sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Personal trainerista

Jossain vaiheessa sain eräällä keskustelupalstalla kritiikkiä siitä, että olen palkannut personal trainerin. Saliharrastuksenhan voi aloittaa kuka vaan, suurinpiirtein millaisista lähtökohdista hyvänsä. Ei siihen mitään valmentajaa tarvita, sellaiset ovat vain tosiurheilijoita varten. Tämä oli kritiikin sisältö.

5903000573918048242"Jos sinulla on kipuja tai vammoja, keskustele lääkärisi kanssa ennen saliharrastuksen aloittamista" -ohjeen olen nähnyt monesti kuntoilulehdissä, mutta ihan oikeasti; kuka varaa lääkäriajan jutellakseen salitreenaamisen aloittamisesta? "Mulla kun on tää polvi vähän kipee, niin voinko mennä salille?" Todennäköisesti lääkäri sanoisi, että joo, mutta älä tee sellaisia juttuja missä se kipeytyy. Älä kyykkää ja niin pois päin.


Itse olen käynyt pari vuotta salilla ja onnistunut sinä aikana reväyttämään selkälihakseni ("latsin"), rintalihakseni ja pullauttamaan välilevyn alaselästä. En yksinkertaisesti kaivannut enempää vammoja ja halusin muutenkin saada treenaukseeni suunnitelmallisuutta, rohkeutta ja vaihtelua. Informaatiotulva on nykyisin sitä luokkaa, että minulla olisi kestänyt vuosia päästäkseni siihen, mitä olen nyt saavuttanut henkisesti ja fyysisesti. Edelleenkin luen kuntoiluun liittyviä lehtiä ja keskustelupalstoja, mutta nyt osaan jo suodattaa lukemaani paremmin ja minulla on malttia pysyä omassa saliohjelmassani, vaikka kaikki treenibloggarit ja foorumit hehkuttaisivat glute bridge hamstring curl knees above the neck -liikkeen tehoa. Aiemmin treenasin hyvin fiilislähtöisesti, mikä vaikeutti kehityksen seuraamista ja ruokki entisestään lyhytjänteisyyttäni. Jos uusin Fit / Pro Body / Kunto ja Terveys / Muscle & Fitness esitteli "näin lisää räjähtävyyttä" -treeniohjelman, niin aivan varmasti olin seuraavalla salikäynnillä kokeilemassa sitä.

Ei saliharrastukseni nyt yksinomaan spontaania poukkoilua ja sähellystä ollut, kyllä siinä pysyi tietyt perusliikkeet mukana. Mutta salin ohella harrastin liikaa yksipuolista aerobista, tasavauhtisia kympin juoksulenkkejä useamman viikossa, mikä saattoi syödä kehitystä salin puolelta. Ei se ainakaan kehittänyt ja tukenut salitreeniä, eikä kyllä juuri juoksukuntoakaan. Ajattelin, että olen jo siinä pisteessä missä haluankin olla juoksun suhteen, eikä tarvitsekaan kehittyä enempää. Saliharrastus myös polki paikoillaan, kun en oikein tiennyt, mihin suuntaan lähteä sen kanssa. Tein aika lailla samoja sarjoja samalla toistomäärällä tietämättä täysin vaikutuksia. Karkeasti joo, pitkät sarjat lisäävät kestävyyttä ja lyhyet voimaa, mutta en oikein osannut soveltaa kaikkea oppimaani ja lukemaani (josta sarjojen toistomäärät olivat vain jäävuoren huippu) omaan harjoitteluuni.

Jos nyt aloittaisin uuden harrastuksen, esimerkiksi opettelisin soittamaan jotakin uutta soitinta tai ryhtyisin harrastamaan puukäsitöiden tekoa, niin aivan varmasti lähtisin opettelemaan sitä ohjatusti. Vaikka sitten aikuisopiston iltakurssille. Kyllähän sitä voisi opetella soittamaan vaikka saksofonia  "Pakkosoitto"-foorumin 6000 kirjoittajan erilaisten mielipiteiden pohjalta, mutta luultavasti käyttäisin aikani tehokkaammin menemällä soittotunneille. Ja mitä tulee minkäänlaisiin käsitöihin, niin en vain lähtökohtaisesti ole visionääri DIY-ihminen, vaan tarvitsen ainakin alkuun apua ja tukea, kädestä pitäen konkreettista havainnollistamista ja näyttämistä. Matkimisessa olenkin sitten lahjakas, pienten apinoiden sukua.

