Nykyisinkin koulujen aloitus saa itsessä viriämään sellaisia pieniä "uusi lukuvuosi, uudet tavoitteet" -ajatuksia. Aikuisopistojen esitteitä selailen ja mietin, pitäisikö mennä tekemään itselleen henkinen aarrekartta tai opetella ristikoiden ratkomista ryhmässä. Aiempien vuosien kokemuksella tämä innostus yleensä lopahtaa ennen lokakuun puoliväliä, sen verran monta aloitettua ja kesken jäänyttä kurssia on takana. Valokuvauskurssin sentään kävin loppuun pari vuotta sitten, mutta eipä tullut järjestelmäkameralla kuvaamisesta minulle siitäkään pysyvää ja säännöllistä harrastusta..
Katselin liikuntakurssejakin sillä silmällä, jos siellä olisi jotain mielenkiintoista, mutta salilla käynti, juoksuharrastus ja koirat vievät nyt sen verran aikaa, että saisi olla todella mielenkiintoinen kurssi, että sinne tulisi lähdettyä ja käytyä loppuun saakka. Vesijuoksu, syvävenyttely ja erilaiset kehonhuoltokurssit kyllä kiinnostaisivat. Voisin katsoa tuosta omalta kotisaliltani, mitä heillä on tarjota tulevalle syksylle, koska niitä voisin käyttää jäsenyyden puitteissa ilman erillistä maksua ja tunneille voi mennä niinä viikkoina/kertoina kun itselle sopii.
Tänään aamulla tein toisen yksijakoisista salitreeneistäni. Katsoin tosi hyvän videon kyykkytekniikasta, ja ajattelin jakaa sen teillekin:
The Back Squat from Again Faster on Vimeo.
Asettelin tangon normaalia alemmas lapojen päälle niska-hartiaseudun sijaan ja olin hieman tavallista kyykkyasentoani etukumarammassa. Näin sain tuntuman paremmin takapuoleen ja vähennettyä etureisien dominanssia. En tiennyt edes, että tuolle on jokin nimikin, low bar-kyykky. Aiemmin olen siis tehnyt high bar-kyykkyä. Tänään tosiaan huomasin, että tuo low bar pureutuu paremmin hanuriin ja sinnehän sitä voimaa kaivataan.
![]() |
| Aiemmin olen siis kyykännyt keskellä olevan kuvan mukaisesti, mutta tänään tyyli vaihtui tuohon oikeanpuolimmaiseen. |
Flow-festareiden jälkeen en ole oikein päässyt vielä normaalin reippaaseen vuorokausirytmiini, viideltä ylös ja koirat lenkille + salille. Jotenkin tämä äkillinen syksyn tulokin sotkee kapuloita reippailurattaissani. Juoksemassa kävin eilen illalla ja salille pääsin tänä aamuna. Viideltä satoi kaatamalla, ja koska mies oli pissittänyt koirat yöllä, ne käänsivät vain kylkeään eivätkä osoittaneet mitään kiinnostuksen merkkejä ulkoiluun. Joten lähdin sitten suoraan herättyäni salille.
Yritin tehdä koirien kanssa pitkän lenkin salin jälkeen, mutta ne pistivät jarrut pohjaan takaovella huomatessaan sateen (päälle laitetut sadetakit eivät ilmeisesti olleet antaneet tarpeeksi vihjettä). Reippaaksi ajattelemani aamulenkki typistyi 10 minuutin ulkoiluun; puolessa välissä armahdin koirat ja sanoin, että käännytään sitten kotiin. En olekaan vähään aikaan nähnyt sellaista vauhtimuutosta, laahustaminen vaihtui lähes pikajuoksuun. Töiden jälkeen pakotin ne kävelemään puolen tunnin lenkin ja molemmat marssivat tylsistyneenä tatti otsassa, koska edelleen vaan satoi. Niiden vastahakoisuus tarttuu itseenikin, joten onneksi saan reippaan Luton huomenna takaisin isän luota lomailemasta.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti