Kiristelyn jälkeen

Olen aika nihkeästi esitellyt ruhoani tässä blogissa, ja ajattelin pääsääntöisesti pysyä valitsemallani linjalla. Nyt kun parin kuukauden kiristely on päättynyt ja numeraalisia tuloksia tuossa jo aiemmin laittelinkin, niin tässä muutama kuvakin. "Ennen" -kuvia ei itselläni ole. Voisin niitä ehkä PT:ltä  pyytää, mutta en kyllä esittele täällä :D.

Oikea käsivarsi on ihan eri muotoinen kuin vasen. Siinä on muutenkin enemmän voimaa, sillä vasen olkapää on ahdas ja sisäänpäin kääntynyt, ja sen vuoksi vasemman käsivarren lihakset eivät pääse treenissä samalla tavalla aktivoitumaan kuin oikean. Ja kylläpä käteni muuten ovat ison ja kolhon näköiset :). Tuota olkapään takakapselia yritän venytellä useamman kerran viikossa, mutta samaan aikaan tietysti tapahtuu päivittäistä damagea työpaikalla koneen äärellä istuessa.

Mitähän tästä kuvasta sanoisi.. No ainakin sen, että käsivarteni ovat nykyisin entistä suonikkaammat. Ei ole kiristyssideongelmia verikokeissa. Ja tissit ovat pienentyneet (sori, ei niistäkään "ennen"-kuvia ;) ).

Vatsalihakset erottuvat nykyisin entistä selkeämmin, ja yläkroppa on yleisesti ottaen suht kuiva. Oikeassa kädessä hauiksen päällä kulkeva suoni on välillä käsipäivänä niin pinkeä ja pullea, että tuntuu, ettei missään muualla kropassa verta olekaan kuin siinä. Tavoitteena on, että loppuvuodesta kuvissa alkaisi näkyä jo hieman enemmän lihasmassaa. Nälkä ei ole ainakaan tällä viikolla vaivannut (muuta kuin ennen ruokailua, jolloin sen pitääkin), joten energiansaanti alkaa ainakin olla kohdillaan.

Hyvin vähän olen uhrannut ajatuksia sille, miten vaivattomasti tämä siirtymä kestävyysjuoksusta saliharjoitteluun loppujen lopuksi on käynyt. Tällä hetkellä oikeastaan harvoja asioita, mitä juoksussa kaipaan, on se vapaus lähteä koska vaan juoksemaan. Juoksulenkithän minulla ovat aina ajoittuneet hyvin aikaiseen aamuun; startti on ollut yleensä klo 5-5.30 välillä. Nyt kun sali aukeaa vasta 6.30, niin siinä on jo tunti hyvää treeniaikaa mennyt hukkaan. Toki olen saanut sen nyt käännettyä niin, että vien koirat ensin lenkille ja sitten vasta salille. Mutta jotenkin aerobinen treeni on kuitenkin sujunut aamuvarhaisella paremmin kuin saliharjoittelu.

Toinen, mitä juoksusta kaipaan, on sen stressiä lievittävä vaikutus. Tunnin ravi raikkaassa ulkoilmassa on ollut aina tehokas pään tyhjentäjä, eikä koirien kanssa liikkuessa ihan samaan meditatiiviseen tilaan pääse, kun rekkuja pitää kuitenkin ohjailla ja pitää silmällä.

Salitreenistä sen verran, että treeniaika on nyt ohjelman rukkaamisen myötä pikkuisen kasvanut. Aika samanahan ohjelma pysyi, mutta yksittäisiä liikkeitä vaihdettiin ja jokaiseen päivään taisi tulla yksi liike lisää. Aiemmin meni päivästä riippuen aika lailla 50-55 minuuttia alkulämmittelyineen. Alkulämppä mulla jakautuu kuntopyörään, jota poljen 5 minuuttia ja liikkuvuusverryttelyyn, johon menee aika tarkkaan 7 minuuttia.

Nyt tänään jalkapäivä otti kokonaisuudessaan jopa tunnin ja neljä minuuttia. Toki siinä on useampia raskaita liikkeitä parin minuutin palautuksilla, joten iso osa treeniajasta menee ihan palautteluun. Ja liikkeet, joissa kumpikin raaja treenataan erikseen, vievät tietty enemmän aikaa kuin esim. mavessa ja prässissä, joissa koko alakerta tekee työtä yhtä aikaa. Yritän käyttää sarjatauot hyödykseni ja vetreyttää rintarankaa siinä samalla kepin kanssa. Juoksijan askelkyykkyä tehdessä palautusaika menee kyllä ihan siihen, että tasaan hengitystä :D. Tänäänkin sykkeet kävivät 193:ssa.

Mutta: palautteluaikana voi aina sivusilmällä seurata muiden treeniä. Niinpä tänäänkin verkkokalvoille tarttui tyttö, joka teki liikettä, jolle hip thrust kalpenee härskiydessään. What has been seen cannot be unseen.. En tiedä, millä hakusanoilla edes googlaisin, jotta löytäisin siitä kuvan vai oliko tämä hänen joku ihkaoma muuvinsa.. Mutta yritänpä selittää..

Penkki oli 45 asteen kulmassa ja hän kävi makaamaan siihen siten, että oli ikään kuin alaspäin etukenossa. Käsillä pidettiin kiinni istuinosasta ja vatsa oli siis penkin selkänojaa vasten. Siitä sitten jalkojen nosto yläviistoon, niiden levitys auki - siis todella AUKI - jalat takaisin yhteen ja alas. Kroppa oli siis liikkeen ajan samassa kulmassa penkin kanssa. Tytön takana scottipenkkiä pusertanut mies saikin synkattua sarjataukonsa mukavasti vuorotahtiin hänen kanssaan. Varmasti tehokas liike johonkin (peräosastoon? coreen?), mutta en usko, että oma pokkani riittäisi sen tekemiseen. Jos joku tietää tämän liikkeen nimen, kerrohan. Voisin kuvitella, että tämä on lähtenyt jostain pilates-laitetunnilta, niissä voi tehdä vaikka millaisia liikkeitä, ja pilates-ympäristössä ne näyttävät vain steriileiltä ja kuntouttavilta. Saliympäristöön siirrettynä ne vain yksinkertaisesti muuttuvat irvokkaiksi :).