Paranee loppua kohden

Tänään salilta poistuessani oli hetken olo, että saatan jopa hieman tulla kaipaamaan tätä nykyistä ohjelmaa. Sen verran loistokkaasti jalkatreeni tänään meni. Paikat ja laitteet vapautuivat sitä mukaa, kun niitä tarvitsin ja sarjoissa puskin itseäni eteenpäin sinnikkäästi. Sumo-mavea tehdessä ärisin kuin pieni karhu. En ole vielä täsmälleen selvittänyt, millainen sisäinen ääni minua motivoi ja auttaa jaksamaan, mutta ei ainakaan sellainen tsemppaava "kyllä jaksat vielä, jaksat jaksat". Ehkä jonkun muun sanomana se tsemppaisikin, mutta oma sisäinen ääneni on liian kyyninen siihen. Tällä kertaa sumo-mavessa puhisin mielessäni, että seuraava kerta on helpompi, jos en nyt luovuta.

Juoksijan askelkyykyssä pudotin painoja 40 kiloon, jotta sain askelluksesta terävän ja napakan. Askelkyykkykävelyt pumppauksineen tein 12 kilon kahvakuulat käsissä ja olin oikein tyytyväinen jaksamiseen. Tuntui jopa siltä, että ensi kerralla voisi olla painavammatkin kuulat käsissä, mutta salilla ei ole 14 kilon kuulia ja 16 kiloon on turhan suuri harppaus. Ehkä jos laittaisi toiseen käteen 16 ja toiseen 12 kilon kuulan? Ja sitten vaihtelisi niitä aina kääntöpaikalla (teen aina 12 askellusta yhteen suuntaan ja 12 takaisin).

Jalkaprässissä viimeinen sarja meni 153 kilolla (20 toistoa), joskin viiden viimeisen toiston joukossa oli kyllä jokunen "niiaus". Ja kun siirryin ojennus/koukistuslaitteille tekemään viimeiset eristävät hapotukset, ne vapautuivat juuri sopivasti niin, että pääsin tekemään niissä vuoron perään, eikä kukaan edes ollut lähistöllä jonottamassa niihin. Huippua! Salilla oli ruuhkaista, mutta virtaus meni sopivasti omaa treeniäni mukaillen.

Vaikka ohjelma vaihtuukin, niin voihan näihin vanhoihin ohjelmiin tulevaisuudessa palata, jos tarvitsee ja haluaa. Odotan jo voimaohjelman käyttöönottoa innolla, mutta oli mukava huomata tänään, että jaksoin silti keskittyä poistuvaan ohjelmaan.

Tämän päivän lounaan virkaa toimitti kukkakaali-kookoskeitto, jonka ohjeen nappasin viimeisimmän Yhteishyvä (kahteispaha)-lehden välissä tulleesta ruokaliitteestä. Ensimmäisellä kerralla tein täsmälleen ohjeen mukaan, mutta ohjeessa ei ole suolan lisäksi mitään mausteita (no, kasviliemikuutio). Silloinkin siitä tuli ihanan kermaista ja paksua, mutta tosiaan hieman laimeaa maultaan. Eilen lisäsin keittoon kurkumaa, korianteria, jeeraa ja mustapippuria ja siihen tuli lievä curryn vivahde. Värikin muuttui kellertävämmäksi. Keiton rinnalla vetelin savutofua ja hillittömän kokoisia miniluumutomaatteja.

Resepti oli todella helppo, joten kirjoitan sen tähänkin: kukkakaalia (yksi pieni/keskikokoinen), yksi jauhoinen peruna, sipulia, valkosipulia, 4 dl kasvilientä ja 2dl kookosmaitoa. Sipulit kuullotetaan ja joukkoon heitetään paloiteltu kukkakaali ja peruna sekä kasviliemi ja kookosmaito. Keitetään pehmeäksi ja soseutetaan lopuksi. Valmiista keitosta ei tullut näpättyä kuvaa, joten tässä keittelyvaiheesta. Seuraavalla kerralla taidan laittaa runsaasti pippuria jo sipulin kuullotusvaiheessa ja ehkä maustan tulisella currytahnalla.