Mustikkametsässä

Asuin lähestulkoon koko lapsuuteni täydellisten mustikkametsien vieressä, mutta enpä juuri tullut poimineeksi marjan marjaa. Se ei taida olla lapsien suosikkipuuhaa noin yleensäkään, mutta luulen, että omalla kohdallani kiinnostus marjojen poimimiseen tapettiin kesälomamatkoilla, joilla isä iski huuhdellun maitopurkin käteen ja käski poimia sen täyteen. Jos nyt kerään noin litran tunnissa, niin lapsena en taatusti kerännyt sitä vauhtia, joten toista tuntia hyttysten syömänä marjametsässä kyykkiminen oli aivan syvältä.

Aloin arvostaa marjoja vasta muutettuani mieheni kanssa yksiin. Hänen äitinsä keräsi marjoja niin paljon, että niistä riitti meillekin. Jossain vaiheessa marjavirta häneltä meille tyrehtyi, joten oli pakko mennä itse metsään. Viime vuonna pakastin mansikoita noin 10 kiloa ja mustikoita noin 10 litraa, joista puolet ostin. Tänä kesänä olen nyt kerännyt kuusi litraa (n. 4,2 kg) ja näyttäisi siltä, että pakastimeen mahtuisi vielä toinen mokoma. Koska lomaa on vielä puolitoista viikkoa jäljellä ja mustikkaa metsässä riittää, en vielä sorru ostamaan, koska itse kerätty on aina parempaa :).

Käyn keräämässä marjoja lapsuudenkotini maisemissa, ja matka sinne taittuu junalla, joten ihan ilmaisia marjoja nämä eivät ole. Eikä omalle työlleen kannata laskea tuntipalkkaa, muuten kaupan marjat tuntuvat äkkiä edullisilta. Metsässä oleminen on kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan miellyttävää, jopa terapeuttista. Mitä nyt jokunen hyttynen silloin tällöin yrittää iskeä kiinni herkulliseen O-veriryhmäni muodostamaan buffetiin. Minkäänlaista jatkuvaa ininää korvan juuressa ei kuitenkaan ole ollut, enkä huido heikkopäisenä, vaikka mitään hyttysmyrkkyjä en käytäkään. Metsän vihreys ja luonnon äänet tekevät kuitenkin poimimisesta omanlaisensa kokemuksen, ja tuntuu siltä, että pään sisäinen kakofoniakin vähenee ja harvat ajatukset virtaavat miellyttävää tahtia. Joka vuosi otan ensimmäiselle poimintakerralle mp3-soittimen mukaan, mutta kun pääsen metsään, en haluakaan kuunnella sitä, koska metsän rauha tuntuu vain niin paljon paremmalta. Siihen jopa jollain tavalla addiktoituu.

Eilen nappasin koiran mukaani, kun lähdin poimimaan. Tästä koirasta kuoriutuu aivan eri tyyppi, kun päästään metsään. Kaupungissa se teputtaa katuja ja polkuja tasaiseen tahtiin vähän tylsistyneenä. Metsässä sen kannukset iskevät kipinää, ja se juoksee polkuja edestakaisin silmät loistaen ja kieli pitkällä. Välillä se säntää jonkun äänen perään syvemmälle metsään. Lopulta se väsähti ja kävi pitkin pituuttaan polulle nukkumaan tuulen humistessa puissa. Näki se jotain uniakin, kun tassut nytkähtelivät silloin tällöin. Eilen oli vielä mukavan pilvinen sää, joten aurinko ei porottanut turhan kuumasti.

Seuralaiseni mustikkametsässä

Saalis

Mustikoilla on hyvän maun lisäksi todella paljon erilaisia terveysvaikutuksia. 66-vuotiaalla isälläni on kaihi, ja lääkäri oli kehottanut häntä lisäämään mustikoita ruokavalioonsa. Mustikat sisältävät antosyaani-väriaineita, jotka vahvistavat verisuonten seinämien sidekudosta. Ilmeisesti hiusverisuoniin kohdistuvan vaikutuksen myötä mustikoiden nauttiminen voi alentaa silmänpainetta ja vähentää silmien rasitusoireita. Mustikoilla on myös korkea karotenoidipitoisuus, joka voi parantaa hämäränäköä. Runsas karotenoidien saanti on myös yhdistetty alhaiseen syöpäsairastuvuuteen. Fitness-ihmisiä kiinnostanee myös, että jenkkitutkijoiden mukaan mustikoiden syönti hävittää tehokkaasti rasvakudosta. Lisäksi mustikoissa on painoonsa nähden todella paljon vitamiineja ja hivenaineita.

Mustikka on siis todellinen superfood. Mustikoiden lisäksi ajattelin poimia talven varalle vielä mustaherukoita, jos niitä jostain itsepoimintana löydän. Punaisista en niin välitä, mutta syön niitä kyllä, jos on tarjolla. Mansikkaa pakastimessa onkin jo kymmenisen kiloa, joten ensi talvena marjojen pitäisi riittää pitkälle kevääseen. Pyrkimykseni on tuhota niitä vähintään 100 gramman päivävauhdilla, joten voi olla, että loppukeväästä käydäänkin taas kaupan pakastealtaalla. Aamupuuron seassa jäiset marjat maistuvat mielettömän hyvälle, ja kuten sanoin, jotenkin se itsekerätty marja vain on parempaa.