Hikkori tikkori toikki hiilari lihakseen loikki

Nyt kun lihasta kasvatellaan, niin lepoakin on viikko-ohjelmassa enemmän kuin kiristelyn kakkosvaiheessa keväällä. Silloin salikertoja tuli viikkoon 4-5 ja aerobiset päälle. Nyt ohjelma on tämännäköinen:

ma: sali
ti: 45 minuutin juoksulenkki vauhtileikittelyllä (hitusen rennompaa kuin veren maku suussa tehty intervallitreeni)
ke: lepoa ja venyttelyä (venyttelen puolisen tuntia)
to: sali
pe: palauttava pk-lenkki, n. puoli tuntia
to: sali
su: lepoa ja venyttelyä

Kaksi salikertaa on koko kropalle raskaita voimaliikkeitä ja sarjat pääasiassa viiden toistoilla. Yksi salikerroista on yläkropalle, 3-4 x 12 -sarjoilla mennään silloin. Ohjelmassa on siis kolme erilaista salipäivää, joiden paikkaa hieman vaihdellaan. Tykkään tästä nykyisestä jaottelusta ihan hirmuisesti, tarpeeksi vaihtelua ja treenien kesto on napakka. Päivästä riippuen aikaa menee alkulämmittelyineen 50-60 min, ja silti on salilta lähtiessä kaikkensa antanut olo. Välillä on olo, että haluaisi liikkua enemmänkin, mikä saattaa olla etenkin naisilla ongelmana. Mutta nyt on vain annettava levolle aikaa ja tuo venyttely käy ainakin itselläni henkisesti urheilusuorituksesta, joten ihan joutilaita päiviä ei sillä tavalla ole.

Näitä naruja pitäisi saada kasvateltua..

Olen jopa alkanut pitää rintaprässistäkin (tai ehkä positiivinen sietäminen on oikeampi ilmaisu), kun otin kokonaan uuden asenteen sen kanssa. Tänään prässissä olikin painoa enimmillään 39,45 kiloa! Tuo oli vähän vahinko, sillä itse kelkka painaa 3,2 kiloa. Sen lisäksi laitoin levyjä 2 x 10 kg, 2 x 5 kg ja 2 x 2,5 kg, yht. 35 kiloa. Purkaessani kelkkaa huomasin kuitenkin, että olin laittanut oikealle puolelle vahingossa myös 1,25 kilon kiekon. Joten 36,25 kg + 3,2 kiloa nostelin, enkä huomannut mitään. Tätä varten pitäisi olla salilla kaveri mukana, joka ei kertoisi, paljonko kiekkoja on lastina. Ei tulisi uskoteltua itselleen, että "tämän enempää ei varmaan nouse". HAH!

Kynnys mennä penkkipunnerruspaikalle on kuitenkin vähän turhan iso. Olen niin ujo, etten uskalla pyytää ketään varmistamaan, mutta hieman kyllä houkuttelisi mennä kokeilemaan, montako toistoa 40 kilolla saisin. Ehkä smithissä.. Tai jos raahaisin penkin kyykkypaikalle, niin ei haittaa vaikka tanko tipahtaisikin, sillä kyykkyteline ottaisi sen vastaan.

.. joten salille mars..

Voimatasot ovat nousseet ihan mukavasti, tämä on ehkä tällaista aloittelevan voimailijan euforiaa. Kyykkäsin tänään 47,5 kilolla ihan siistejä 90 asteen kyykkyjä. Ainakin omasta mielestäni. Hetken siinä mietin, laittaisinko videoinnin päälle, mutta en oikein löytänyt sopivaa alustaa kameralle, niin annoin olla. Mutta ajatus jäi mieleen kyllä. PT tsekkasi kyykkyni kesäkuun puolivälissä, eikä siinä ollut huomautettavaa. Sarjan aikana hän sanoi pari kertaa, että voi mennä vielä syvemmälle ja sitä korjattua liikerataa pidän mielessäni. Leukoja vetäessäni tein jokaisessa sarjassa ensimmäisen myötäotteella ja jos eivät nyt ihan putipuhtaita olleet, niin 90%:sti hyväksytty kuitenkin ;).

Vauhtipunnerruksissa tein kaksi viimeistä sarjaa 25 kilolla, ja vaikka toinen sarja jäi neljään toistoon, niin eipä himmentänyt fiilistä. Olen siitä hyvilläni kyllä, että uskallan laittaa tarpeeksi haastavat painot ja edes yrittää, kuin että pelaisin varman päälle ja valkkaisin aina ne kiekot, joilla varmasti menee koko sarja loppuun saakka.

Ja lopultakin heivasin kalorilaskurin pois käytöstä. Aion tehdä sillä vain satunnaisia tsekkauksia, ja nyt keskityn syömään riittävästi ja puhtaasti. Keittiövaakaa en nyt käytä muuhun kuin palautusjuoman tekemiseen (punnitsen kreatiinin, leusiinin ja soijaprotskun). Täytyy sanoa, että diettaaminen oli kyllä helpompaa kuin syöminen riittävästi ja puhtaasti. Mutta ehkä tässä oppii pikkuhiljaa syömään sen verran, että pysyy hieman plussilla.

Ja sapuskaa nassuun!