Tällä viikolla herkut ovat pyörineet enemmän tai vähemmän mielessä joka päivä. Ei mitään varsinaista himoa ole ollut, mutta ajatuksissa ovat olleet. Keskiviikkona työmatkalla syömiset olivat mitä olivat, business-luokassa kun ei ole kovin paljon vegaanille purtavaa, vaikka siellä muuten onkin leppoisaa matkustaa. Aamulla söin kyllä kotona tukevan aamiaisen, joten laivalla söin vain sämpylän ja kupin teetä. Tallinnassa pääkonttorille kävellessä mutustelin Builders-patukan. Paluulaivalla klo 14 sain syötyä muutaman keitetyn perunan, uunijuureksia, salaattia sekä jotain tosi hyvää tummaa siemenleipää. Kotona sitten söin miehen tekemää levypiirakkaa; lehtitaikinan sisällä tummaa riisiä, soijarouhetta ja sipulia. Ikään kuin iso pasteija siis. Rasvaista mutta todella hyvää. (Vai pitäisikö todeta rasvaista ja siksi hyvää..) Ehkäpä juuri tuon keskiviikon hieman höperösyömisten vuoksi on ollut hieman nälkäinen olo ja sitä kautta herkut mielessä.
No, koska herkkupäivä on vasta kuun lopussa, niin olen pysynyt lujana. Harmittaa vain, etten saa enemmän kicksejä itsekuristani. Pitäisihän tällaisesta mielenlujuudesta nyt hitto soikoon saada jokin palkinto! (Joojoo, terveempi olo ja plaaplaa..)
Tänään vietän ansaittua lepopäivää, sillä plussatunteja on kertynyt melkoisen runsaasti. Korkkasin aamun salilla ja treenasin tosiaan koko kropan. Kyykkäsin ja puskin prässiä ja tein takareidet laitteessa. Kyykkyyn voisin periaatteessa nostaa painoja jo 40 kilosta, mutta vähän arveluttaa vasen polvi. Se ei periaatteessa satu, mutta ei tunnu ihan täysin ongelmattomaltakaan. Enkä tiedä, pitäisikö hommata kantapäiden alle jokin lauta? Nilkat ovat melko jäykät, mutta toistaiseksi pystyn kyllä kyykkäämään istuvaan asentoon ilman, että kantapäät nousevat maasta. Tai välillä nousevat, jos keskittyminen herpaantuu, mutta kun keskityn normaalisti, niin kyllä ne siellä pysyvät.
Yläkropalle tein ylätaljaa, penkkiä käsipainoilla, hauiskääntöjä käsipainoilla ja pystypunnerrusta. Ylätaljassa painot ovat tällä hetkellä 40 kg, jolla meni mukavasti kolme sarjaa; 15, 12, 12. Oikein odotan sitä aikaa, kun kiskon ylätaljasta oman painoni; tänä vuonna toivottavasti! Penkissäkin 2x10 kg:n käsipainoilla meni kaksi 16 toiston sarjaa ja sen jälkeen 11 ja 8.
Eilen torstaina kävin ensimmäistä kertaa työpaikan hierojalla, joka ei harjoittanutkaan klassista hierontaa. Hän oli koulutukseltaan osteopaatti ja löysi aivan älyttömän sukkelaan ne kohdat, joissa on tai on ollut kremppaa. Tuntui, että hän näki jo siinä pöydällä maatessani, että oikea lonkankoukistaja on kireä ja kysyi siinä sivussa, että mitenkäs tuo vasen pakara. Ja sehän on se viime vuonna vammautunut, kun koko kevät (huhti-toukokuu) meni siinä, että kipu oli aivan älytöntä. Juoksu ei onnistunut, kävellessä tärähtely tuotti tuskaa ja vasta heinäkuussa pääsin juoksemaan, kun vamma oli tullut huhtikuun alussa.
Tuntui, että tämä hieroja oli jonkinlainen meedio, kun löysi nuo kaikki ongelma-alueet pelkällä katseellaan ja ohimennen tunnustelulla. Hän painoi kainaloiden ja lapojen triggerpisteitä niin, että naama vääntyi kivusta kojootin perseelle (kuten entinen kollega tapasi sanoa). Kun makasin selin ja hän käsitteli niskaa ja kallonpohjia, niin hartiat lähtivät mukaan, kun olivat niin tiukassa. Oli niin mahtava kokemus, että menen uudelleen. Hieroja käy työpaikalla joka torstai ja olin varannut eiliseksi tunnin ajan. Hinta tunnista oli 40 euroa, ei todellakaan paha!
Koska nautin myös klassisesta hieronnasta, niin aion käydä tuossa Hierontaotteella kuitenkin nyt jatkossakin, ihan hemmottelun vuoksi jos ei muuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti