Loppuviikon aamuina ehdin onneksi treenaamaan torstaita lukuunottamatta. Silloinkin ehdin kyllä juoksemaan. Tänään ja eilen en yrittänyt sitäkään, koska olisi mennyt turhan aikaiseksi. Itse asiassa tänään heräsin kyllä jostain syystä klo 4 aivan virkeänä ja olisin voinut lähteä juoksemaan, mutta jokin outo tunne pidätteli minua. En nyt voi sanoa pelko, koska neljältä arkena aamuyöstä ei tuolla mitään vaarallista tapahdu. Mutta jokin sen kaltainen tunne se oli, joka sai jäämään kotiin ja pysymään peiton alla vielä tunnin.
Tässä kuvitusta eiliseltä aamulenkiltä, muumi ja koirakolmikkoni. Tuossa ollaan puolessa välissä lenkkiä, klo 6.20. Sellaisina aamuina, kun en käy treenaamassa, herään viideltä joka tapauksessa. Käyn suihkussa, syön ja puen päälle sekä ruokin kissat ja lääkitsen niistä yhden. Noin 5.50 ollaan valmiita koirien kanssa lähtemään ulos ja vähän ennen seitsemää tullaan takaisin sisälle. Silloin kun isot koirat ovat täällä, aamulenkki on noin tunnin mittainen. Pikkukoiran kanssa kahdestaan tehtiin hieman lyhyempiä, n. 45 minuutin lenkkejä, mutta nämä kaksi vaativat sen vähintään tunnin. Ja - kuten arvata saattaa - teen sen mieluiten heti aamusta. Kaikkiaan päivässä lenkkeilen koirien kanssa noin kaksi tuntia, joista puolet siis yhteen pötköön ja toisen tunnin pätkissä, yleensä töiden jälkeen 30-45 min. ja illalla/yöllä noin 20-30 min.
Aamurutiineista sen verran vielä, että lenkiltä tultuani ruokin koirat, pakkaan tavarani, siivoan vielä nopeasti kissanhiekat ja sitten lähden töihin jollain 7 - 7.30 välillä lähtevällä junalla.
Aamuina, jolloin treenaan, herään myös viideltä. Ruokin kissat (yleensä vain kaksi neljästä haluaa tuohon aikaan syödä) ja lähden koirien kanssa lenkille. Kuuden jälkeen tullaan takaisin, yleensä noin 15-20 yli. Ehdin juuri puoleksi salille, se on onneksi ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Salilta tultuani käyn suihkussa ja syön (sekä tarjoan ruokaa niille kissoille, jotka ilmestyvät paikalle*) ja lähden töihin 8.30-9 aikaan. Nyt kun mies on kotona, hän vie koirat päivällä ulos. Normaalisti pyöräyttäisin koirat vielä pikapissalla, ennen kuin lähden töihin.
Vielä tänään tunsin jollain tavalla huonoa omatuntoa siitä, etten ole nyt mennyt illalla treenaamaan. Sitten päätin lopettaa itsesyytökset. Treenaamisen täytyy olla kivaa, ja jos siihen minulla kiinteästi liittyy vuorokauden aika, niin en ryhdy väkisin itseäni salille raahaamaan. Ärsytti nimittäin "Jutta ja superdieetit" -ohjelmaa katsoessani, kun alunperin 155-kiloinen tyttö inhosi aamuaerobisia yli kaiken, joten ne jäivät tekemättä kokonaan. Teki mieli huutaa ruudun läpi, että "tee ne aerobiset sitten illalla!!"
Eri asia olisi, jos en koko viikkona pääsisi salille aamulla. Sitten varmaan tekisin joko kotona jonkun aamutreenin tai kampeaisin itseni kerran, pari viikon aikana salille illalla. Ja jostain syystä kesällä valoisaan aikaan on myös helpompaa treenata illalla. (Tosin kesällä myös töissä on hiljaisempaa, joten sieltä pääsee lähtemään aikaisemmin pois.) Mutta tällä viikolla on monta aamua, jolloin pääsen salille, niin käytän ne aamut hyväkseni. Ensi viikon aamuiksi ei (ainakaan vielä) ole sovittu mitään. Tosin nyt kun on uuden tiiminvetäjän rekrytointi alkamassa, niin varmaan joudun haastattelemaan ensi viikolla, mutta ne aion sopia alkavaksi aikaisintaan klo 10.
* Kissoilla ei ole jatkuva ruokatarjoilu, sillä yksi on taipuvainen ylensyöntiin&liikalihavuuteen ja toinen ei juo ollenkaan (joten se syö vain märkäruokaa). Kolmas ei syö juurikaan märkäruokaa, eli elelee lähestulkoon pelkillä raksuilla ja neljäs häiriintyy heti, kun kaksi muuta kyttäävät pääsyä sen kupille. Se on jo vanha ja kroonisesti maksasairas, niin sen ruokinta on muutenkin kukkakämmenen kaltainen Herkkä Asia. Mm. näistä syistä meillä on kissoilla ruoka-ajat, eikä jatkuvasti avoin raksubaari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti