvat myös vähän, koska lisäys tulee hiilareihin. Proteiinin saanti pidetään siinä n. 120-130 grammassa / päivä, eli hieman alle 30% energiasta tulee proteiinista. Rasvaa tulee noin gramma painokiloa kohden, eli noin neljännes päivän energiasta salipäivinä. Loput sitten hiilareista, noin 48%. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten kroppa lähtee vastaamaan energiansaantiin ja odotan tietysti hillitöntä kehitystä treenitehoon!

Massakausi alkaa!

Kalorit kattoon, jihuu! Ainakin nykytilanteeseen verrattuna :).

Tänään tapasin pt-Timpan kisahallilla ja otettiin mittoja + valokuvia. Jos häpeään voi kuolla, niin kävi lähellä, kun katsottiin niitä. Miten olen onnistunutkin näyttämään niin kamalalta..? No, tärkeintä oli tietysti katsoa kroppaa, eikä sitä vankikarkurin näköistä naamaa. Vatsa on nyt tiiviissä kunnossa, palikat alkavat pikkuhiljaa erottua ja vyötäröltä onkin lähtenyt useampi sentti, olisiko alkutilanteeseen verrattuna -6cm, jos oikein muistan? En ole vielä saanut mittoja sähköpostilla, joten en ole ihan varma. Ja pidin kuitenkin itseäni suht fittinä, kun projekti alkoi. Silti olen onnistunut kuusi senttiä rasvaa olen puristamaan vyötäröstä pois, tuntuu aika isolta määrältä. Reisistä oli lähtenyt myös, mutta alkutilanteeseen verrattuna vähemmän. Niissä tavara istuu sitkeämmässä.

Rasvaprosentti on tällä hetkellä 19, mikä tuntuu ihan passelilta. Eipä sen tarvitse tuon alemmas välttämättä mennäkään, vaikka en alakertaan ihan täysin tyytyväinen olekaan. Timppa kyseli ajatuksia siitä, mihin suuntaan nyt lähdetään; jatketaanko kiristelyä vai mikä on fiilis. Totesin, että on vähän kaksijakoiset ajatukset. Toisaalta olen tosi tyytyväinen siihen, miten olen tiivistynyt, mutta toisaalta haluaisin kyllä lisää lihasmassaa ja olla ehkä kuitenkin hieman isompi, ainakin painoa ajatellen. En ole ylioppilaskevään jälkeen ollut näin "hennossa" kunnossa, vaikka lihasta onkin selvästi enemmän kuin koskaan aiemmin. Alataljaa tehdessä Timppa piti sormea latsien välissä ja totesi, että onhan siellä yläselässä jo ihan mukavasti pattia.

Paino pyörii nyt 49 kilon hujakoilla ja saisi sitä ainakin muutama kilo enemmän olla, tiukkaa lihaa tietysti, eikä mitään rasvakertymää. Näitä tavoitteita yritin siinä sanoiksi pukea ja pyöritellä, joten lopputulos on se, että nyt lähdetään hiljalleen nostamaan kaloreita kohti energiatasapainoa. Maaliskuun lopusta lähtien on menty pienillä miinuksilla koko ajan, ja ehkäpä jonkinlaista dieettiväsymystä alkaa jo olla, vaikka miinukset ovat olleet sen verran maltillisia, että kehitys salilla on ollut kuitenkin pääsääntöisesti nousujohteista.

Nyt kun lähdetään hakemaan lisää voimaa ja lihasta, niin energiansaanti optimoidaan se silmällä pitäen. Timppa totesi kuitenkin, ettei usko ns. massakauteen, koska on uransa aikana nähnyt liikaa "bulkkinorsuja" ( :D ), vaan että ihan pelkän energiatasapainon kautta lihasmassaa voi hankkia paljonkin. Se on tietysti helpottavaa kuulla, koska ainakin itselläni plussakaloreihin alkaa helposti sisältyä kaikkea vähemmän terveellistä, enkä halua mitään koko kesän kestävää nestepöhöä.

Treenattiin koko kroppa läpi, ja pieniä visuaalisia viilauksia tehtiin, jotta saisin tuntumaa paremmin latseihin ja rintalihaksiin. Helppohan se on vetää tiukka treeni, kun pt antaa tuntumaa pitämällä kättä tai sormea oikeassa paikassa. Vaatii kyllä ihan eri tavalla keskittymistä, kun yksin treenaa, eikä toinen ole koko ajan muistuttamassa "vasen hartia alas!" , "rinta ylös, YLÖS!" jne. Rintaprässissä alkoi naurattaa, kun pt tsemppaa "nyt terävä työntö eteen!" ja pakassa on niin paljon painoa, että höyryjunakin lähtee reippaammin liikkeelle kuin ne työnnöt, mitä tein. Kontrasti ohjeen ja toteutuksen välillä oli niin koominen, että pokan pettäminen meinasi viedä viimeisetkin voimat.

Nykyisen ohjelman liikkeitäkin päivitettiin hieman ja mukaan tuli itselleni erittäin mieluisa juoksijan askelkyykky smithissä. En ole ennestään tehnyt, mutta heti tuntui niin järkyttävältä, että sen täytyy olla tehokas. Vähän kuten parhaat yskänlääkkeetkin maistuvat aivan kamalilta. Yllätin myös itseni dippitelineessä. Viimeksi kun olen kokeillut joskus alkuvuodesta, tipahdin telineen läpi :D. Nyt vedin kahdeksan dippiä ihan kohtuullisen syvään. Ojentajat ovatkin vahvistuneet todella paljon.

Kaloreiden noston kunniaksi käytiinkin sitten siskon, sisarenpojan (10,5 kk täyttä aurinkoa) ja miehen kanssa SoiSoissa syömässä. Koska olen hitaasti lämpiävää sorttia, söin tälläkin kertaa Soippurilaisen, tällä kertaa mukana oli myös grillattu ananasviipale. Jamaikalaisella kokilla oli vapaapäivä, joten sain annokseni ilman chili-valkosipulipainostusta :). Toisaalta kokin vaihtuminen näkyi myös salaatin määrässä, jota oli ehkä kolmasosa siitä, mitä viimeksi.

Käsipäivää

Tänään piti olla aamulla aikaisin töissä, joten salitreeni siirtyi iltaan. Ehdin jo päivän aikana pariin kertaan miettimään, että mitä tervanjuontia salille lähteminen tulee olemaan, mutta yllätin itseni. Tulin töistä kotiin ja pistin töpinäksi. En ajatellut salille lähtöä vaan toimin vaan suoraan. Ajattelin, että jos hetkeksikin istahdan koneelle tai sohvalle lepäämään, niin lähdön hetki tulee karkaamaan kauas ja maistumaan katkeralta.

Osuinkin hyvään hetkeen salille, kun siellä oli vain pari muuta minun lisäkseni. Yllättäen kuntopyörät olivat täynnä miehiä, mutta kyllä sinne sekaan vielä mahtui. Tuolla salilla on melkoinen määrä lämmittelylaitteita. Olisiko toistakymmentä juoksumattoa, kymmenen kuntopyörää ja varmaan kymmenen crosstraineria? En muista muuten koskaan ikinä milloinkaan käyttäneeni crossaria. Aiemmin tein lämpät aina juosten, mutta 2012 keväällä sain välilevyn pullistuman ja sen kylkiäisenä ilmaantuneen persekivun piriformiksen kipeyden vuoksi ryhdyin käyttämään kuntopyörää ja sille tielle olen jäänyt.

Porukka kyllä lisääntyi lopputreeniäni kohden niin, että sali alkoi jo hieman ruuhkautua. Onnistuin siis menemään johonkin katveeseen, kun pahin työpäivän jälkeinen kävijäpiikki oli jo laskenut, mutta iltatreenarit olivat vasta tulossa. Oli miten oli, käsiä ja olkapäitä treenatessa ei yleensä haittaa, vaikka salilla olisi enemmänkin porukkaa. Tarvitsen pääasiassa taljaa ja käsipainoja, ja niitä on aina vapaana.

Tänään oli taas päivä, kun voimat tuntuivat loppuvan kesken ja tahdonvoimaa piti käyttää tavallista enemmän. Sekään ei kyllä riittänyt viimeiseen kickback-sarjaan. Olin viimeksi merkinnyt treenivihkoon, että seuraavalla kerralla 17,50 kilolla. Kaksi sarjaa menikin, todella hitaasti ja raatamalla. Nyt puhutaan siis sellaisesta "Jukolan Jussi kampeaa järkälettä suosta" -tyyppisestä kiskomisesta, josta on räjähtävyys kaukana. Kolmanteen sarjaan ei enää lähtenyt, ei millään. Jos joku olisi antanut vauhtia alkuun, ehkä sitten. Mutta en vaan omilla voimillani saanut enää pakkaa liikahtamaan. Viimeinen sarja meni sitten 15 kilolla.

Vauhtipunnerruksessa nössöilin ja tein pelkällä tangolla, vaikka viimeksi olikin pari kiloa lisää. Tuo 20 kilon tankokin tuntui tänään painavan 40 kiloa, joten ei harmita, etten edes kokeillut. Kokemus on osoittanut, että raskaissa liikkeissä käytettävät painot hieman sahaavat aluksi edestakaisin, ennen kuin asettuvat pysyvämmin sille isommalle tasolle. Esim. penkkipunnerruksessa mulla sahasi pitkään 25 kilon ja 27,5 kilon välillä. Joinain päivinä tein ihan hyvin 27,5 kilolla ja toisina päivinä 25 kiloa oli tipahtaa päälle, kun käsien paikalla olikin narut.

Tajusinpa tässä pari salikertaa takaperin, mistä saan voimaa tai tahdonvoimaa puristettua niihin viimeisiin toistoihin. Minua ei tsemppaa sellaiset "jaksaa, jaksaa!" -tyyppiset positiiviset ja kannustavat viestit. Tai "kevyet painot, pystyt kyllä!". Tai "enää kaksi toistoa!". Huomasin, että saan itseeni paremmin virtaa ruoskimalla: "jos nyt jätät kesken, niin et kehity! Ihan hukkaan menee koko treeni!" Tai "ei se voima ja lihas kasva tällä menolla, nyt prkl NOUSEE!" Mietin mukavuusaluetta ja epämukavuusaluetta ja kuinka kehitys tapahtuu vasta siinä kohtaa, kun se rauta ei enää ihan oikeasti nouse (no, eihän se ole näin suoraviivaista, mutta anyway). Ja sitten ajattelen, että tavoitteet siirtyvät kauemmaksi, jos nyt jää viiteen toistoon kahdeksan sijaan. Nuo ovat siis enemmän sellaisia nopeita mielikuvia kuin pitkiä analyyttisiä lauseita päässä. Mutta pointti on siis se, että tsemppaan itseäni uhkailemalla ennemmin kuin positiivisuudella.

Muistan jostain yläasteen juoksukilpailuista, kuinka luokkakaverit hurrasivat kentän laidalla ja yrittivät kannustaa menemään nopeammin. Tuntui siltä, että en jaksa enää mennä yhtään nopeammin ja huudot enemmänkin vain hidastivat menoa. Mutta kas, kun loppusuoralla yksi vähän ärsyttävämpi luokkakaveri alkoi hengittää niskaan ihan tosissaan, niin sisuunnuin, että "tuolle en ainakaan häviä!" ja pinkaisin maaliin muutaman sekunnin ennen häntä. Hah!

Oliko viisasta?

No eipä ollut ei. Nimittäin boulderointi selkä-rintatreenin jälkeisenä päivänä. Boulderointipaikalle mennessä tunnustelin vähän latseja ja rintalihaksia. Vaikutti siltä, etteivät ne olleet kovin kipeät, ja jotenkin ajattelin, että pieni kiipeily menee vaan palauttavasta liikunnasta. Palauttava my ass.

Nyt on oikeassa latsissa kramppi, jota olen yrittänyt foam rollerilla, tennispallolla ja piikkipallolla aukoa. Hieman se on jo vetreytynytkin pahimmasta, mutta että osaa ihminen olla tyhmä. Kun kerran tiedän olevani kireä kuin vastaviritetty viulu, niin se tieto pitäisi osata siirtää myös käytäntöön ja toimia sen mukaisesti. Tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta, kun lämmittelemättömillä lihaksilla kipeytän itseni. Olen oikea oppikirjaesimerkki siitä, miksi lihakset pitää lämmitellä ennen raskaampaa treeniä. Mikähän sai minut kuvittelemaan, että parin kuukauden/vuoden (riippuu, mistä laskee) tauon jälkeen minkäänlainen kiipeily toimisi missään määrin "palauttavana". Eh.

Kipukohta on aika tarkalleen tuossa, mihin nuoli osoittaa tässä kuvassa. Siinä mielessä sopivassa kohdassa, että saan tennispallon aseteltua siihen hyvin ja rullailtua sen päällä.

Ensiapuvälineet

No, tämän päivän selkä-rintatreeni jää pakostakin väliin, kun hengittäminenkin sattuu. En todellakaan lähde vetämään leukoja tai ylätaljaa tällä latsilla. Aamulla mietin vielä, että jos tekisin aivan kevyimmillä mahdollisilla painoilla verryttelevän treenin. Mutta nyt iltaa kohden olen tullut siihen tulokseen, että taidan hautoa tuota kramppia lämpimällä ja antaa pallojen tehdä tehtävänsä.

Tämän viikon ohjelma näyttää muuten tältä:
- huomenna aamulla intervallitreeni juosten: 10 min pk, jonka jälkeen 6*1min veto (2min palautukset välissä) ja loppuun taas 10 min pk.
- keskiviikkona käsi+olkapäätreeni
- torstaina palautteleva lenkki ja venyttelyä (jota yritän nyt taas tällä viikolla tehdä hieman joka päivä)
- perjantaina on vapaapäivä töistä ja treenit pt:n kanssa. Viikko-ohjelmassa on jalkatreeni, mutta en tiedä sitten, mitä pt keksii.

Kesän ensimmäinen treeni

Kotona vallitsee unelias kesäiltapäivän tunnelma. Joka puolella lojuu nukkuvia eläimiä viileillä alustoilla ja pitkäksi venyneinä. Nyt on ollut niin lämmintä, että olen itsekin viimeiset kolme päivää liikkunut sortseissa ja t-paidassa, töissäkin. Vaikka toukokuun puolella oli jo helteitä, niin jotenkin kesä minulle virallisesti alkaa aina vasta koulujen päättäjäisviikonloppuna.

Eilen kävin kaverin kanssa boulderoimassa pitkästä aikaa. Viimeksi olin varmaan pari vuotta sitten, vaikka toki nyt keväällä kävin köysikiipeilemässä muutamaan otteeseen. Oltiin Konalassa, missä oli enemmän kuin riittävästi haasteellisia reittejä tällaiselle amatöörille. Hieman jo kiipeilyn edetessä huolestutti, että mitä tulee tämän päivän käsi+olkapäätreenistä, kun forkut olivat niin kireät ja rasittuneet. Mutta nyt sain vielä syödä eilen ja tänään hieman enemmän hiilareita, joten palautuminenkin oli tehokasta.

Tänään aamulla sitten reippaasti heti salille, sortseissa tietenkin, kuinkas muutenkaan (sentään eri sortsit kuin töissä). En tiedä, johtuiko eilisestä boulderoinnista, mutta kickbackia tehdessä oikea olka vähän kiukutteli. Itsepäisesti tein kuitenkin sarjat loppuun. Vielä on näkemättä, oliko se fiksu veto vai ei. Muissa ojentajaliikkeissä kipua ei tuntunut. Hiilareiden ansiosta - näin ainakin uskon - jaksoin nostaa painoja vauhtipunnerrukseen. Harmi, ettei tuolla salilla saa painotankoja paiskoa, vaan pitää käyttäytyä kuntokeskusjäsenen tavoin hyvin hillitysti. Välillä sitä tuntee itsensä ihan luolamieheksi, kun olen uskaltanut penkkipunnerruksessa tai sumomavessa hieman äristä. Etenkin, kun vieressä tekee joku 178/45 -mitoilla varustettu ballerina askelkyykkyä neljän kilon käsipainoilla.

Edustavia kuvakulmia, osa 1 ja
salipäiväkirjani harakanvarpaat tältä päivältä

Tänään olen sitten kerryttänyt hiilarivarastoja syömällä Soisoi:n "soippurilaisen", joka oli siis Reissumies, jossa välissä tukeva soijapihvi, hillitön määrä salaattia, tomaattia ja maustekurkkuja sekä mausteinen hampurilaiskastike. Ja jälkkäriksi Tofulinen päärynäpuikko. Tulihan noiden hiilarien kylkiäisinä hieman tavallista enemmän rasvaakin, mutta sen kanssa olenkin joutunut olemaan tarkkana, että saan riittävästi. Usein iltapalalla vedänkin lusikallisen mantelitahnaa, kun päivän rasvagrammat näyttävät hieman liian alhaisilta.

Tuosta kasvisravintola Soisoi:sta ei ole heidän omilla sivuillaan kovin paljon tietoa, mutta esim. tästä kirjoituksesta saa vähän kuvaa, millainen paikka on kyseessä. Reggae siellä soi ja jamaikalainen kokki tusasi annokset loivaliikkeisesti. Hieman hän paheksui sitä, kun en halunnut chiliä ja valkosipulia annokseeni, ja vaati, että seuraavalla kerralla hän laittaa "zaaaastö lidl bit, okei? okei!" Purilaisen maustekastike oli jo yksinään sen verran tujakka, että se riittää minulle mausteeksi. Valkosipulikastikkeiden päälle en ole ikinä ymmärtänyt ja chiliä on aina liikaa, jos en itse sitä laita.

Aurinkoista viikonloppua!