Miksi personal trainerin palkkaaminen aiheuttaa ihmetystä tai ärtymystä? Voisi tietenkin kuitata asian heittämällä kateuskortin, mutta ehkä asia ei ole niin mustavalkoinen. Fitness on nyt niin in ja pop, että osa ärsyyntymisestä menee varmaan ihan trendihössötyksestä ärsyyntymisen piikkiin. "Iät kaiket on ihmiset osanneet salilla käydä ilman treinereitä!" Ikään kuin traditio olisi jonkinlainen selitys ja oikeutus kaikkeen. Jos näin on aina tehty, niin sitä ei sovi muuttaa.

Sitten taivastellaan personal trainerista maksamisesta, kun "saman tiedonhan" saa netistä ja salilla käyviltä kavereilta ilmaiseksi. Tässä kohtaa on myönnettävä, että personal trainereiden joukkoon mahtuu kaikenlaista tallaajaa. Salien omaohjaajat voivat olla yhtä tyhjän kanssa. Itsekin olen kuunnellut vierestä, kuinka omaohjaaja antaa hyvin heppoisia neuvoja. Tai sitten ei korjata juuri lainkaan tekniikkaa, vaikka se menisi treenattavalla joka toistolla eri tavalla (pieleen). Tai ei osata vastata kysymyksiin, joihin jopa itsekin amatöörinä osaisin vastata. Salien omaohjaajilla on niin vähän aikaa käytettävissä yhtä asiakasta kohden, että siinä ajassa on turha odottaa kovin spesifiä ohjausta tai paneutumista juuri tämän asiakkaan fysiikkaan ja tarpeisiin. Joten ohjauksen lähtökohtana vaikuttaa olevan tietty runko, jonka läpi suurin osa asiakkaista mankeloidaan.

Aloittelijat hyötynevät saliohjaajasta kaikkein eniten, kun käydään läpi kaikki pelottavalta näyttävät laitteet ja saa jonkinlaisen "näin alkuun" -perustietopaketin salilla treenaamisesta ja salietiketistä. Eli kieltämättä tämän "saman tiedon" voi saada netistä suhtkoht helpostikin. Mutta jos on jo vaikkapa puolikin vuotta salilla käynyt ja omat tavoitteet alkavat selkiytyä mielessä, niin pätevän personal trainerin hankkiminen saa harrastukseen vauhtia. Omalta personal traineriltani olen saanut niin hurjan määrän tutkittua tietoa valmiiksi juuri minulle pureskeltuna, että eipä sitä olisi korvannut mikään nettifoorumi tai oman saliharrastuksensa myötä pätevöitynyt kaveri.

5903001871085631026

Valmennukseni ei ole ollut pelkkää tekniikan kyttäystä ja ruokaohjeiden laatimista, vaan olemme myös keskustelleet treenaamiseen liittyvistä fyysisistä ja psyykkisistä tekijöistä, sekä kasvotusten että sähköpostitse. Olen saanut tukea omille pohdinnoilleni ja viisasta ohjausta, jonka avulla olen oppinut entistä paremmin "ajattelemaan omilla aivoillani"; suodattamaan informaatiotulvasta olennaisen ja analysoimaan kulloisenkin ohjelmani vaikutusta ja kehitykseen liittyviä seikkoja. Osaan olla ottamatta paineita treeniblogeista, foorumeista ja kuntoilulehdistä, ja olen oppinut keskittymään omaan tekemiseeni täysillä. Tällä on ollut myönteisiä vaikutuksia myös saliharjoittelun ulkopuoliseen elämään.

Olen aivan älyttömän tyytyväinen siihen, että hankin itselleni personal trainerin ja vaikka jossain vaiheessa tiiviimpi valmennusyhteistyö varmasti päättyykin, niin jonkinlaisena mentorina olen ajatellut luottaa häneen jatkossakin. Silloin tällöin saliohjelman päivittämiseen, treenitekniikoiden tarkistamiseen jne. Niin kauan kun on olemassa joku, joka tietää minua enemmän ja osaa sen tiedon minulle siirtää, niin miksipä en hyödyntäisi? Elämänikäistä oppimista :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti