torstai 23. toukokuuta 2013

Haaste: viikon menu

.. tai "viikohkon".. (Wagner sanoi joskus Viiville sarjakuvastripissä, että "olet kauniihko". Pääte on jäänyt elämään muissakin käyttämissäni sanoissa melko laveasti.)

Sain haasteen Heidiltä ikuisuus sitten. Kuvia tuossa äsken muokkailin sopivaan kokoon ja totesin, että meitsistä ei ole ruokakuvaajaksi ja onneksi pöperöitäni joutuu syömään vain minä itse.

Chocochilin bataatti-kookoskeitto on lempiruokiani. Tein sitä ison kattilallisen toissalauantaina (10.5.) ja pakastin valmiiksi rasioihin töihin vietäväksi. Keitto on yksinään aika kevyttä kamaa, joten sen seurana söin palan realia hummuksella päällystettynä, tomaattia ja protskuna puolikas paketti kylmäsavutofua.

keittolounas
Keittolounas töissä
Sunnuntaina tein kasvis-papu -tortilloja, joihin tusasin "guacamolenkin" itse ohjeen mukaan kurkusta ja avokadosta. Oli muuten ensimmäinen kerta elämässäni, kun tein avokadosta yhtään mitään. Jouduin googlaamaan "avokadon kuoriminen", että edes osasin lähteä sitä työstämään. Oi tätä uusavuttomuutta.

tortillat

Nuo isot valkoiset pavut ovat kyllä niin suurta herkkua, oijoi. Käyttämäni tortillan kuoret ovat kyllä jotain täysjyvä-rainbowta eivätkä Pirkan tomaattikuoria, niin kuin ohjeessa.

Useamman päivän söin töissä keittoa ja sitten tein peruna-kikherne-tofu-salaattia, jota olen aiemminkin tehnyt. Ihan kelvollista, mutta tuota tuli taas aika iso satsi ja sitäkin jouduin sitten pupeltamaan useammalla aterialla, kun se tuskin pakastimesta kovin paljon diggaa.

salaattia
Tässä sitä ei ehkä vielä ole hoksannut, mutta kohta huomaatte,
että kaikki mun ruoat näyttää samalta reseptistä riippumatta.
Sitten oli taas lauantai, ja oli ravintolapäivä! Vegaaniset ravintolat ovat olleet ravintolapäivissä hyvin edustettuja ja toista kertaa tuli asioitua Forumiin pystytetyssä My Veggie Wayssa. Sieltä ostettiin kaksi täysjyvä-ciabattaa, jotka syötiin miehen kanssa vanhan linja-autoaseman pihalla Lasipalatsin aukiolla ihanassa auringonpaisteessa. Täytteenä oli:

- vegaanista luomu raakabasilikapestoa
- vegaanista tomaattisalsaa artisokalla
- luomutomaatteja
- luomu-aurinkokuivattuja tomaatteja
- vegaanista juustoa
- villirucolaa
- luomusinappia
- luomumaustekurkkua
- vegaaninen raaka-cashew juusto
- tammenlehtisalaatti


Kyllä! Melkein itku tuli, kun se oli niiiiin hyvää. Onko kuvaa? No ei ole. Siinä mitään kuvaamista ehdi miettiä, kun mättää maailman parasta leipää poskeensa. 

Mutta ostettiin samasta kojusta myös mukaan gluteenitonta vegaanista lasagnea ja siitäpä onkin kuva, tadaa! Se sisälsi:
vegaanilasagne
Kurkkua ja tomaattia kyytipojaksi. Niistäkin olin ehtinyt
jo puolet tuhota, ennen kuin muistin kameran.

- soijarouhe
- ripaus tuoretta chiliä
- raaka basilikapesto
- luomu artisokka, sipuli ja tomaatti
- luomu auringonkuivattuja tomaatteja ja neitsyt oliiviöljyä
- luomu riisikermaa
- villirucolaa
- vegaaninen lasagnejuusto
- paljon erilaisia yrttejä
- luomusinappi
- agave-siirappi
- merisuola

- mustapippuri


Joo, haasteessa oli, että "kaikki tekemäsi" ruoka. Tyypillisenä alisuorittajana tyydyn toteamaan, että tuunasin sentään tuota lasagnea noilla kasviksilla. Ciabattan kohdalla en edes yritä selitellä mitään.

Lauantain herkuttelujen jälkeen paluu arkeen oli ankea. Oheisessa kuvassa on salaattikeko (varhaiskaalia, kevätsipulia, hmp:tä, tomaattia, kurkkua), ja se on peitetty hyvin paistetuilla tofukuutioilla.

tofusalaattia

Söin tuota salaattia kahtena päivänä putkeen, itse salaattia oli yli puoli kiloa per lautasellinen ja siihen vielä tofut päälle. Oli aikamoiset vatsanväänteet kolmantena päivänä moisesta tuorepläjäyksestä, kun siihen päälle tuli vielä muut päivän aikana syödyt kasvikset ja hedelmät. Katsoin, että kolme kiloa kasviksia, hedelmiä ja marjoja tuli vedettyä kahden päivän aikana..

Ja tällaisia kokkailuja tulee harrastettua yhtenään: jokin pakastevihannessekoitus pannulle ja kuutioitua tofua sen kanssa. Tässä on Toscana-kasviksia ja Taifunin manteli-seesaminsiemen -savutofua.

tofusalaatti
On se eri ruokaa kuin noissa aiemmissa kuvissa
Seitsemän ruokaa siis, yhdestä ei kuvaa. Viikon vinkkinä piti vielä antaa linkki johonkin helppoon jälkkäriin. Ei oikein tule jälkkäreitä tehtyä, ja silloin kun tulee, niin ovat suuritöisempiä tyyliin sacher-kakku. Mies tykkää leipoa pullaa ja suklaa-cookieita. Mutta tätä Chocochilin piirakkaa olen aina silloin tällöin tehnyt (tosin viimeksi joskus viime vuonna), yleensä kyllä mustikoilla. Helppo ja herkullinen!

Yhteenvetona todettakoon, että tofua tulee syötyä paljon, jos se jäi jollekin epäselväksi. Ihan suurkuluttaja olen, ostan erilaisia tofuja esim. Ruohonjuuresta tai muista hippikaupoista. Tavallisista marketeista sitten tulee ostettua Alpron ja Soyan tofuja, yleensä tuota kylmäsavutofua. Papuja tulee syötyä myös, etenkin wokeissa, mutta nyt repäisin ja tein ihan tortilloja (eli käärin sen wokatun mössön leipäkuoreen, eh..).

Lähiaikoina kokeiluun menee kyllä parsakaalit ja kukkakaalit uunissa, niistäkin idean sain Heidin blogista.

Sääntöihin lukeutui vielä, että pitäisi haastaa viisi bloggaria tekemään tämä sama, mutta jospa haastan nyt vain kolme. Tämä taitaa olla kierrellyt aika monissa blogeissa jo. Ensimmäinen on laiskasti bloggaava pikkusiskoni (vauvabloggari, joten alhainen päivitystahti selittyy arjen kiireillä) ja toinen on kisoihin valmistautuva Nana, jonka kanssa jaan saman personal trainerin. Kolmanneksi haastan Keppijumppaa ja Porkkanaa -blogia kirjoittavan Elinan. Onkohan ihan tuhoon tuomittu idea haastaa bloggari, joka kirjoittaa ehkä Suomen suosituinta vegaaniruokablogia..?

Edit: ei hemmetti! Ne säännöt siis:

1. Kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata, niin mainitse päivän kohdalla mitä teit).
2. Jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin, niin hyvä juttu.
3. Seitsemän ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin; "Viikon vinkki".
4. Kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
5. Laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu.

7 kommenttia:

  1. Vai, että "laiskasti bloggaava". Täti-ihminen voi kyllä ihan kuinka säännöllisesti tahansa kävellä korttelin tällepuolen juoksemaan tuon kontiaisen perässä, niin pääsen päivittelemään vähän useammin..:)

    Ei vaan, kiitos haastesta. Taidan laajentaa sen koskemaan sekä omaani että naperon ruokia. Wake-up call tiedossa, otaksun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täti on nyt vähän väsynyt.. voisko sen kontiaisen viedä kuntosalin lapsiparkkiin? Tulisi vähän lisää vastinetta jäsenmaksuille. No ei vais. Lupaan uhrata kalenterista sulle bloggausaikaa johonkin väliin.

      Poista
  2. Paljon kelpuuttaisin näistä omallekin lautaselle. Hyvännäköisiä pöperöitä! Sitä on silmä kehittynyt ihan uudelle tasolle tässä blogien ja erilaisten mössöruokien myötä, että sen maistaa mielessä, vaikka kuvassa olisi minkälaista epämääräistä tavaraa. :) Eipä sillä, ei mikään noista näytä edes näytä epämääräiselle.

    Buhaha. Mäkin muistan kun Wagner sanoi Viiville, että hän on kauniihko. :') Ihana Wagner. Niin tietää, miten naiselle puhutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain toinen mössökokkari voi nähdä näissä jotain. Vähän niin kuin ruman vauvan äiti voi löytää toisen äidin rumasta vauvasta jotain positiivista kommentoitavaa :P.

      Poista
  3. Itse en pidä oikein soija- tai tofuvalmisteista, tai ylipäätään mistään prosessoidusta. Tofussa on myös se ikävä puoli, että suolisto ei sitä oikein kestä. Eikä lähipiiri sen seurauksena. Olen ollut kohta kuukauden vegaani ja tuntuu, että melkoinen homma on proteiinin saannissa. Syön mahdollisimman paljon raakaa, jotenkin ehkä elän siinä illuusiossa, että parhaiten imeytyvät sillä tavalla protskut. Siemeniä, pähkinöitä ja papuja olen syönyt melkoisesti, mutta rasvat hieman mietityttävät. Sinnittelen kuitenkin tässä vielä ihan iloisesti vegaanina. Salille olisi kuitenkin hinku takaisin ja lihaksia kasvattamaan. Tai ainakin voimaa. Silloin se proteiinintarve korostuu. Innolla seurailen sun blogia, mukavaa kun löysin tämän!

    VastaaPoista
  4. Itse en pidä oikein soija- tai tofuvalmisteista, tai ylipäätään mistään prosessoidusta. Tofussa on myös se ikävä puoli, että suolisto ei sitä oikein kestä. Eikä lähipiiri sen seurauksena. Olen ollut kohta kuukauden vegaani ja tuntuu, että melkoinen homma on proteiinin saannissa. Syön mahdollisimman paljon raakaa, jotenkin ehkä elän siinä illuusiossa, että parhaiten imeytyvät sillä tavalla protskut. Siemeniä, pähkinöitä ja papuja olen syönyt melkoisesti, mutta rasvat hieman mietityttävät. Sinnittelen kuitenkin tässä vielä ihan iloisesti vegaanina. Salille olisi kuitenkin hinku takaisin ja lihaksia kasvattamaan. Tai ainakin voimaa. Silloin se proteiinintarve korostuu. Innolla seurailen sun blogia, mukavaa kun löysin tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on jäänyt vähän hämärän peittoon, mitä ihmiset tarkoittavat kun puhuvat prosessoidusta ruoasta. Kun kaikki ruoanvalmistushan on prosessointia tavalla tai toisella, ellei vedä sitten ihan suoraan heinää pellosta?

      Oletko kokeillut tempehiä? Se usein sopii ihmisille, jotka eivät soijaa välttämättä muuten kestä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tempeh

      Söin itse pitkään proteiinia lähemmäs 30% päivittäisestä energiansaannista, mutta olen huomannut, että vähempikin riittää. Pähkinöitä ja papuja käytän tietysti myös, mutta pääproteiinin lähteenäni on soija. Olen siitä onnellisessa asemassa, että vatsani on aika rautainen ja toimii erinomaisesti.

      Poista