Hallittua herkuttelua ja liikkumislusmuilua

Olin ajatellut tänään käydä testaamassa ravintolapäivässä vegaanista raaka"juusto"kakkua, mutta koko aamupäivän oli todella saamaton ja vetämätön olo. Otin parin tunnin päikkärit, mutta niiden jälkeen olin vain entistä nuutuneempi. Viiden koiran kanssa tehty päivälenkki piristi sen verran, että saatiin aikaiseksi lähteä miehen kanssa kaupungille. Ravintolapäivän antimia oli vielä monin paikoin myynnissä, mutta tällä kertaa oli jotenkin poikkeuksellisen vähän vegaanisia ravintoloita avattu, joten ei edes yritetty enää mennä katsomaan, oliko jotain myynnissä vielä.

Vegaaninen appelsiini-suklaaleivos Mayralta

Päädyttiin Kippoon, jossa ostin soijajogurttijäätelön mustikalla, ananaksella ja banaanilla. Kylmää oli ja niin hyvää! Sen päälle löydettiin vielä Stockmannilta Mayran vegaaniset appelsiini-suklaaleivokset, joten tulipa herkuteltua sitten tänään.

Tällä viikolla herkuttelin kolmena päivänä, kun eilen tehtiin omenapiirakkaa. Kävin myös ystäväni syntymäpäivillä, jossa oli tarjolla todella hyvää marjapiirakkaa. Torstaina sisko oli kylässä, ja ratsasin kaapeista tarjolle tummaa suklaata teen kanssa. Edelleenkin tummasta suklaasta - myös näistä leivoksista - tuli huono olo, joten on siinä ja siinä, laskenko tuon torstain edes herkutteluksi. Vaikka söisin vain 1-2 palaa, niin vähän ajan kuluttua pahoinvoinnin tunne velloo sisuskaluissa. Oksentamiseen asti ei sentään enää mene, kuten joskus n. 15 vuotta sitten, kun en vielä ollut tajunnut, mistä se johtui, sillä söin tummaa suklaata todella harvoin. Mutta tuolloin 90-luvun lopulla söin pariin otteeseen tummaa suklaata niin paljon - en siis oikeasti PALJON paljon, vaan ehkä n. 50-60 grammaa - , että päädyin kaulailemaan vessanpönttöä. Jonkinlainen lievän myrkytystilan tyyppinen siis. Onni onnettomuudessa, että satuin tosiaan melko lyhyen ajan sisällä toistamaan typeryyteni, ja kun taas lensi laatta, niin pystyin päättelemään, mistä se johtui.

Mutta näyttää varovasti siltä, että herkuttelu pysyttelee hyvin hallinnassa, kun en uhraa sille juurikaan ajatuksia. Joka viikko ei tosiaan tarvitse kolmena päivänä herkutella, mutta kun näitä viikkoja tulee satunnaisesti, niin se on mielestäni ihan kohtuullista.

Liikunnat tällä viikolla sitten jäivät neljään kertaan, eli yksi salikerta jäi välistä. Tänään oli tarkoitus mennä, mutta jätin menemättä tuon postauksen alussa mainitsemani väsyneen&saamattoman olon vuoksi. Ensi viikolla ajattelin kokeilla rytmittää salikerrat niin, ettei viikonloppuna tarvitse mennä salille. Sali aukeaa lauantaisin vasta klo 9 ja sunnuntaisin nyt kesäaikaan klo 11(!), ja se on minulle jo myöhään. Siihen aikaan ovat kaikki muutkin jo saaneet kammettua itsensä ylös ja sali on viikonloppuisin turhan ruuhkainen heti aamusta. Joten ensi viikolla sali on ma, ke ja pe. Viikonloppuna pidän yhden lepopäivän ja toisena päivänä käyn juoksemassa.

Tällä viikolla kävin siis kahdesti juoksemassa ja kahdesti salilla. Toinen juoksulenkki oli intervallitreeni torstaina, kun juniorikoira Luto palasi isän luota lomailemasta huomattavan turvonneessa kunnossa. Sääliä tuntematta vein sen juoksemaan samana päivänä, ja hoputin spurteissa armotta. Nyt sillä alkaa jo vyötärölinja taas pilkottaa, eli onneksi tosiaan suuri osa kertymästä oli silkkaa nestettä.

Tsekkasin heiaheiasta, että tämä oli jo nyt kolmas kevyempi viikko putkeen liikkumisten puolesta. Ensimmäinen lomaviikko oli tehokas, mutta sitten tosiaan iski se ärsyttävä kurkkukipu ja flunssa. Sen jälkeen kaksi viikkoa on jäänyt neljään liikuntakertaan, mikä on tietenkin peruskuntoilijalle ihan asiallinen suoritus. Mutta kun viikko-ohjelmassa on kaksi aerobista ja kolme salia, niin 80% toteutus kahtena viikkona putkeen ei ole kovin onnistunut suoritus. Nyt palautan itseni ruotuun! Ihan hyvä, että tulee pidettyä tuota liikuntapäiväkirjaa; heiaheiassakin näkee suoraan statsit koko kuukaudelta yhdellä silmäyksellä. Eipä tule valheellista tunnetta itselle, että "suurinpiirtein viikko-ohjelman mukaan tässä on liikuttu, mitä nyt joskus jäi joku kerta muistaakseni välistä.."