Kesän ensimmäinen treeni

Kotona vallitsee unelias kesäiltapäivän tunnelma. Joka puolella lojuu nukkuvia eläimiä viileillä alustoilla ja pitkäksi venyneinä. Nyt on ollut niin lämmintä, että olen itsekin viimeiset kolme päivää liikkunut sortseissa ja t-paidassa, töissäkin. Vaikka toukokuun puolella oli jo helteitä, niin jotenkin kesä minulle virallisesti alkaa aina vasta koulujen päättäjäisviikonloppuna.

Eilen kävin kaverin kanssa boulderoimassa pitkästä aikaa. Viimeksi olin varmaan pari vuotta sitten, vaikka toki nyt keväällä kävin köysikiipeilemässä muutamaan otteeseen. Oltiin Konalassa, missä oli enemmän kuin riittävästi haasteellisia reittejä tällaiselle amatöörille. Hieman jo kiipeilyn edetessä huolestutti, että mitä tulee tämän päivän käsi+olkapäätreenistä, kun forkut olivat niin kireät ja rasittuneet. Mutta nyt sain vielä syödä eilen ja tänään hieman enemmän hiilareita, joten palautuminenkin oli tehokasta.

Tänään aamulla sitten reippaasti heti salille, sortseissa tietenkin, kuinkas muutenkaan (sentään eri sortsit kuin töissä). En tiedä, johtuiko eilisestä boulderoinnista, mutta kickbackia tehdessä oikea olka vähän kiukutteli. Itsepäisesti tein kuitenkin sarjat loppuun. Vielä on näkemättä, oliko se fiksu veto vai ei. Muissa ojentajaliikkeissä kipua ei tuntunut. Hiilareiden ansiosta - näin ainakin uskon - jaksoin nostaa painoja vauhtipunnerrukseen. Harmi, ettei tuolla salilla saa painotankoja paiskoa, vaan pitää käyttäytyä kuntokeskusjäsenen tavoin hyvin hillitysti. Välillä sitä tuntee itsensä ihan luolamieheksi, kun olen uskaltanut penkkipunnerruksessa tai sumomavessa hieman äristä. Etenkin, kun vieressä tekee joku 178/45 -mitoilla varustettu ballerina askelkyykkyä neljän kilon käsipainoilla.

Edustavia kuvakulmia, osa 1 ja
salipäiväkirjani harakanvarpaat tältä päivältä

Tänään olen sitten kerryttänyt hiilarivarastoja syömällä Soisoi:n "soippurilaisen", joka oli siis Reissumies, jossa välissä tukeva soijapihvi, hillitön määrä salaattia, tomaattia ja maustekurkkuja sekä mausteinen hampurilaiskastike. Ja jälkkäriksi Tofulinen päärynäpuikko. Tulihan noiden hiilarien kylkiäisinä hieman tavallista enemmän rasvaakin, mutta sen kanssa olenkin joutunut olemaan tarkkana, että saan riittävästi. Usein iltapalalla vedänkin lusikallisen mantelitahnaa, kun päivän rasvagrammat näyttävät hieman liian alhaisilta.

Tuosta kasvisravintola Soisoi:sta ei ole heidän omilla sivuillaan kovin paljon tietoa, mutta esim. tästä kirjoituksesta saa vähän kuvaa, millainen paikka on kyseessä. Reggae siellä soi ja jamaikalainen kokki tusasi annokset loivaliikkeisesti. Hieman hän paheksui sitä, kun en halunnut chiliä ja valkosipulia annokseeni, ja vaati, että seuraavalla kerralla hän laittaa "zaaaastö lidl bit, okei? okei!" Purilaisen maustekastike oli jo yksinään sen verran tujakka, että se riittää minulle mausteeksi. Valkosipulikastikkeiden päälle en ole ikinä ymmärtänyt ja chiliä on aina liikaa, jos en itse sitä laita.

Aurinkoista viikonloppua!