Maastaveto, otaksun?

Nykyisessä saliohjelmassani on maastavetoa kerran viikossa. Viisi kappaletta viiden toiston sarjoja vaatii minulta henkistä valmistautumista varmaan pari päivää ennakkoon. Sarjojen väliset palautusajat 1,5-2 minuuttia käytän aika lailla siihen, että psyykkaan itseni seuraavaan sarjaan. Mikä siinä on niin henkisesti vaativaa sitten?

Suoraan sanottuna jännitän liikkeen suorittamista, koska alaselkäni välilevy on pari kertaa pullahtanut, ja toisella kerralla siitä toipuminen oli muutaman kuukauden pituinen kivulias prosessi. Pelkään, että keskittymiseni herpaantuu ja jossain naksahtaa ei-toivotusti. En oikein koskaan tiedä, onko tekniikkani kunnossa. Sen on ammattitaitoinen pt katsonut, ja lisäksi olen yrittänyt perehtyä liikkeeseen katsomalla monia tekniikkavideoita ja seurata salilla asiansa osaavien kaverien mavettelua. Siltikin on sellainen tunne, että jonkun ammattilaisen pitäisi olla vieressä katsomassa jokaisen sarjan jokainen toisto. Pitkään tein mavea niskat kenossa, ja vasta viime aikoina olen tajunnut ruveta suuntaamaan katseen alas etuviistoon, jotta niska pysyy suorassa linjassa selän kanssa. Ehkäisee ainakin päänsärkyä, jos ei muuta.

Käytän aina vetoremmejä, koska pystyn siten paremmin keskittymään itse nostamiseen, kun ei tarvitse koko ajan miettiä puristusotteen pitävyyttä. Teen yleensä yhden 10-12 toiston sarjan pelkällä tangolla, sitten lisään pari kympin kiekkoa ja teen toisen lähestymissarjan. Sen jälkeen aloitan työsarjat, 5 x 5 ja lisään painoja, jos tuntuu siltä, että ensimmäiset 2-3 sarjaa menevät hallitusti. Viimeksi tein ensimmäiset kolme sarjaa 65 kilolla, sitten nostin 67,5 kiloon ja viimeisen sarjan taas 65 kilolla. Ennätyskuormani on edelleen kolme toistoa 70 kilolla ja uskallan toivoa, että hätyyttelen sitä 70 kiloa sarjapainona tässä vielä alkusyksystä.

Jännittämisestä ja tekniikkaepäröinnistä huolimatta haluan mavea tehdä, sillä onhan se aivan ässä liike, kun lähes koko keho tekee työtä. Mavepäivän iltana ja treenin jälkeisenä päivänä lihassärkyä onkin vähän joka puolella kroppaa, mutta erityisesti takareisissä, pakaroissa ja selässä. Eilen piti pyytää miestä hieromaan selkää ja hierontaöljynä käytettiin magnesium-suihketta. Se tuntuikin lämmittävän mukavasti ja helpottavan pahimpia kireyksiä. Mies totesi hieroessaan, että selkähän näyttää jo tosi lihaksikkaalta. Sitä omaa selkää kun ei tule juurikaan peilailtua, niin pitihän sitten pyytää räpsäisemään kuva siitä. Selkä on aika luomikas (sukuvika isän puolelta) ja pientä näppyä on siellä täällä. Lisäksi hieronnan jälkeen se tietysti punoitti.

Ennen-kuvia ei ole, mutta voisin veikata, ettei siellä aiemmin juuri minkäännäköistä pahkuraa ollut missään kohtaa, paitsi ehkä törröttävät lapaluut. Hyvin tuosta kuvasta muuten huomaa, miten selkärankani viettää alhaalta vähän vinoon vasemmalle. Tästä ovat kaikki kehonhuoltajat (fyssari, kiropraktikko, osteopaatti ja hieroja) maininneetkin.
 
Girls Gone Strong-sivustolla on listattu erilaisia mave-variaatioita, ja tällä hetkellä teen siis perinteiseen tyyliin, kun vielä keväällä tein sumo-mavea. Se tuntui ehkä teknisesti helpommalta. Myös suorin jaloin maastavedosta tykkään, sillä se kurittaa takareisiä niin tehokkaasti ja jostain syystä on itselleni helpompi liike jo henkisestikin, vaikka yhtä lailla alaselkä voisi siinä kosahtaa tekniikan pettäessä.

Onneksi eilen oli mave-treenit, sillä tänään onnistuin töissä viiltämään käteni neukkaripöytään. Kyllä. Neuvotteluhuoneen pöydän keskellä kulkee pituussuunnassa kolo, jonne voi piilottaa verkkopiuhat, laturit jne. Sitä ympäröi (esteettisistä syistä?) teräslevy, joka onkin sitten suunnittelukukkasena oikein terävä. Kurotin ottamaan kaukosäädintä, jolla saan näytön päälle seinältä, ja viilsin kämmeneni teräslevyn reunaan. Verenvuoto ei ottanut millään tyrehtyäkseen, vaikka pidin kättä koholla ja puristin sitä tiukasti. Nyt harmittaa, sillä huomenna oli tarkoitus tehdä yläkroppatreeni ja mitä siitäkin tulee tällä vammakädellä? Menen joka tapauksessa salille ja teen sitten vaikka vain vasemmalla puolella, se kaipaakin vahvistusta. Hmph!