Pysähdyin ottamaan kuvaa, kun pikkukoira alkoi murista ja "pöffähdellä" ("pöf", "rrruff").
Jos oikein tarkasti katsotte, niin kuvan keskellä näkyy penkki. Penkin vieressä oli möykky, jolle pikkukoira protestoi. Lähempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli sammunut mies. Hän makasi puoliksi märällä nurmikolla ja puoliksi soralla, t-paita päällä märkänä ja tärisi. Herättelin häntä siinä ja yritin saada jotain tolkkua häneen. Kehotin häntä nousemaan ylös, ja yritin kysellä, missä hän asuu. Jokunen tovi siinä meni, että aloin saada hänen puheestaan edes selvää. Ei hän sieltä maasta omin voimin päässyt ylös, joten saliharjoittelu tuli käytännön tarpeeseen ja nostin vähintään 80-kiloisen tyypin muutamaankin otteeseen ylös. Hän ei pysynyt jaloillaan, ja vaikka yritin saada häntä ottamaan penkistä kiinni, niin sekään ei auttanut. Lopulta sain hänet istumaan tuohon penkille ja soitin hätäkeskukseen. Sieltä luvattiin lähettää poliisit, mutta olihan selittäminen, että missä oikein olen, kun ei tuolle paikalle nyt ollut oikein mitään osoitetta. Onneksi siinä on julkisen hallinnon rakennuksia lähellä, niin niistä saatiin koordinaatit poliiseja varten.
Poliisit tulivat noin kymmenessä minuutissa ja vaikka kyseessä nyt olikin itse itsensä tuohon jamaan saattanut sekakäyttäjä, niin kävi silti sääliksi, kun hän siinä kylmissään hytisi. Olen aika varma, että jonkinlainen hypotermia ei olisi ollut enää kaukana, jos olisin vaan jättänyt hänet siihen makaamaan. Ärsytti, kun tuonkin ohi oli kulkenut ainakin kaksi täysissä voimissa olevaa miestä, jotka olivat tulleet minua vastaan aiemmin, mutta kumpikaan ei ole voinut tehdä asialle mitään. Varmistin, että poliisit veivät hepun mukanaan, ja jatkoin sitten koirien kanssa matkaa. Salillekin ehdin sitten vain 10 minuuttia aikataulusta jäljessä.
Viime viikonloppuna taisin suunnitella tämän viikon salit jotensakin niin, ettei tarvitsisi viikonloppuna mennä. Hmph. No ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Varhaisaamun työkuviot ja vammautunut käsi sotkivat suunnitelmat. Iltatreenaaminen on edelleen sen verran nihkeää, että jätän ruuhkasalin sovinnolla muille. Maanantaina kävin salilla, tiistai oli lepo. Keskiviikkona menin verta tihkuvan kämmeneni kanssa tekemään intervallitreenin kuntopyörällä. Torstaina oli sitten taas lepopäivä ja nyt perjantaiaamuna tuli tehtyä viikon toinen salitreeni.
![]() |
| Juomatankkaus alkuverkan päätteeksi |
Kyykky: 40kg x 12 -- 45 kg x 12 -- 50 kg x 12,12
Reiden ojennus: 50 kg x 12,12,11
Rintaprässi +3,2kg: 30 kg x 5 -- 35 kg x 5 -- 37½ x 5 -- 35 kg x 5 -- 30 kg x 5
Leuanvedot: 5,5,5,4,3
Vauhtipunnerrus: 25 kg x 5,5,5
Voimapyörä: 15,15,10,10
Tunnin verran meni treeniin aikaa, sen verran pitkät palautukset oli. Prässi takkuili tänään, mutta tadaa! Kyykyssä 50 kiloa! Ensimmäisen 50 kg:n 12 toiston sarjassa jossain 8-9 toistolla selän pito vähän kangerteli. Huomasin, että vaikka jalat jaksaisivat kyykätä, niin keskivartalon voima ei vielä ihan täysin riitä moiseen kuormaan. Sen huomaa myös voimapyörässäkin, kun alaselkä rasittuu, kun syvät vatsalihakset eivät jaksa pitää pakettia ihan kasassa.

Reidenojennuksesta sen verran, että pahoin pelkään, että tuossa oikeassa kuvassa olen jo aika lailla maksimikorkeudessa. Alaselkäni ja takareiteni ovat sen verran jäykät, että 90 asteen kulmassa istuminen ilman etureisikuormaakin on minulle venytys :D. No, tuntuman saan tuossa etureisiin joka tapauksessa ja sehän on tärkeintä.
Huomenna on tarkoitus hölkkäillä palauttava lenkki ja sunnuntaina tehdä yläkroppatreeni salilla. Tämä on taas loppuviikon suunnitelma, ja sen nyt näkee sitten, miten se toteutuu.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti