Raihnainen treenari

Onpa viikko kulunut nopeasti! Tällä viikolla on treenattu seuraavasti:

• maanantaina salilla jalkatreeni
• tiistaina seinäkiipeilyä
• keskiviikkona salilla yläkroppaa
• perjantaina salilla koko kroppa
• tänään lauantaiaamuna taas pari tuntia seinäkiipeilyä

Maanantain jalkatreenissä annoin kyllä kaikkeni, ei epäilystäkään mukavuusalueen ylittämisestä. Alkoi jo työpäivän aikana vähän huolestuttaa, että näinköhän seuraavan päivän kiipeilystä tulee yhtään mitään, mutta hyvin se sujui!

Kurssi oli siis tiistai-iltana ja menin sinne siskon kanssa. Aluksi en uskaltautunut muutamaa metriä korkeammalle, mutta vähitellen kiipesin yhä korkeammalle. Tänään mentiin jo vaikeampia seiniä ja kun muutaman kerran olin päässyt yli siitä tunteesta, että "en pääse enää korkeammalle, en saa enää otetta mistään, nyt haluan pudottautua köyteen", niin tiesin voittaneeni itseni. Huomenna on forkut kipeät, se on varma. Varmistaminen sujuu jo aika hyvin, mutta solmun ja lukitusten kanssa on vähän hahmotusvaikeuksia. Välillä ne menevät kertalaakista oikein, ja välillä olen taas ihan pihalla, että miten päin mikäkin remmi tai lukko menee.

Perjantain salikäynnin jäljiltä on vielä hauikset kipeänä ja selässä on jokin tosi paha kipukramppi. Tein sekä ylätaljaa että alataljaa ja vähän otteita vaihdellen. Hauiksille tein vasarakääntöjä 9 kg:n käsipainoilla ja lopussa meni kyllä jo rumasti olkapää mukaan. Mies on tuota kipukramppia hieronut ja lisäksi makasin tennispallolla, mutta helpotus on hetkellinen. Osteopaatti sanoi torstaina, että selkäni on todella jäykkä ja toimistotyöläisten tapaan olkapäät ovat kiertyneet sisäänpäin. Triggerpisteiden painelusta olin taas vähällä mottaista turpaan, ellen olisi ollut niin pahasti alakynnessä siinä pöydällä; varsinkin tuossa kainalon ja selän puolimatkassa olevan pisteen painelusta aiheutunut kipu sai näkemään tähtiä ja kiroilemaan kuin turkkilainen.

Sain osteopaatilta hyvän ohjeen ns. shoulder saver-venytykseen, tarkoitus siis saada tuo olkapää kuntoon. Mutta koska hauikseni ovat niin jumissa, niin en saa tuntumaa olkapään takakapseliin. Mies kokeili samaa venytystä ja hän myhäili tyytyväisenä, kuinka se tuntuu juuri oikeassa paikassa. Hmph. No, voihan olla, että se kapseli siellä venyy, mutta tunnen enemmän kipua hauiksessa, koska se on niin pahasti jumissa. Tänään kiipeillessä kyllä kädet ja selkä lämpenivät sen verran, että unohdin hetkeksi koko romuisen fysiikkani. Pitääpä pyytää siskoa ottamaan seuraavalla kerralla pari kuvaa, kun olen seinällä. Siskon miehen varmistaessa uskalsin heittäytyä köyteenkin pariin otteeseen tuumailemaan seuraavaa siirtoa.

Ensi viikolla ajattelin painottaa juoksuun enemmän. Tällä viikolla en ole juoksulenkille ehtinyt ja alkaa jo vähän pipo kiristää sen puolesta. Koirien kanssa on kyllä liikuttu, joten onneksi edes sitä kautta saa raitista ulkoilmaa. Mutta eihän se toki juoksua korvaa noin muuten..